blogi

SATAMAN PORTTI etenee

Eilisessä kaupunginvaltuustossa oli merkittävä investointihanke päätettävänä. PortToweriksi kutsutun rakennuksen kustannusarvio on 8,1 miljoonaa euroa. Riskit tietysti puhuttivat valtuutettuja.

Hankkeen kärkivastustajana esiintyi kristillisdemokraattien kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Bjarne Kallis. Hän useassa puheenvuorossaan korosti, että kaupungin ja yhteiskunnan varoja pitää hoitaa kuin omiansa. Itse olin varavaltuutettuna kokouksessa ja asetuin kannattamaan kaupunginhallituksen yksimielistä rakentamisesitystä.

Kokouksen aikana pidettiin myös yksi neuvottelutauko. Sen aikana valtuutettu Kallis ohimennessään hiukan yrmeänä huikkasi minulle, että anna kukkarosi. En kerinnyt hänelle ohikiitävässä hetkessä vastaamaan mutta teen sen nyt.

Mielelläni annan Bjarnelle kukkaroni, jos hän hoitaa takuuvarmasti minun kukkaroani yhtä huolella ja taidolla kuin omaa kukkaroaan. Mutta yhteiskunnan kukkaroa en luovuttaisi Kallikselle missään vaiheessa. 

Muutaman äänestyksen jälkeen kaupunginhallituksen esitys tuli valtuuston päätökseksi äänin 31-18. Kokkolan kaupunki myönsi omavelkaisen takauksen hankkeelle ja suurteollisuusalueen portiksi suunniteltu projekti etenee ja toteutuu.

SUOMEN KESKUSTA PARRASVALOISSA

Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasen yllättävä ilmoitus luopua puolueen puheenjohtajuudesta ensi kesän puoluekokouksessa Lahdessa oli kohahduttava uutinen. Sitä seurasi todennäköisen seuraajan ympäristöministeri Paula Lehtomäen luopuminen puheenjohtajaehdokkuudesta perhesyihin vedoten.

Nämä tapahtumat panivat keskustapakan uuteen asentoon ja takaavat sen, että kuhinaa riittää keskustan tärkeiden henkilövalintojen ympärillä. Tulemme olemaan takuuvarmasti parrasvaloissa ja suuren mielenkiinnon kohteena aina Lahteen saakka ja vielä sen jälkeenkin.

Tällä hetkellä varmoja puheenjohtaehdokkaita on kaksi. Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Keitä muita ehdokkaita ilmoittautuu vielä kilpaan mukaan jää nahtäväksi. EU-parlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki voi vielä sotkea peliä, jos hän lähtee mukaan. Kansanedustaja, nuorisoketjun kyvykäs edustaja Tuomo Puumala voi myös mukaanlähtiessään vaikuttaa lopputulokseen.

Sensijaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen mahdollisuuksiin en usko. Varteenotettavia nimiä olisivat tietenkin Esko Aho, Olli Rehn ja Maria-Kaisa Aula, mutta heitä ei varmuudella saada tähän kisaan mukaan.

Ennustaminen on vaikeata, mutta voi hyvinkin olla, että puheenjohtajakamppailu loppukädessä kaksinapaistuu Paavon ja Marin ympärille. Jos näin käy, niin siitä muodostuu todella mielenkiintoinen kisa. 

Olen ollut sitä mieltä, että jo koeteltuja puheenjohtajia ei pitäisi enää tuoda kehiin. Tulevat kuukaudet näyttävät pitääkö tätä lausuntoa tarkastella uudesta näkökulmasta?

Politiikan kentällä eletään mielenkiintoisia aikoja.   

LENKKIKAVERIN MUISTOLLE

Lähes parikymmentä vuotta sitten Elias Pajala ilmestyi kanssani samoille kävelyreiteille. Me molemmat olimme jääneet pois työelämästä suurin piirtein samoihin aikoihin. Kummankin kunto kaipasi kohennusta ja sitä haimme päivittäisellä liikunnalla.

