politiikka

Eilen sunnuntaina alkoi Kuopiossa I8 maakuntatilaisuuden sarja, jossa keskustan neljä puheenjohtajaehdokasta esittävät parhaita puoliaan kenttäväelle.

Tällä hetkellä näyttää ilmeisen selvältä, että puheenjohtajuuden tulevat ratkaisemaan Mari Kiviniemi ja Mauri Pekkarinen. Paavo Väyrysen come back ei tule onnistumaan ja Timo Kaunisto on tähän hommaan sekä liian kokematon että tuntematon.

Vaikka puheenjohtajakandidaatteja olisi saanut olla enemmän, niin nyt mennään näillä neljällä. Uskon, että kamppailusta tulee jännittävä ja mielenkiintoinen.

Itse tulen toimimaan Mari Kiviniemen valinnan puolesta.

Seuraavien eduskuntavaalien ehdokasasettelu on puolueissa täydessä käynnissä. Varsinais-Suomen jäsenäänestykseen kokoomus on saamassa todella painavia nimiä. Nyt ovat jo varmasti mukana kansanedustaja Ilkka Kanerva,  jääkiekkovalmentaja Juhani Tamminen ja suurliikemies Toivo Sukari. 

Toivottavasti nämä kolme kokenutta sotaratsua pääsevät jäsenvaalista läpi oikeiksi kansanedustajaehdokkaiksi. Siinä olisi kokoomuksella koossa kovanluokan ketju. 

Kokoomuksessa on tällä hetkellä vetovoimaa. Tykövetoa kuten täälläpäin Suomea sanotaan.

Toivo Sukari ilmoitti maanantaina 12.4.2010 ettei hän lähdekään ehdokkaaksi kokoomuksen jäsenäänestykseen. Tuskin kokoomus tämän ilmoituksen takia  masentuu. Pikemminkin päinvastoin.

Politiikka on kovaa peliä. Jos joudut iltapäivälehtien lööppikamaksi ja olet raapaissut puolueen kiiltokuvaan naarmun, niin sinut jätetään oman onnensa nojaan. Sen osoitti jälleen kokoomuslaisen kansanedustaja Marja Tiuran kohtalo. Kyyti on ollut hänelle kylmää.

Valtakunnan äänikuningattaruus ei painanut kokoomuksen vaaassa paljoakaan. Kokoomus tipautti Tiuran ministerijunasta ensimmäiselle asemalle ja kelpuutti samaan junaan oululaisen kiintiönaisen ja taidoiltaan vaatimattoman Suvi Lindenin.

Nöyryytetty ja petetty Tiura jätettiin yksin. Puoluetovereilta ei ole herunut myötätuntoa. Selvittäköön soppansa itse tuumivat kanssasisaret ja veljet. Tulee mieleen Anneli Jäätteenmäen lyhyt pääministeryys. Silloinkin tukijat häipyivät kuin tuhka tuuleen. 

Puolueet ovat kuten eräät uskonlahkot. Jos poikkeat yhteiseltä polulta, niin sinut eristetään ja jätetään yksin. Puolue ei ole koskaan väärässä.

Kohusta kohuun kulkeva tamperelainen kansanedustaja Marja Tiura on joutumassa puolueensa kokoomuksen kanssa ilmiriitaan. Muutoinkin Tiuran uskottavuus on koetuksella.

On kuitenkin syytä muistaa, että Marja Tiura sai viime eduskuntavaaleissa yli 17.000 ääntä. Hän oli Pirkanmaan ääniharava ja koko maassa hän sai neljänneksi eniten ääniä. Naisehdokkaista hän oli valtakunnan äänikuningatar.

Lisäksi on syytä huomioida, että Tampereen seutu on viime aikoina jäänyt poliittisella kartalla katvealueeksi. Ainoastaan Kimmo Sasi oli aikoinaan Lipposen hallituksissa ministerinä.

Pirkanmaan vaalipiiri ajoi Tiuraa perustellusti hyviin asemiin ja hänellä oli siten kovat paineet poliittisen uskottavuutensa takia päästä ministeriksi. Mutta Tiuralle kävi pian selväksi, että kokoomuslaista ministeriä hänestä ei tule.

Ei siinä ollut mitään väärää eikä sopimatonta, että Tiura pyrki vaalimenestyjänä tosissaan kokoomuksen ministeriksi. Siihen hänellä oli kaikki oikeudet ja valtuudet.

Loikkauspyrkimykset olivat sitten jo epätoivoisen ja oman puolueensa väärin kohdellun poliitikon äärimmäisiä keinoja

Eilisiltaisen Keskustan Keski-Pohjanmaan piirin vuosikokouksen odotetuin ja kiinnostavin asia oli puolueen varapuheenjohtajan ja nuorison kärkinimen Tuomo Puumalan ilmoitus siitä, että lähteekö hän puolueen puheenjohtajakisaan.

