Kokematon kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen on viemässä meitä aina vain syvemmälle yhteisvaluutta euron takuumieheksi. Samalla päätäntävalta omasta kansallisesta taloudenpidosta määräenemmistö vaatimuksen ja päätöksen johdosta kaventuisi.
Onko tässä mitään järkeä? Jos Brysselissä päätetään pitkälle Suomen taloudesta ja lainsäätämisestä, niin on syytä kysyä. Mihin tarvitsemme tämän jälkeen 200 kansanedustajaa Arkadian mäellä ja mihin Suomen pankki ja sen alaisuudessa toimiva Finanssivalvonta tarvitsee 650 työntekijää? Kysymyksiä voisi jatkaa vielä pitemmälle.
Euron puolustajat todistavat, että tähän astinen euroaika vakaine ja mataline korkoineen on ollut hyvää aikaa. Se on totta. Asuntovelalliset ja monet muutkin ovat saaneet nauttia tästä. Mutta eivät asuntovelalliset Ruotsissakaan ole joutuneet maksamaan juuri sen korkeampia korkoja kuin me suomalaiset.
Esimerkiksi Sveitsi ja Ruotsi ovat oman rahan sekä oman talous- ja finanssipolitiikan ansiosta jo monen talousasiantuntijan mukaan talouden turvasatamia. Talouden ja työllisyyden kehitysennusteet ovat näissä maissa toisen suuntaisia kuin euromaissa. Nämä kaksi maata ovat hyviä esimerkkejä siitä, että omallakin valuutalla pärjää tässä maailman myllerryksessä, kun hoitaa taloutensa hyvin. Eivätkä Tanska ja Norja haikaile euron perään.
On huolestuttavaa, jos kokematon pääministeri Katainen saa rinnallensa yhtä kokemattoman ja sinisilmäisen presidentin. Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on valtiomiestaidoiltaan kysymysmerkki. Hänen ulkopoliittiset työnäytteensä ovat ohuita.
Kyllä suomalaisten on syytä valpastua ja tiedostaa mistä on kysymys. Meneillään olevan sekasortoisen talouspoliittisen näytelmän johdosta on aiheellista kysyä, myyvätkö sinisilmäiset euroihannoijat meidät muutaman Euroopan mahtimaan torppareiksi?