Näin Kokkolan Farmarissa sunnuntaina keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen. En käynyt hänen juttusillaan. Korhonen hikoili median piirittämänä.
En voi arvostaa miestä, joka lähtee livohkaan ja jättää muille selvitettäväksi omat sotkunsa. Korhosta voisi verrata isäntään, joka kaataa suuren alueen heinää maahan ja jättää korjuun sateen uhatessa muiden huoleksi.
Korhonen on toiminut kuten eräs Suslov isossa naapurissa aikoinaan. Korhonen jakoi ja suositteli omien mieltymyksiensä mukaan kansanedustaehdokkaille vaalirahaa. Toiset saivat ja toiset eivät. Puoluesihteerin toimenkuvaan tällainen toiminta ei kuulu.
Enkä ymmärrä miten Korhonen voi monopolisoida kentän äänen ja tuen. Mielestäni kansanedustajat edustavat keskustan kenttää. Heidät on valittu eduskuntaan asioitamme ajamaan monta sataa kertaa suuremmalla äänimäärällä mitä puoluekokouksen valitsema puoluesihteeri. Kansanvaltakirja on painavampi kuin puolueen vastaava.
Miten puoluesihteeri Korhonen voi hoitaa enää puolueemme varainhankintaa? Vastaan häikäilemättömästi: EI MITENKÄÄN.
Vanha keskipohjalainen sanonta jo Viljami Kalliokosken suusta kuului jotta ”hikoilee kuin Korhonen MTV3:n haastattelussa”.