politiikka

Seitsemän kokkolalaista kunnallispoliitikkoa kirjoitti ansiokkaan mielipiteen (KP5.2) miten keskipohjalaiskuntia pitäisi tulevassa hallituksen ohjelmassa olevassa kuntauudistusprosessissa kohdella. He esittävät selvän mielipiteen siitä, miten kuntakartta maakunnassamme pitäisi piirtää.

Tässä kirjoituksessa ei ollut mukana yhtään keskustalaista kunnallismiestä eikä naista. Valitettavasti paikalliset keskustalaiset toimivat salaseuroissa eikä heidän ajatuksistaan mitään tiedä. 

Meidän miesten aika menee palkkioiden ja arvonimien metsästykseen. Oma ura on tärkeämpi kuin yhteinen etu. Muutamilla on tavoitteena saada itselleen  mahdollisimman monta postia. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ei kuulu näiden ahneiden asialistalle.

Aloitteita ja uusia avauksia tältä keskustan rintamalohkolta on turha odottaa.  Aloitteellisuus ja aseet on annettu muiden käsiin.

Ei tämä hyvältä näytä!

Sauli Niinistö lupaa, että hänestä tulee omistautuva presidentti. Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan Niinistö korosti myös suomalaisten yhteenkuuluvuutta ja varoitti, ettei Suomi saisi jakautua enää enempää.

Näin kertoi vastavalittu presidentti Sauli Niinistö ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan.

Valintansa jälkeisessä kiitospuheessaan presidentti Niinistö esiintyi ennemmin demokraattina kuin kokoomuslaisena konservaativina. 

Nämä ovat hyviä ennusmerkkeja. Jos uusi presidentti on sanojensa takana, niin hänellä on mahdollisuudet eheyttää yhteiskuntaamme.

Kehäkolmosen ja maakuntien välistä kuilua ei voi enää jyrkentää. Tässä on yksi kansallinen tehtävä.  Vastakkain asettelun jatkuminen etelän ja pohjoisen välillä  rapauttaa yhteiskuntaamme. Se ei ole kenenkään etu.

Olen aina pitänyt ja pidän edelleenkin keskustalaisia kotiväkenäni. Olen viihtynyt heidän joukoissaan. Keskustan matkat sekä valtakunnalliset tapahtumat ovat olleet elämässäni kohokohtia.

Kun lähin kotiväki sulkee oven tai kehottaa poistumaan sanomalla, että et kuulu tähän joukkoon, niin se tietenkin koskettaa. Nämä tapaukset olivat jälkimaininkeja, kun en eräässä merkittävän kunnallisen päätöksen tekoprosessissa taipunut ryhmäpäätökseen. Mutta eivät nämä yksittäiset tapaukset minua ole lannistaneet. Päinvastoin.

Eniten olen huolissani keskustaosastojen tilasta, Niistä on tullut suljettuja osastoja. Paikallisosaston hallituksen sekä myös yleisiin kokouksiin vaivautuu nykyään samat alle kymmenen ihmistä.   

Muutamalla osaston nokkamiehellä on käsitys, että määrätyt hallituspaikat ovat yli sukupolvisia nautintoja. Omista luottamuspaikoista pidetään kynsin hampain kiinni. Valitettavasti siinä se monen osaston tärkein poliittinen toiminta sitten onkin.

Miten tällainen pienen piirin suvereeni itsevaltius on sitten mahdollista?  Toiminnalla täytyy olla tietenkin arvovaltaista tukea.  Sellaisten, joilla on kanttia esittää itse itseänsä tärkeisiin luottamustehtäviin.

On korkea aika avata tallin ovet ja päästää raitista ilmaa sisään. Keskustan tulevan menestyksen kannalta on tärkeätä, että me kaikki, joilla on vielä virtaa, pääsemme viemään yhteiselle hevosellemme kourallisen kauroja.

Presidentin vaalien ensimmäisen kierroksen yksi merkittävä tulos nähtiin siinä, kun Paavo Väyrynen palautti Timo Soinin pilvilinnoista maan kamaralle.

Soini on käyttäytynyt viime eduskuntavaalien jälkeen sankarina ja demokratian pelastajana. Hänelle on selvästi noussut menestys päähän. Nyt Väyrynen peittosi hänet likipitäen jokaisessa kunnassa.