Tuomo Puumala piti tunteikkaan puheenvuoron, jossa hän kaipasi puolueelle uutta ilmettä ja johtajuutta ja oli huolissaan puolueen nykyisestä tilasta. Hyvän puheen kuitenkin nollasi Tuomon ilmoitus, että hänen aika ei ole vielä. Hän tyytyy vapaaehtoisesti varapuheenjohtan vakanssiin. Politiikassa tällainen henkilökohtainen urasuunnittelu ja varman päälle pelaaminen voidaan katsoa myös rohkeuden puutteeksi ja päättämättömyydeksi.

Puolueen edun mukaista olisi ollut ilman muuta, että Tuomo puolueen nykyisenä varapuheenjohtajana olisi lähtenyt puheenjohtakisaan mukaan. Poltiikassa pätee useimmiten carpe diem-totuus eli tartu tilanteeseen –  ota hetkestä kiinni. Ei ole missään sanottu, että tulee toista samanlaista mahdollisuutta.

Tuomolla ei olisi ollut puheenjohtajakisassa mitään hävittävää. Päinvastoin hän olisi tässä kilpailussa jokaisessa tapauksessa pärjännyt. Varapuheenjohtajakisassa piilee isommat vaarat. Sitä kisaa ei saa hävitä. Se olisi nousujohteiselle poliittiselle uralle nolo kompastus. 

Tuomo jätti eilisellä ilmoituksellaan puheenjohtajakisaan ison aukon. Nyt  puheenjohtajaehdokaskaartista puuttuu nuoren polven edustus. Puolueväen on ryhdyttävä sellaista etsimään.

Pakka meni näiltä osin uusiksi.

Nykyinen Matti Vanhasen hallitus satsaa elvytykseen. Näin halutaan pitää rattaat pyörimässä ja ihmiset työssä. Tämä on johonkin mittaan asti perusteltua politiikkaa.

On kuitenkin syytä muistaa, että rahalla elvyttäminen on velan ottoa. Nyt on tämä kulkutapa tullut tiensä päähän. Ei voida maksattaa seuraavalla sukupolvella mahdottomia. Huoltosuhteen jyrkkä muutos tarkoittaa, sitä että aina vain pienempi osa ihmisistä käy työssä. Aktiiviväestön osuus pienenee. Valtion ja kuntien velkamäärä on tällä hetkellä jo hälyttävä.

Nyt pitäisi kuunnella ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen viisaita ohjeita. Hänellä on perspektiiviä asioihin. Jos viime laman aikana Suomea olisi viety eteenpäin Väyrysen vakaan markan politiikalla, niin olisi ollut monta murhenäytelmää vähemmän. Silloin kuitenkin uskottiin presidentti Mauno Koiviston ja heikkotasoisen pääministeri Harri Holkerin ylivahvan markan linjauksiin. Se oli kohtalokas virhe. 

Arvoisat suomalaiset! Kuunnelkaa talouden pidossa menestyvää yritysrypästä pyörittävää, tohtori Paavo Väyrystä. Hänellä on taas kerran järkevää sanottavaa.

Kuntauudistus on monen mielestä turha ja vahingollinenkin hanke. Myös meidän keskustalaisten piirissä se herättää keskustelua ja jopa syyttelyä kuntaministeri Mari Kiviniemen suuntaan.

Ministeri Kiviniemi jatkaa aiemman kuntaministeri Hannes Mannisen vastuullista työtä kuntauudistuksen parissa.  Jos edellinen Matti Vanhasen johtama hallitus ei olisi aloittanut kuntaremonttia, niin se olisi ollut vastuun pakoilua.

Keskusta on aina kantanut vastuuta. Niin nytkin. Vain yksisilmäiset ja mistään piittaamattomat olisivat jättäneet valtion ja kuntien taloudet sekä palvelut ajelehtimaan.

Tämä meneillään oleva uudistusaalto on vasta ensimmäinen todellinen kuntapalvelujen päivitys. On selvää, että tämä prosessi jatkuu riippumatta minkälainen hallituskoalitio Suomessa on.

Kuntaministeri Mari Kiviniemi on kantanut rintamavastuunsa kaikella kunnialla.  Hänessä on ainesta vieläkin vaativampiin tehtäviin.

Auto- ja kuljetusalan ajokortiton päällikkö Timo Räty jatkaa edeltäjiensä Risto Kuisman ja Kauko Lehikoisen kovaa linjaa. Mitään kaihtamatta kansantalouttamme vakavasti häiriten lakkokenraali Räty pani ahtaajat sulkemaan satamat ja pysäyttämään viennin.

