Enin kohina vaalirahoituksen osalta on ohi. On aika tarkastella, mitä mediamylläkkä sai aikaan.
Sen ainakin, että tällä haavaa ei löydy Suomesta sellaista myyntitykkiä, joka niittää kannuksia hankkimalla rahaa poliittiseen toimintaan. Valtamedia käytti tässä operaatiossaan miltei poltetun maan taktiikkaa. Politiikan moraali ja poliittisten toimijoitten toimintatavat pantiin maan rakoon. Kelvotonta sakkia kaikki tyynni.
Totuuden nimessä on myönnettävä, että jokaisella puolueella on toimintakulttuureissaan parannettavaa ja sidonnaisuuksissaan korjailtavaa. Myös avoimuutta pitää poliittiseen toimintaan tulla lisää.
Nyt ollaan tässä tilanteessa. Todennäköisesti puoluetuet tulevat nousemaan. Kampanjakatoista tullee turha riesa. Niitä ei voida aukottomasti valvoa. Lisäksi ne ovat hyödyttömiä kun rahaa yrityselämältä on näillä näkymin melkein mahdotonta saada.
Media tulee tästä taloudellisesti kärsimään. Kun ehdokkailla on entistä vähemmän rahaa kampanjoida, niin median ilmoitustulot tulevat yhä pienenemään. Yleisen talouslaman vallitessa painotaloille tulee tästä lisäkuormaa.
Viimeisten tietojen mukaan avoimuutta ajanut valtamedia on haluton kertomaan paljonko se on puolueilta ja ehdokkailta viime vaaleissa rahastanut. Kuka näitä salattuja tietoja nyhtäisi? Nyt punnitaan lehtitalojen moraalinen selkäranka. Ihmeellistä että sama raha oli poliitikkojen käsissä vähintäänkin harmaata mutta kelpasi liukkaasti valtamedian ahnaaseen kitaan.
Nyt olisi oikea aika median ottaa uusi asento ja ryhtyä osaltaan rakentamaan parempaa järjestelmää ja ilmapiiriä. Politiikan arvostus kaipaa jälleenrakennusta. Sen vaikeassa pystyyn nostamistyössä toimittajat voisivat vähän jeesata. Nyt tarvittaisiin medialta rakentavaa viisautta. Enää ei tarvitse ”vahtikoirien” haukkua kaikkea liikkuvaa. Luu on kaluttu.
Suomalainen demokratia kaipaa puolustajia. Ei se niin läpeensä kieroa ole kuin sensaatiohakuinen media on antanut ymmärtää.