Perussuomalaisten keskuudessa onkin noussut vastarintaa puheenjohtajansa yksinvaltiutta kohtaan. Tästä merkittävin todiste on kurikkalaisen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan tilitys.

Me keskustalaiset petyimme siihen, ettei Väyrynen päässyt toiselle kierrokselle. Tästä huolimatta voimme olla tyytyväisiä, sillä Väyrynen teki todella erinomaisen kampanjan ja palautti keskustalaisten uskon huomiseen. 

Toiselle kierrokselle keskustalaisia on vaikea saada syttymään. Osa jää kotiin. Osa äänestää Haavistoa. Osa äänestää Niinistöä.

Itse en aio julkisesti ilmoittaa kumpaa äänestän.

Suomen Kuvalehti julkaisi kokoomuslaisen kuntaministeri Henna Virkkusen salaiset kansiot.

Niistä ilmenee muun muassa, että Keski-Pohjanmaasta tulisi yksi kunta.

Halsuan vävynä toivoisin, että Halsua säilyisi itsenäisenä. Jäisi yksi turvapaikka jäljelle tähän kylmään maailmaan.

Niin arvoisat kansalaiset! Siitä vain Sauli Niinistöä ja kokoomusta äänestämään. Näin saadaan maaseutu vihdoin viimein polvilleen.

Tänne jäädään aukkohakkuun uumeniin. Sitä saamme mitä tilaamme.

On totta, että viime eduskuntavaalien jälkeen Suomen Keskusta oli lyöty tantereeseen. Olimme lamaantuneita ja kokovartalokipsissä kuten mäenlaskun maajoukkueemme tällä hetkellä.

Onneksi keskustalaiset tajusivat, että löytyy vain yksi päävalmentaja, joka saa joukkueemme uudelleen nousuun. Hän on kunniapuheenjohtajamme tohtori Paavo Väyrynen.

Presidenttiehdokkaanamme Väyrynen on kiertänyt liki Suomen joka kolkan ja saanut ihmiset taas innostumaan. Perustellusti voidaan sanoa, että Väyrynen on elvyttänyt keskustalaisuuden ja saanut palautettua itsetuntomme.

Tästä osoituksena ovat viimeiset mielipidelukemat, jotka osoittavat selkeää nousua.  Uuden vuoden päivän Väyrysen maakuntatilaisuudet Oulussa ja Kokkolassa  osoittivat, että kansalaiset ovat liikkeellä. Kokkolassa arviolta noin 600 ihmistä ja Oulussa hyväsesti toista tuhatta. Kyllä uudistunutta Paavoa kelpasi kuunnella.

Presidenttiehdokas Sauli Niinistön paikallinen tukimies Bjarne Kallis kritisoi jokin aika sitten mielipidepalstalla KP 29.12.) Väyrystä sanomalla, etteivät ne puheet vaan teot. Tämä on farisealaista viisastelua.

Jokainen kunta-, valtio- ja kansainvälisen tason päättäjä demokraattisessa maailmassa tietää, ettei päätöksiä sanella eivätkä ne aina ole itsensä näköisiä. Vain diktaattorit ja despootit voivat toimia Kalliksen kysymällä tavalla. Kallis kuittasi euroalueen tämän päivän talousvaikeudet lyhyesti sanomalla, ettei tämä ole eurokriisi vaan velkakriisi. Se oli ylimielinen ja mitäänsanomaton lausunto.

Kallikselle tiedoksi, että Väyrysen ohella on muitakin hyviä presidenttiehdokkaita. Esimerkiksi europarlamentaarikko Sari Essayah. Hänen mielipiteitään Eurooppa-politiikasta ja sen talouden pidosta kelpaa kuunnella. Lisäksi hän on miellyttävä persoona. Essayah on selkeästi Suomella töissä. 

Palaan vielä Väyrysen viime sunnuntaiseen Kokkolan kansalaisjuhlaan. Olen olllut monissa keskustan tilaisuuksissa mukana. Tämä oli yksi parhaista. Omat kansanedustajamme Mika Lintilä ja Tuomo Puumala pitivät erinomaiset evästyspuheet presidenttiehdokas Väyryselle. Lisäksi juhlan juontajana toiminut Sari Puutio äityi parhaimmilleen. Hän piti tilaisuuden jäntevästi ja taidokkaasti hyppysissään.