Tämä on kovaa peliä. Suunnilleen puolet kansantulosta muodostuu viennistä. Kun vienti alkoi elpyä johtuen heikkenevästä eurosta, niin hyväpalkkaiset ahtaajat Rädyn johdolla upottivat nämä  talouskasvun tärkeät siemenet ahtojäihin. Toivottavasti valtakunnansovittelija Esa Lonka saa tämän kansantalouttamme vahingoittavan lakon pian loppumaan.

Esimerkiksi asuntoyhtiöitten talonmiehillä on hallussaan yleisavain, jolla pääsee kriisitilanteissa jokaiseen huoneistoon. Kansantaloutta vakavasti uhkaavien häiriöiden selvittämisessä ja ratkaisemisessa pitäisi maan hallituksella olla avainnipussaan myös jonkinlainen yleisavain, jolla voisi vakavat talouden häiriöt ratkaista ja torjua itsekkäiden avainryhmien kohtuuttomat vaatimukset.

Hesarin poliittinen toimittaja Jaakko Hautamäki kuvasi pääministeri Matti Vanhasen lauantaista esiintymistä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa Pietarsaaressa: ”Vanhanen riisui pääministerin kaavun ja ryhtyi puoluejohtajaksi.”

Näinkin sen voi sanoa. Puoluejohtaja Vanhanen lähetti selkeitä viestejä monelle taholle. Hän arvioi, että oppositiopuolue SDP on ajautumassa ulos siitä porukasta, jossa päätetään seuraavan hallituksen kokoonpanosta ja ohjelmasta.

Myös Vanhanen esitti, että korkeimpien ansio- ja pääomatulojen verotusta kiristettäisiin viiden vuoden määräajaksi. Näin hän olisi panemassa rikkaat maatamme ravistelevan laman purun erityistalkoisiin. Hallituskumppani kokoomuksen tukea tälle esitykselle tuskin tulee.

Rikkaiden lisäverottamista pitää kuitenkin tositarkoituksella pitää esillä. Nythän on niin, että kansakunnan varakkaat pääomatuloa nauttivat kansalaiset eivät osallistu kuntapalvelujen rahoittamiseen suoranaisesti ollenkaan. Muutenkin selvän palkkatulon puliveivaaminen ansiotuloksi on tuomittavaa. Pääomaverotusta ja rikkaiden verotusta muutenkin on syytä kiristää.

Puoluejohtaja Vanhanen on oikealla asialla.

Enin kohina vaalirahoituksen osalta on ohi. On aika tarkastella, mitä mediamylläkkä sai aikaan.

Sen ainakin, että tällä haavaa ei löydy Suomesta sellaista myyntitykkiä, joka niittää kannuksia hankkimalla rahaa poliittiseen toimintaan. Valtamedia käytti tässä operaatiossaan miltei poltetun maan taktiikkaa. Politiikan moraali ja poliittisten toimijoitten toimintatavat pantiin maan rakoon. Kelvotonta sakkia kaikki tyynni.

Totuuden nimessä on myönnettävä, että jokaisella puolueella on toimintakulttuureissaan parannettavaa ja sidonnaisuuksissaan korjailtavaa. Myös avoimuutta pitää poliittiseen toimintaan tulla lisää.  

Nyt ollaan tässä tilanteessa. Todennäköisesti puoluetuet tulevat nousemaan. Kampanjakatoista tullee turha riesa. Niitä ei voida aukottomasti valvoa. Lisäksi ne ovat hyödyttömiä kun rahaa yrityselämältä on näillä näkymin melkein mahdotonta saada.

Media tulee tästä taloudellisesti kärsimään. Kun ehdokkailla on entistä vähemmän rahaa kampanjoida, niin median ilmoitustulot tulevat yhä pienenemään. Yleisen talouslaman vallitessa painotaloille tulee tästä lisäkuormaa.    

Viimeisten tietojen mukaan avoimuutta ajanut valtamedia on haluton kertomaan paljonko se on puolueilta ja ehdokkailta viime vaaleissa rahastanut. Kuka näitä  salattuja tietoja nyhtäisi? Nyt punnitaan lehtitalojen moraalinen selkäranka. Ihmeellistä että sama raha oli poliitikkojen käsissä vähintäänkin harmaata mutta kelpasi liukkaasti valtamedian ahnaaseen kitaan.

Nyt olisi oikea aika median ottaa uusi asento ja ryhtyä osaltaan rakentamaan parempaa järjestelmää ja ilmapiiriä. Politiikan arvostus kaipaa jälleenrakennusta. Sen vaikeassa pystyyn nostamistyössä toimittajat voisivat vähän jeesata. Nyt tarvittaisiin medialta  rakentavaa viisautta. Enää ei tarvitse ”vahtikoirien” haukkua kaikkea liikkuvaa.  Luu on kaluttu.

Suomalainen demokratia kaipaa puolustajia. Ei se niin läpeensä kieroa ole kuin sensaatiohakuinen media on antanut ymmärtää.