blogi

MINISTERIN MUSTASSA AUTOSSA

Koska omistan yhteisen valtion kautta Stora Enso nimisen yhtiön osakkeita, herra Karvisen palkankorotus harmittaa minua. Hänen johtamansa yhtiön arvo laski, mutta johtajan palkka nousi. Sekin suututtaa, että lähes kaikki yhtiön kehittämisrahat suunnattiin Kiinaan. Kemijärvelle jätetään vain lipeälammikko.

Meillä kaikilla on osuus myös Finnairista. Sen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) erotti kohtuuttomia etuja jakaneen Finnairin hallituksen ja nimittää uuden.

Hautala kehui hajottavansa hyväveliverkoston ainakin yhdestä valtionyhtiöstä – mutta valitsikin uudet johtokunnan jäsenet siitä samasta laumasta.

Ylen toimittajan kysymykseen, miksi johtokuntaan tulee henkilöitä, jotka istuvat jo monissa muissakin hallituksissa, ministeri vastasi ettei ”siinä hommassa kokematon pärjää”. Eikä näytä pärjäävän ministerinäkään. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala on kovin vihreä hommissaan.

Niinpä niin. Sillä tavalla ministerin musta auto Hautalaa kuljettaa. Sama meno jatkuu. Turha meidän suomalaisten on Venäjää ja sen johtajia arvostella. Sama on täällä kaiku askelten. Herrat pärjäävät aina. Erityisesti lama-aikoina.

TÄSSÄ MARKKINARAKO

Terveysbisneksen kehittelyssä ja palvelujen markkinoinnissa suomalaiset tulevat pahasti jälkijunassa vaikkapa saksalaisiin ja ruotsalaisiin verrattuna.

Tukholman maakuntahallinto on perustanut Stockholm Care Ab – yhtiön, joka tekee yhteistyötä 20:n yksityisen ja julkisen sairaalan kanssa. Firma tarjoaa maksukykyisille ulkomaalaisille terveyspaketteja, joihin kuuluvat leikkausten ja hoitojen lisäksi myös matkajärjestelyt sekä omaisten majoituspalvelut. Saksalaiset ovat kehitelleet vastaavan konseptin vieläkin pitemmälle. Ja kauppa käy.

Jopa puolet pietarilaisista on tarpeen tullen kiinnostunut hoidattamaan itseään ulkomailla. (AL 29.3.) Nyt suomalaisten on vain pelattava korttinsa niin, että venäläiset tulevat Suomeen.

Alalla toimivien pörssissä mellastavien terveysfirmojen pitäisi Suomessa keskittyä terveysturismiin eikä kuntien hoitamaan hätää kärsivään julkisen terveydenhuollon ryöväämiseen.. Mutta kokoomuksen johtama hallitus ajaa julkista terveydenhuoltoamme suoraan näidän ahnaitten terveysfirmojen syliin.

KESKUSTAN PUHEENJOHTAKISAAN TARVITAAN UUSI NIMIÄ

Kesäkuu lähestyy kovaa kyytiä. Myös keskustan puheenjohtajakisa tiivistyy. Mari Kiviniemen heitettyä pyyhkeen kehään, kisaan ovat tällä hetkellä varmasti lähdössä kokeneet Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen.

Puheenjohtajavaali pakottaa keskustan puoluekentän miettimään puolueen linjaa. Parinkymmenen vuoden ajan keskustan kannatus pysytteli 20 prosentin paremmalla puolella. Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Kiviniemi olivat sen ansiosta myös pääministereitä.

Se ei onnistu katsomalla taaksepäin. Uusia nimiä tarvitaan. Heitä myös varmasti ilmestyy lähiaikoina. Odotan ainakin Tuomo Puumalan  ja ainakin yhden naisehdokkaan astuvan kanveesille

Yksi mielenkiinnolla odotettu nimi on kansanedustaja Juha Sipilä. Hän on vielä monille tuntematon. Mutta monen mielestä hänessä on ainesta vaikka puoluejohtajaksi.