Kiitoksia keskustapiirille tilaisuudesta. Se oli toivoa antava ja kaikinpuolin onnistunut.

Kirjoitin jokunen aika sitten mielipidepalstalle (KP13.12.), että kokoomuslaisen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön ulkopoliittinen kokemus on ohutta ja lisäsin vielä hänen olevan sinisilmäisen Eurooppa-suhteissaan. Niinistön tukimieheksi ilmoittautunut Bjarne Kallis (KP 23.12.) yrittää todistaa, että näyttöjä ja kokemusta Niinistöltä löytyy. Kallis painottaa Niinistön toimintaa valtiovarainministerinä ja eduskunnan puhemiehenä.

Valtiovarainministerinä vuosina 1999-2003 Niinistö oli keskeisessä roolissa, kun Suomi ilman kansanäänestystä vietiin heikoille jäille Euroopan ytimeen eli sen rahaliittoon. Tämän hetken tilanne sillä rintamalohkolla on, että Helsingin Sanomien mukaan suomalaisten lainat ja vastuut ovat 56 miljardia eli yhden kotimaisen vuosibudjetin verran. Lisäksi piikki on auki. Kukaan ei tiedä mitä tämän tien päässä odottaa.

Kallis antaa ymmärtää, että Niinistö on kunnostautunut veronkiertoon liittyvissä asioissa ja voittanut Englannin valtiovarainministeri Gordon Brownin 6-0. Tätä maalimäärää sietää epäillä. Englannilla on edelleen oma puntansa eivätkä britit anna sinisilmäisesti kukkaroaan muiden hallittavaksi. Lisäksi Mehiläisen ja joidenkin muiden kansainvälisten terveysyritysten viimeaikaiset esimerkit osoittavat, ettei veronkierto ole vielä historiaa. 

Vähän aikaa sitten suuri valiokunta moitti pääministeri Jyrki Kataista huonosta tiedottamisesta. Puolustan Kataista. Miten tiedottaa, kun ei tiedä? Saksan Merkel ja Ranskan Sarkozy päättävät asiat etukäteen kahdestaan ja ilmoittavat kokouksen alussa, että näin mennään. Nyt kerätään satoja miljardeja kriisirahastoihin mutta kuka niiden rahankäytöstä päättää? Ei tässä junassa suomalainen pääse konduktööriksi saatikka veturinkuljettajaksi .

Niinistö oli eduskunnan puhemiehenä vuosina 2007-2011. Siinä hommassa merkittävin ja historiaan jäänyt saavutus oli hänen uudelleen valintansa. Hänet valittiin jatkokaudelle vuonna 2010 89 äänellä. Valinta oli yli puoluerajojen menevä protesti koppavuudesta ja ylimielisyydestä. Jotkut syyttivät Niinistöä työpaikkakiusaamisesta. 

Kallis yrittää toistamiseen todistella Paavo Väyrysen Nato-myönteisyyttä. Se on turhan aikaista venkoilua. Jokainen tietää tohtori Väyrysen olevan Suomen puolueettomuuden lipunkantaja ja siihen ei sovi Naton jäsenyys. Hän on kantansa näihin asioihin selkokielellä moneen kertaan puheissaan ja kirjoituksissaan  todennut. Presidenttiehdokas Niinistön natokanta on sensijaan kiedottu jonkinsorttiseen eurooppalaiseen pilariin tavalla, ettei siitä mitään selvää saa.

Kun talousasiat eivät kuulu tulevan presidentin toimivaltuuksiin, niin kyllä Kalliksen kirjoituksen jälkeenkin presidenttiehdokas Niinistön ulkopoliittiset (presidentin tärkein tehtävä) näytöt ovat ohuet. Lisäksi hänen näkemyksensä Euroopan Unionista ovat sinisilmäisiä.

Kokematon kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen on viemässä meitä aina vain syvemmälle yhteisvaluutta euron takuumieheksi. Samalla päätäntävalta omasta kansallisesta taloudenpidosta määräenemmistö vaatimuksen ja päätöksen johdosta kaventuisi.

Onko tässä mitään järkeä? Jos Brysselissä päätetään pitkälle Suomen taloudesta ja lainsäätämisestä, niin on syytä kysyä. Mihin tarvitsemme tämän jälkeen 200 kansanedustajaa Arkadian mäellä ja mihin Suomen pankki ja sen alaisuudessa toimiva Finanssivalvonta tarvitsee 650 työntekijää? Kysymyksiä voisi jatkaa vielä pitemmälle.

