Viime viikon puheenjohtajapaneeli kuntamarkkinoilla käynnisti viimeistään puolueiden vaalikampanjat. Ehdokkaitten etsinnässä ollaan viime metreillä. Listat ehdokkaista on jätettävä viimeistään huomenna 16.9.2008.
Aivan viimepäivinä on siirrytty unelmista, toiveista ja visioista käytännön ja arjen asioihin. Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen avasi virkistävällä tavalla keskustelun pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteesta ja asuntorakentamisesta.
Pääministeri Vanhanen rakentaisi Helsingin seudusta hajakeskitetyn puutarhakaupungin. Esitys sai pääkaupunkiseudun betonipuolueilta melkoisen tyrmäävän vastauksen. Nämä olivat Osmo Soininvaaran johdolla sitä mieltä, että rakentaa saa vain radan varteen.
Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa. Olisi oikein ja kohtuullista, että se mahdollisuus olisi myös pääkaupunkiseudulla. Ei varmasti pääministeri ja Keskustakaan halua olla pelkästään omakotitalopuolue vaan kaikenkokoisia ja kaikenlaisia asuntoja tarvitaan tulevaisuudessakin.
Mielenkiintoista oli, että pelkkä keskustelun avaus asumismuodoista nosti pääkaupunkiseudun valtapuolueet kananlihalle. Onko oikein, kun maakunnista siirtyvä työvoima myy omakotitalonsa ja puutarhansa ja saa niillä pahaisen yksiön Kalliosta. Minusta se ei kerro Helsingin vetovoimasta vaan selkeästä viestistä. Tavallisilla ihmisillä ei ole enää varaa ostaa asuntoa eikä asua Helsingissä.
Tällaiset epäkohdat ja vinoutumat eivät tietenkään korjaudu eivätkä muutu hetkessä. Mutta politiikan tekijöitten tehtävänä on muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi ja inhimillisemmäksi paikaksi asua ja elää. Keskustelusta ja uusista avauksista se lähtee. Päätöksentekijöiltä vaaditaan myös rohkeutta. Liian monet kunnalliset päättäjät seuraavat vain katseella maailman menoa. Korkeintaan siunailevat nopeaa muutosta. Siitä ei paljon ympäristö kostu.