SIMO ON POISSA – PALJON ON POISSA
Muistelin, että tutustuin Simoon ensi kerran, kun hän nuorena Keskipohjanmaa-lehden toimittajana päätoimittaja Pentti Pulakan kanssa tuli kuntakierrokselle Kälviällä. Siitä asti olemme tunteneet toisemme, viimeiset lähimain kolmekymmentä vuotta olimme läheiset ystävät.
Meillä olivat Simon kanssa monet yhteiset kiinnostuksen kohteet: urheilun laaja kenttä, keskustalaisuus, muistojen Karjala, Päätalon Kallen Koillismaa, reissut ja maailman meno, lisäksi olimme molemmat halsualaisten vävyjä.
Simolla oli yliopistollinen koulutus. Hän oli terävä havainnoitsija, hänellä oli hyvä muisti, laajat tiedot ja tarkka uutisvainu. Nämä olivat erinomaiset eväät toimittajan työlle. Simo oli tasokas kirjoittaja, hän arvosti suomen kieltä ja käytti sitä selkeän kauniisti. Simo oli erinomainen tarinan kertoja ja loistava matkakumppani.
En tiedä vieläkään kuka oli legendaarinen Keparin nimimerkki Pipopää. Uskon vahvasti, että Simo oli mukana näissä huumorilla höystetyissa tarinoissa, joissa keskipohjalaisia päättäjiä arvioitiin. Meistä kälviäläisistä Mämmistä, Ojalasta ja Hankaniemestä Pipopää oli saanut sisäpiiritietoa, että me olimme yksituumaisia vain avannosta noustessamme.
Olimme Simon kanssa reissussa monen asian innoittamina. Taannoinen Karjalaliiton ja Hevosurheilu- lehden järjestämä kiertomatka kauniissa rajantakaisessa Karjalassa on jäänyt erityisesti mieleen. Kohteena olivat sotiemme pyhät paikat ja kuuluisan ravimiehen Kaarlo Partasen jalanjäljet. Simo oli valmistautunut huolella tähän kiinnostavaan matkaan. Me matkakumppanit saimme nauttia Simon mielenkiintoisista ja asiantuntevista jutuista ja kommenteista. Onneksi avasimme tämän muistoista rikkaan Karjalan oven. Nyt se ovi on kiinni.
Simo matkasi myös Taivalkoskelle Kalle Päätalon tunnetulle jaamantielle vaikka ladulle pyrytti, niin Simo hiihti sisukkaasti koko matkan. Hän luki läpi Kallen ennätyksellisen mittavan tuotannon. Hän löysi siitä paljon kerrottavaa ja nautittavaa. Simo luki paljon erilaista kirjallisuutta, siitä hän sai voimaa kirjoittamiseen. Simo kirjoitti toimittajan työnsä lisäksi yksin ja yhdessä kollegoitten kanssa kirjoja, erilaisia pyydettyjä katsauksia ja kolumneja lukuisiin lehtiin ja julkaisuihin.
Kun Simo jäi ansiokkaasta toimittajan työstään eläkkeelle, niin hän tuli omien sanojensa mukaan ulos kaapista ja ryhtyi avoimesti keskustalaiseksi. Simo oli vankka keskustalainen. Hän löysi aina sellaisen näkökulman, jossa keskustaa tarvitaan. Simo eli ajassa ja hyväksyi sen. Minä taas olin monesti epäileväinen. Monta värikästäkin vääntöä näistä käytiin mutta todettiin yhteisesti, että jätetään tähän, kun molemmat pitävät kiinni kannoistaan.
Simo oli Kaustiselta kotoisin, vahvasti keskipohjalainen ja kokkolalainen.Åsken käydyissä kuntavaaleissa hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Simolle olivat tärkeitä perhe ja ystävät. Hänen tarkassa seurannassaan olivat Keskipohjanmaa-lehti, sen tulevaisuus ja maakunnan tapahtumat. Simo oli KPV:n, Tiikereitten ja Hermeksen otteluissa vakiokävijä.
Toukokuun lopulla Simo jaksoi lähteä Elitloppettin Tukholmaan ystäväkollegoitten Pensaaren Joukon ja Hujasen Erkin kanssa. Vielä kesäkuun alkupuolella Simo oli rakkaan suunnistuksensa parissa, hän oli kuuluttajana Kärppäjahdissa Lohtajan Houraatissa.
Suomen suven ollessa kauneimmillaan, Simon voimat alkoivat huveta, kaikesta näki, että määränpää alkaa häämöttää. Viimeinen rasti lähestyi. Simo löysi sen. Hän tyytyi Luojan hänelle antamiin päiviin ja kiitti niistä.
Matkakumppani kiittää Simoa ystävyydestä ja toivottaa hyvää matkaa sinne rauhan maahan.