Elias aloitti varovasti Ullavantietä pitkin Kykyrille päin ja sieltä takaisin. Sitten hän siirtyi Hietalan lenkille. Elias kiersi myötäpäivään ja minä toisinpäin, joten tulimme päivittäin vastakkain. Eräätkin kuulumiset vaihdettiin tien päällä. Elias käveli kunnon kohotessa kaksi päivittäistä Hietalan lenkkiä, aamu- ja iltapäivälenkin.

Elias oli mukava ja tasapainoinen mies. Hän seurasi tiiviisti aikaa ja hänellä olivat suitset selvillä. Eliakselle ei tarvinnut kahta kertaa samaa asiaa selostaa. Minulle Eliaksesta tuli vuosien myötä uskottu, jolle esitin ajatuksiani. Elias ei koskaan tyrmännyt vaan maltillisin sanakääntein ohjasti vähän varovaisemmalle kannalle, jos hän oli toista mieltä.

Elias oli palvelualtis ja hyväntahtoinen. Seurasin useamman vuoden ajan, kun Elias auttoi ja oli monella tapaa tukena hauraalle naapurilleen sekä päivin että öin. Elias oli aina valmis auttamaan, vaikka omakin terveystilanne oli pikku hiljaa käynyt huonommaksi.

Viime vuoden loppusyksystä Eliaksen ympyrä alkoi sulkeutua. Päivittäiset kävelylenkit siirtyivät taas Ullavantielle. Fyysinen kunto oli alkanut sairauksien myötä heiketä ja kävelykeppi oli ilmestynyt Eliaksen käteen. Mutta edelleen hänen taivaanrantansa oli valoisa.

Hietalan lenkillä ei kohtaa enää tuttua vastaantulijaa. Eliaksen elämässä oli tullut aika, jolloin kävelylenkit oli kierretty. Haikein mielin jätän jäähyväiset lenkkikaverilleni runoilija Einari Vuorelan sanoilla:

”Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa.

Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.

Joka puu on ystäväni. Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa.”

Ystävälle

Tapani

VUOKATISSA HIIHTELEMÄSSÄ

Olin kuluneen viikon Vuokatissa hiihtelemässä. Alkuviikko sujuikin hyvin, mutta sitten pikku pakkaset alkoivat häiriköidä hiihtoharrastusta. Liki 30 asteen pakkasessa suksi ei luista eikä hiihto ole enää mielekästä.

Yllättävää oli, että Kainuussa on niin vähän lunta. Maastoon ei ole voitu vetää kunnon latu-uria. Vuokatin hiihtoputken ympärillä mutkitteleva kilpalatu oli huippukunnossa. Sille ladulle pitäisi vain olla enempi harjoituskilometrejä takana. Onneksi oli helpompi aurinkoreitti kohtuullisen lykittävässä kunnossa.

Maisemat ovat Kainuussa postikortin kauniit sekä talvella että kesällä. Vuokatti on tilastojen mukaan maamme suosituin matkailukohde vuositasolla. Sinne panostetaan edelleen mittavin investoinnein. Sotkamo ja Vuokatti ovat Kainuun lukkoja. Siellä saa satunnainen matkailija tasokasta ja ystävällistä palvelua. Eikä sinne ole mahdoton matkakaan.

Terveisiä Vuokatista!

KAPAASIKIISTA ON MENNYT LIIAN PITKÄLLE

Takavuosina tv:sta tuli draamasarja Matkalaukkukostajat. Nyt pyörii Helsinki-Vantaan lentokentällä, maamme päälentoasemalla samanniminen farssi. Tästä viimeisenä todistuksena oli, kun juoksijalegenda ja tulevien Lontoon 2012 olympiakisojen johtaja Sebastian Coe myöhästyi eilisestä Suomen urheilun gaalajuhlasta laukkuskandaalin vuoksi. Tämän päivän uutiset kertovat, ettei lordi Coe ollut vieläkään saanut matkatavaroitaan. 