Euron puolustajat todistavat, että tähän astinen euroaika vakaine ja mataline korkoineen on ollut hyvää aikaa. Se on totta. Asuntovelalliset ja monet muutkin ovat saaneet nauttia tästä. Mutta eivät asuntovelalliset Ruotsissakaan ole joutuneet maksamaan juuri sen korkeampia korkoja kuin me suomalaiset.

Esimerkiksi Sveitsi ja Ruotsi ovat oman rahan sekä oman talous- ja finanssipolitiikan ansiosta jo monen talousasiantuntijan mukaan talouden turvasatamia. Talouden ja työllisyyden kehitysennusteet ovat näissä maissa toisen suuntaisia kuin euromaissa.  Nämä kaksi maata ovat hyviä esimerkkejä siitä, että omallakin valuutalla pärjää tässä maailman myllerryksessä, kun hoitaa taloutensa hyvin. Eivätkä Tanska ja Norja haikaile euron perään. 

On huolestuttavaa, jos kokematon pääministeri Katainen saa rinnallensa yhtä kokemattoman ja sinisilmäisen presidentin. Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on valtiomiestaidoiltaan kysymysmerkki. Hänen ulkopoliittiset työnäytteensä ovat ohuita.

Kyllä suomalaisten on syytä valpastua ja tiedostaa mistä on kysymys. Meneillään olevan sekasortoisen talouspoliittisen näytelmän johdosta on aiheellista kysyä, myyvätkö sinisilmäiset euroihannoijat meidät muutaman Euroopan mahtimaan torppareiksi?

Yhä harvemmat uskovat, että euroalue säilyy nykyisellään. Viimeisin merkittävä todiste epäilijöille oli, kun Euroopan veturin Saksan dielselmoottorissa on ilmennyt käyntihäiriöitä. Euroopan Unionin ydin lämpenee pahaenteisesti.  

Suomen historiankin valossa oli kovaotteista vallankäyttöä ja näyttöä, kun silloiset mahtimiehet Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö veivät hallituksensa tiedonantomenetelmällä Suomen Euroopan ytimeen sen rahaliittoon. Siitä oli kansanvalta ja demokratia kaukana. Kyllä tämän luokan asiasta olisi pitänyt ehdottomasti järjestää kansanäänestys.

Paljonko tämän Lipposen ja Niinistön seikkailun loppulunnaat sitten suomalaisille maksavat? Sitä ei tiedä kukaan. Piikki on edelleen auki. Tämä ei tiedä hyvää kenellekään eikä varsinkaan vähävaraisille ihmisille ja syrjäseuduille.

On harmi, kun mikään puolue ei enää järjestä kunnon marsseja, joissa saisi  rauhanomaisesti osoittaa mieltään. Vasemmistopuolueetkin ovat kokoomuksen kanssa marjassa.

Osallistuisin ilman muuta ja nostaisin kylttini korkealle. Siinä lukisi toisella puolella: MEHILÄISET JA MUUT SIIVEKKÄÄT!  MAKSAKAA VERONNE SUOMEEN ja toisella puolella: JULKISEN TERVEYDENHUOLLON PUOLESTA.

Kun seuraa nykyisen hallituksen toimintaa, niin tulee mieleen työvuosiltani eräs pakkasaamun öljytilaus, kun hätääntynyt naisääni soitti: ” Voi, voi, voi – öljy on loppu ja Alvarikin vain nukkuu.”

Nykyinen urheiluministeri ja presidenttiehdokas vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki osoitteli syyttävää sormeaan hiihtäjä Juha Lallukkaa kohtaan.

Hän antoi ymmärtää, että valtionavustuksia hiihtourheilua kohtaan pitää harkita kyseisen hiihtäjän positiivisten näytteiden takia.

Miksi Arhinmäki oli hiljaa pesäpallon ja jalkapallon kiistattomien sopupelien aikana?

Kyllä nämä kyseiset tapaukset nakersivat urheilun uskottavuutta samoin kuin kielletyt aineet.

Kyllä ministerin pitää olla kannanotoissaan ja toiminnassaan uskottava. Arhinmäki ei sitä ole.