VANHUSTEN OIKEUDET SYYNIIN SUOMESSAKIN

Viime vuonna Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan hoivakodissa asuvan vanhuksen lääkkeistä yli puolet voi olla turhia, toisistaan tehoa vieviä tai jopa haittaa aiheuttavia.

Monien mielestä vanhusten rauhoittaminen aiheettomasti lääkkeillä on samanlainen ihmisoikeusloukkaus, kuin sitominen tuoliin tai vuoteeseen. Saksassa se on jo vuosia sitten kriminalisoitu ja sallittu vain potilaan edunvalvojan tai oikeuden luvalla.

Meillä Suomessakin vanhusten hoidossa on paljon korjattavaa. Meitä edeltävä sukupolvi ansaitsee turvatun vanhuuden. Sen he ovat ansainneet.

MIKSI EI?

”Mikä estää perustamasta sikalaa Helsingin keskustaan? Tarvittava vilja ja rehu saadaan rahdattua laivalla tai rekoilla helposti vaikkapa Kauppatorille, liete voidaan ohjata lämpölaitokseen. Sieltä se lämmittäisi kaukolämpöverkkoa. Minkä takia meidän maalaisten pitää kärsiä ruuan takia, miksi elän  jatkuvassa paskanhajussa kaupunkilaisten takia?

Kyllä minä sen ymmärrän, että vilja ja kasvikset pitää kasvattaa maaseudulla, mutta miksi lihaa, kananmunia ja maitoa ei tuoteta siellä missä kysyntä on?

Nyt pitää yhdistää kaksi asiaa. Guggenheim-museoita maailmalla on jo muutama, mutta Guggenheim-sikala Katajanokan rannassa olisi ainutlaatuinen ja varmasti ensimmäinen laatuaan. Siitä tulisi suuri matkailunähtävyys ja puheenaihe maailmalla.”

Näin kirjoitti Simo Ralli Maaseudun Tulevaisuuden Kantrissa jokunen aika sitten. Jotain tällaista ennakkoluulottomuutta kyllä tänä päivänä tarvitaan. Taitaa vain olla niin, ettei tämän sorttista paskan hajua saada stadiin vietyä.

Pääkaupunkiseudulla tuoksuvat muun sorttiset hajut.

KAUPPA SUOMESSA MENOSSA VIKASUUNTAAN

Päivittäistavarakauppa Suomessa on Euroopan keskittyneintä. Kaksi suurinta ketjua hallitsee noin 80 prosenttia markkinoista. Keskittyminen rajoittaa kilpailua ja tilanne on johtanut kyseenalaisiin käytäntöihin.

Tuottajat joutuvat esimerkiksi usein maksamaan kauppaketjuille markkinointirahaa, jonka ainut vastine on tuotteen pääsy kaupan valikoimaan. Tuottaja saatetaan myös velvoittaa lunastamaan myymättömäksi jääneet tuotteet. Yhtenä esimerkkinä kaupan lisääntyvästä osuudesta on maitopurkin asiakashinta. Se on noussut vuosien 2004 ja 2010 välillä 25 prosentista 39 prosenttiin.

Nyt rohkeat suomalaiset europarlamentaarikot Tarja Cronberg ja Satu Hassi ovat jättäneet komissiolle kirjallisen kysymyksen Suomen vähittäiskaupan keskittymisestä ja kauppaketjujen mahdollisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Cronberg ja Hassi ovat oikealla asialla. Johonkin on vedettävä rajat. Onko oikeaa kehitystä tehdä yhä vaan suurempia superkauppakeskuksia? Ihmettelen poliittisten päättäjien lepsua kaavoittamista ja löysiä lupaehtoja näille jättihankkeille.