Toinen kiusallinen todistus tuli suomalaiselta perheenisältä, joka odotteli matkatavaroitaan muutaman tunnin. Hän oli hädissään kun laukuissa oli lastensa tärkeät lääkkeet. Kun hän ei saanut henkilökunnalta kunnon vastausta laukkujensa kohtaloihin, niin hän porhalsi heidän työtiloihinsa etsimään niitä. Hän näki suuret lojuvat matkatavararöykkiöt ja henkilökunnan heittelevän tikkaa.  

Me täällä Suomessa monesti nauretaan esimerkiksi venäläisille heikosta palvelusta ja toiminnasta. Ei meidän kärsi nauraa kellekään. Eräs ystäväni kysyi minulta, mikä on täydellinen matka. En osannut vastata mitään järkevää. Oikea vastaus on:  Kun panet matkatavarat Finnairin koneeseen ja menet itse junalla, niin eivät kummatkaan tule perille.

Näin mennään Suomessa sivistysvaltiossa vuonna 2010.

PAULA, KYLLÄ ME YMMÄRRÄMME

Ei ole Santeri Alkio evästänyt keskustalaisia niin, etteikö puolueen puheenjohtaja voi lapsiansa hoitaa. Eikä missään lue, etteikö Suomen keskustan puheenjohtaja voi tasapainottaa menonsa, kiireensä, perhe-elämänsä ja puolueen tehtävät sillä tavoin, että molemmat tärkeät lohkot tulevat hoidettua.

Eikä missään ole määritelty, että keskustan puheenjohtaja osallistuu jokaiseen kissan ristiäiseen. Puheenjohtajalla on sihteeri, joka voi raivata vapaaksi vaikkapa joka toisen viikonlopun esimiehelleen ja hänen perheelleen.

Kyllä me Paula ymmärrämme, että sinulla on kaksi- ja neljä vuotiaat lapset ja aviomies. Silti me sinun kannattajasi rohkenemme tuoda julki, että keskusta tarvitsee sinun kokemustasi ja taitojasi luotsaamaan meidät puolueena menestykseen. Olet meille valoisa vaihtoehto. 

Jos keskusta haluaa olla mukana kamppailemassa suurimman puolueen asemasta, niin ei erinomaisia ja ansioituneita mutta jo koeteltuja puheenjohtajia kannata tosimielellä tuoda kehiin. Se olisi vanhan kertausta ja pakittamista ja sellaisesta ei puolueen julkikuva kirkastu.

VIELÄ ME NOUSEMME

Kävi niinkuin pelättiin. Pakkanen selätti maakuntaviestin hyvin rasvatun kälviäläisen kisakoneiston. Luonnonvoimat näyttivät mahtinsa ja kisojen tuomarineuvostolle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin siirtää viesti myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Jälkipeliä on turha käydä. Tilanne ja ennusteet loppiaisen säästä olivat niin rajalla, että siirtopäätöksen tekeminen aiemmin oli mahdotonta.

Tässä kohtaa täytyy siteerata huippuhiihtäjä ”Musti” Jauhojärven elämään jäänyttä sanontaa: ”Leuka vasten rintaa ja kohti uusia pettymyksiä.” Joko tammikuun viimeisenä viikonloppuna tai sitten maaliskuulla palataan asiaan. Uskon, etteivät yhteistyökumppanit meitä jätä.

Toinen kerta toden sanoo.

PAKKANEN PÄÄOSASSA

Huomenna hiihdettäneen Keski-Pohjanmaan maakuntaviesti Kälviällä. Kaikki on kunnossa. Ladut ja satojen talkoolaisten joukko odottavat lähtölaukausta. Ainoastaan pakkasherra voi panna valmiit suunnitelmat uusiksi.

Kälviällä ja maakunnassa seurataan nyt silmä tarkkana sääennustuksia ja pakkasmittarin lukemia. Nyt voi jo sanoa, että pilvisyys antaa toivoa  siedettävistä ja hiihdettävistä pakkasen lukemista.

