blogi

Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtajan Pentti Hakkaraisen mielestä kotitalouksien velkaantumisen kasvu pitää saada kuriin.

Kotitalouksien velkaantumisaste – 114 prosenttia – on kansainvälisesti verrattuna vielä kohtuullinen, mutta Suomen mittakaavassa se on ennätyksellisen korkea.

Keskimääräinen velkaantumisaste ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Noin viidenneksellä eli yli 66 000 kotitaloudella velkaantumisaste oli yli vuoden 2010 lopussa yli 500 prosenttia. Keskimäärin tällaisilla kotitalouksilla oli velkaa 250 000 euroa. Velkaantuminen kasvoi viime vuonna edelleen.

Suomen Pankin mielestä viranomaisilla pitäisi olla valtuudet rajoittaa pankkien luotonannon liiallista kasvua. Pankin mukaan pitäisi myös arvioida, tarvitsevatko viranomaiset harkinnanvaraisia keinoja myös pankkien taseiden ja lyhytaikaisen markkinarahoituksen liiallisen kasvun hillitsemiseksi.

Uusia keinoja tarvitaan, koska Finanssivalvonnan (Fiva) mukaan pankit eivät noudata lainanannossa Finanssivalvonnan ohjetta. Sen mukaan asuntolaina saisi olla korkeintaan 90 prosenttia ostettavan asunnon arvosta.

Rahoitusalan etujärjestön Finanssialan Keskusliiton (FK) mielestä suomalaiset lainanottajat ovat varautuneet korkojen nousuun ja heidän rahatilanteensa on hyvä. FK:n keskiviikkona julkistaman tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia haastatelluista henkilöistä on varautunut korkojen nousuun.

Lisäksi suomalaiset pankit ovat hyvässä kunnossa ja niiden vakavaraisuus on huomattavasti kansainvälisten säädösten yläpuolella.

Varautumisesta ja pankkien hyvästä kunnosta huolimatta Suomen Pankin varoitukset pitää ottaa vakavasti. Pankki muistuttaa, että kotitalouksien velkaantuminen kasvaa, vaikka vaihtotase on kääntynyt alijäämäiseksi.

Luottoluokitusyhtiö Standard & Poors muistutti noin vuosi sitten, että kotitalouksien velkaantumisen kasvu voi uhata rahoitusjärjestelmän vakautta Pohjoismaissa. Tanskassa kotitalouksien velkaantumisaste oli vuonna 2010 noin 200, Norjassa lähes 190, ja Ruotsissa 161 prosenttia.

Pankinjohtaja Hakkaraisen varoitukset sietää ottaa tosissaan. Suomi ja suomalaiset elävät nyt kuten hullu mies Huittisista eli syövät enemmän kuin tienaavat.

Huono kannattavuus ja pilkuntarkka sääntely. Nämä kaksi asiaa ovat valitettavan tuttuja useimmille maanviljelijöille.

Monelle ne ovat olleet myös keskeinen syy lyödä hanskat naulaan ja alkaa etsiä leipäänsä helpommalla.

Viime torstaina Helsingin Sanomien yleisönosastossa (HS 3.5.) nähtiin kirjoitus otsikolla ”Sikafarmarin testamentti”. Siinä kurikkalainen Hannu Koivisto kertoi lopettavansa tilansa yli 20 vuotta jatkuneen sikatalouden – tuotanto ei kannata ja sitä koskevia viranomaismääräyksiä ei enää maalaisjärjellä ymmärrä.

Tähän on tultu. Ei ole ihme, vaikka viljelijöiltä loppuu into yhä enenevässä pykäläviidakossa.

Kaikissa puolueissa tunnustetaan kuntakentän uudistusten tarve. Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) eteenpäin jyräämän mallin vauhti vain huimaa jo kaikkien hallituskumppaneidenkin päätä. Lisäksi tavoite, noin 70 suurkuntaa, on osoittautumassa utopiaksi.

Puolet kunnista ei ole halukas edes selvittämään mahdollista liitosmallia. Vahva enemmistöhallitus voi aina jyrätä opposition, mutta koko kuntakentän yli ei sentään voi lanata.

Kuntauudistuksen kaltaiselle, läpi maan ja yhteiskunnan menevälle suurreformille pitäisi hakea valtuutus vaaleissa. Yöllisten hallitusneuvottelujen ideaksi se on kertakaikkiaan liian iso.

Pääministeri Kataisen johtama kokoomus on ajautunut vauhtisokeuteen. Kokoomuslaiset ovat nyt päällepäsmäreitä jokaisella vallan oksalla.

Keskusten suosiminen on johtamassa maaseudulla epävarmuuteen. Jos yhteiskunta vetäytyy ympäriltä, ei yrittäjälläkään välttämättä uskallus riitä ideoidensa toteuttamiseen.

Vaikka maatalouden muutos on kovan hintakilpailun vuoksi johtanut kohti suurtuotantoa, on markkinoilla nähtävissä selvästi jo vastakkainen vire. Myös pieni on jälleen kaunista – kuluttajia kiinnostavat pientuottajien tuottama lähiruoka sekä muu erikoistuotanto.

Tilakoko ei välttämättä ratkaise menestystä. Suomi tarvitsee jokaisen maatilansa. Tämä pitää nykyisten ja tulevien päättäjien muistaa.

Kokkolan kaupunginvaltuustossa joukolla kiiteltiin vastavalmistunutta vanhusten palveluraporttia.On totta, että päätöksenteon taustana ja tukena on oltava luotettavaa tietoa. Mutta on syytä muistaa, etteivät raportit ketään hoida. Tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä panna asiat kuntoon.

Vanhusten tilanne Kokkolanseudulla oli ilman tätä raporttiakin johtavien viranhaltijoitten tiedossa. Vanhusten lukumäärä, kunto ja asumisolosuhteet kyllä tiedettiin. Tällaiset tiedot pitäisi omien virkamiesten pystyä kokoamaan ja tuomaan päättäjien ulottuville.

Jatkuvat raportit ja selvitykset ovat heikkouden merkki. Se osoittaa, ettei Kokkolan päätöksenteossa ole puhtia. Niin terveydenhuollossa, hallinnon uudistamisessa kuin vanhustenhoidossa asiat makaavat ja tarpeelliset uudistukset odottavat uusia päättäjiä.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Tapani Yli-Saunamäen keskiviikkona kolmen vuoden ja kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Oikeus määräsi hänet heti vangittavaksi.

Aamupostin mukaan Yli-Saunamäki otettiin kiinni eilen iltapäivällä Hämeenlinnassa. Tuntuu kyllä siltä, että vaarallisempiakin rikollisia on vapaalla jalalla.

Käräoikeuden päätös välittömästä pidättämisestä on ylireagointia.

Sahojen viime aikaiset lopetusuutiset Haminasta ja Kajaanista kertovat alaa uhkaavasta kuolinkierteestä.

Pellervon Taloustutkimus PTT ennakoi torstaina, että myös Ruotsista suljetaan sahoja. Vahva kruunu on syönyt niiden kilpailukykyä.

Etenkin pohjoisen Suomen sahojen kilpailukykyä heikentävät alennetut kuljetustuet ja polttoaineiden hintojen nousu.

Sahaustoiminta on aina ollut suhdanneherkkää. Sitä se on tänäänkin.