On asiakkaan onni, että vielä on mahdollisuus mennä inhimillisen kokoiseen kauppaan. Ymmärrän toki, ettei paluuta idylliseen kyläkauppaverkostoon ole. Mutta suuruudellakin on rajansa. Toivon, että kaupan piirissä tällaista mielipidettä edes hiukan kuunneltaisiin.

KYLMÄÄ KYYTIÄ

Koko Suomen puolustaminen on uhattuna hallituksen salassa päättämien leikkausten ja varuskuntien tappamisen jälkeen. Kunnat ja maakunnat sanellaan matalaksi. Pienet äitiyspäivärahat jätettiin taas työttömyysturvan alle. Perusturvaetuuksien indeksikorotuksiin tulee tietysti jäädytys, jos ei leikkaus. Yksityistiet ovat kuopilla. Ja kyllä sinne maatalouteenkin vielä jokin rokotuspiikki yltää.

Tosi on. Keskustan vuoden takainen kurja vaalitulos kantaa hurjaa hedelmää. Perussuomalaisille annetut äänet ovat menneet Kankkulan kaivoon. Puheenjohtaja Soini ei ottanut sitä vastuuta kuten hänen olisi vaalivoittajana pitänyt tehdä.

VALHEELLA ON LYHYET JÄLJET

Taannoisessa välikysymyskeskustelussa hallitus kiisti näpelöineensä varuskuntaratkaisua poliittisin perustein. Karsintalistan piti olla puhtaasti sotilaallinen tarkoituksenmukaisuusratkaisu.

Wallin oli kuitenkin ennen hallituksen käsittelyä antanut puolustusvoimille ohjeen luopua Uudenmaan prikaatin siirtämisestä Upinniemeen. Asia selvisi puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen oikeuskanslerille antamasta lausunnosta.

Jos puolustusministeri Wallin saa jatkaa, niin ei tässä maassa kohdella ministereitä tasapuolisesti.

TIETÄMÄTTÖMÄT MINISTERIT

Ministerit ovat heitelleet kiitettävästi säästöideoita hallitukselle. Mutta joukossa on myös sellaisia, jotka panevat epäilemään, ovatko niiden esittäjät ollenkaan perillä valtiontalouden perusteista.

Liikenneministeri Merja Kyllönen haluaisi poistaa kilometrikorvaukset tai ainakin alentaa niitä. Valtiolle siitä ei tulisi euronkaan säästöä, ellei Kyllönen tarkoita nimenomaan valtion palkollisten korvauksia.

Kilometrikorvaukset maksaa näet aina työnantaja.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson puolestaan kiisti Tampereella käydessään, että esitys lasten kotihoidontuen lyhentämisestä olisi muu kuin huhu. Huono huhu se onkin, sillä vaikka kotihoidontuki poistettaisiin kokonaan, valtio ei säästäisi euroakaan.

Kotihoidontuen maksaa kyllä Kela, mutta se perii siihen kuluneet rahat kuukausittain takaisin kunnilta. Niinpä myös keskustelu valtion menojen siirtämisestä tätä kautta kunnille on pohjaa vailla.

Näin kirjoitti Aamulehti ja oli harvinaisen oikessa.

SALATUT KANSIOT

Yksi suomalaisen poliittisen elämän helmasynneistä tunnetaan nimellä on sovittu. Päätökset tehdään pienissä piireissä ja muut pidetään pimennossa.

Ilmiö näkyy sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Valtiovalta salaili pitkään esimerkiksi niitä asiakirjoja, jotka koskivat Suomen hankkimia Kreikka-vakuuksia ja kuntauudistuksen taustalla olevia laskelmia.

Salaaminen ei sovi tähän päivään. Kataisen varuskuntauudistuskin tehtiin tavalla joka ei kestä päivänvaloa. Puolustusministeri Wallin harhautti eduskuntaa. Ministeri Wallin on menettänyt uskottavuutensa. Kyllä hänen tulee erota.