Mutta jos huomenna käy kuten Aki Kaurismäen elokuvassa, että kauas pilvet karkaavat, niin kisat joudutaan siirtämään tämän kuun viimeiselle viikonlopulle.

Toivotaan hartaasti, että huomenna Kälviällä hiihdetään.

MILLÄ LIHAKSILLA?

Ihmetellä täytyy, kuinka ruotsalainen mäkituomari on päässyt mäkiviikolle tuomitsemaan. Läntinen naapurimaamme on ollut mäenlaskussa kehitysmaa. Heillä ei ole ollut aikojen saatossakaan juurikaan kansainvälisen tason mäkimiestä eikä näin ollen minkään sortin mäkikulttuuria voi yhdistää svenssoneihin.

Mutta mäkiviikolla vain on ruotsalaistuomari Per Busk antamassa pisteitä. Polvensa kuntoon saanutta oppikirjamaisia alastuloja tekevää ja uljaasti lentävää mäkikotkaamme Janne Ahosta tämä svenskituomari kohteli härskisti antamalla hänelle loistavasta hypystä vain 17,5 tyylipistettä.

Miten tämä on mahdollista? Ovatko omat ”toppatakkiedustajamme” lepästä, kun ollaan hiihdon kansainvälisissä kabineteissa päättämässä edustuksista? Norjalaiset ja ruotsalaiset pitävät meitä pilkkanaan.

Miten tällainen tuomarointi voi jatkua? Esimerkiksi jalkapallossa on olemassa kontrollijärjestelmä, jos tuomari toimii epäoikeudenmukaisesti tai mokaa, niin hänet voidaan siirtää sivuun.

Onko suomalaisten mäkituomareiden taso niin heikkoa, ettei heitä kelpuuteta mäkiviikolle? Tai ovatko meidän kansainväliset hiihtojohtajamme niin lepsuja, että tällainen saa jatkua ja tyydytään vain tilanteeseen.

SARANAPUOLELTA VAIKEAA

Keski-Pohjanmaan suuntautuminen on edelleen avoinna. Mutta yhä selvempää on, kuten Keparin toimittaja Arto Hietalahti tämän päivän ansiokkaassa  kolumnissaan -Surkeasti kävi- kirjoittaa, että pohjoiseen vääntäjät ovat jo selkeän imagotappion kärsineet.

Maakuntamme nokkamiehet ovat yrittäneet väen väkisin siirtää meitä Oulun alamaisiksi. Tältä se vähänkin asioita kyseenalaistavista on näyttänyt. Eivät ne Oulun eteläisen johtomiesten lausunnot kovin mairittelevia ole olleet. Esimerkiksi Ylivieskan kaupunginjohtaja Asko Ojamäki sanoo melko suoraan, että pitäkää se kaksikielisyytenne ja antaa ymmärtää, että älkää sotkeko ympyröitämme.

Tiettävästi Oulun läänin hallituksessa (pian entisessä) yksi ainoa osastopäällikkötasoinen henkilö on taputtanut näille meidän pyrkimyksille ja hän on Kokkolasta lähtöisin. Samanlaista viestiä tulee virkamiestemme Ouluun suuntautuneilta virkakäynneiltä. Palvelu on ollut ynseätä. Tämä on ymmärrettävää. Eivät he siellä Oulun horisontissa halua tämän sortin vaikeuksia.

Oma käsitykseni on, että vaikka me jotenkin saranapuolelta onnistuisimme valtion hallintoasioissa livahtaen suuntautumaan Ouluun, niin se ei ole pysyvä ratkaisu. Heti kun keskustan ote kirpoaa, niin asiantila korjataan.

Kokkola on ollut koko olemassa olonsa ajan aidosti kaksikielinen ja sellaisena se toivottavasti tulee pysymään.

Jag heter Tapani. Va heter du?