Päivittäistavarakauppa Suomessa on Euroopan keskittyneintä. Kaksi suurinta ketjua hallitsee noin 80 prosenttia markkinoista. Keskittyminen rajoittaa kilpailua ja tilanne on johtanut kyseenalaisiin käytäntöihin.
Tuottajat joutuvat esimerkiksi usein maksamaan kauppaketjuille markkinointirahaa, jonka ainut vastine on tuotteen pääsy kaupan valikoimaan. Tuottaja saatetaan myös velvoittaa lunastamaan myymättömäksi jääneet tuotteet. Yhtenä esimerkkinä kaupan lisääntyvästä osuudesta on maitopurkin asiakashinta. Se on noussut vuosien 2004 ja 2010 välillä 25 prosentista 39 prosenttiin.
Nyt rohkeat suomalaiset europarlamentaarikot Tarja Cronberg ja Satu Hassi ovat jättäneet komissiolle kirjallisen kysymyksen Suomen vähittäiskaupan keskittymisestä ja kauppaketjujen mahdollisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.
Cronberg ja Hassi ovat oikealla asialla. Johonkin on vedettävä rajat. Onko oikeaa kehitystä tehdä yhä vaan suurempia superkauppakeskuksia? Ihmettelen poliittisten päättäjien lepsua kaavoittamista ja löysiä lupaehtoja näille jättihankkeille.
On asiakkaan onni, että vielä on mahdollisuus mennä inhimillisen kokoiseen kauppaan. Ymmärrän toki, ettei paluuta idylliseen kyläkauppaverkostoon ole. Mutta suuruudellakin on rajansa. Toivon, että kaupan piirissä tällaista mielipidettä edes hiukan kuunneltaisiin.