Vaalirahoituslaista on tulossa kompromissien kompromissi. Jos siihen vielä ympätään rahoituskattoja niin metsään mennään, että rytinä käy.
Kuka tulkitsee onko tilaisuus vaalitapahtuma tai jokin muu symposiumi. Jos esimerkiksi hiihtäjälegenda Juha Mieto käy hakkaamassa halkoja hyvin mainostetussa tapahtumassa, onko kysymyksessä poliittinen tilaisuus vai ei? Mihin sarakkeeseen mainoslaskut kirjataan? Kuka ratkaisee, perustetaanko erillinen valvontakomissio vai riittääkö etelän kaikkitietävän median mielipide?
Jos kansanedustajaehdokkaan vaalibudjetti on katossa, niin mikä estää panemasta hermokerroksena kokosivun mainosilmoitusta vaikkapa Hesariin ja mainoksen maksajaksi jonkun sovitun kannattajan nimen. Kuka sen selvittää? Kyllä nimiä löytyy, jos rahaa on.
Keskustankin olisi viisasta luopua vaalirahakatoista. Niitä ei voida luotettavasti valvoa. Laki, joka jättää ehdokkaan kokoisia porsaanreikiä on turha. Nyt pitäisi vaalirahoituksessa keskittyä avoimuuden lisäämiseen ja jättää rajoitukset pois.