politiikka

Kokoomuksen kultapojasta Jyrki Kataisesta kuoriutuu vähitellen todellinen minä julkisuuteen. Yhä enemmän alkaa tuntua siltä, että hän on menestynyt liian varhain ja liian nopeasti.

Yhä useammin joudutaan hänen sanomisiaaan korjaamaan ja selittelemään. Lisäksi ei voi välttyä ajatukselta, että hän on ylimielinen ja pääministeriksi keskenkasvuinen. Näyttää siltä, että hänelle ovat menestys ja valta nousseet päähän.

Kataisen kohusta kohuun kulkeminen sekä hänen epäviisaat että epätarkat lausuntonsa eivät nosta hänen osakkeitaan pääministeripörssissä.

Ellei hän paranna juoksuaan, niin puheenjohtajasta voi tulla vielä kokoomuksen menestykselle hidaste. Yle, Supo ja Venäjä ovat jo panneet Kataisen toimimaan ja lausumaan vähintäänkin kyseenalaisesti.

Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen vieraili eilen Venäjällä. Tämän päivän lehdet kertovat, että Katainen oli täsmentänyt kokoomuslaisten arvioita Venäjästä. Hän oli todennut, että heidän arvionsa itänaapuristamme  talousmahtina perustuivat pitkälti kuponkien alustavaan tarkastukseen.

Väliin he olivat vertailleet Venäjän talouslukuja Hollantiin ja väliin Espanjaan. Vertailemattakin on selvää, että Venäjä kuuluu myös taloudessa maailman johtaviin maihin. Sen takaavat jo yksistään mammuttimaiset energiavarat.

Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat seikkaperäisesti selanneet OECD:n talouslukuja ja tilastoja ja todenneet, että Venäjä on maailman kuudenneksi suurin talousmahti.

Edelleen 2000-luvulla ulkopolitiikan työvälineisiin tulee kuulua diplomatian. Eivätkä arvostettujen presidenttiemme Paasikiven ja Kekkosen opetukset maamme sijoittumisesta maailmankartalla ole vanhentuneet.

Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu vuosien saatossa niin viisaasti ja taidokkaasti, että maamme ulkoiset suhteet joka suuntaan ovat hyvässä kunnossa. Myös itäisen naapurin kanssa suomalaiset poliitikot voivat tänään keskustella asioista oikeilla nimillä.

Mutta turhanpäiväinen uhoilu on kaikilla elämän tasoilla vastenmielistä ja luotaan työntävää. Eikä siitä ole polttoaineeksi politiikkaan eikä varsinkaan ulkopolitiikkaan.

Me ihmiset olemme aitaamisen mestareita. Pääsääntöisesti kuitenkin pitäisi pyrkiä murtamaan turhia raja-aitoja ja ennkkoluuloja.  

Pysyttäytyminen ainoastaan vanhoilla laduilla kipsaa uusien mahdollisuuksien etsimisen. Joskus pitää kuntapäättäjienkin lähteä umpilumelle. Runoilija Aaro Hellaakoskea mukaillen: ” Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”

Toimintaa pitää viedä yli rajojen. Ei pidä maakuntapolitiikassakaan jäädä yhden kortin eikä yhden suunnan varaan. Tämä pitäisi muistaa erityisesti rajaseuduilla.

Yhtenä esimerkkinä maakuntapoliitikoille esitän, että Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pitäisi aloittaa Luodon kunnan kanssa neuvottelut jäsenyydestä tai osajäsenyydestä. Kyllä sairaalan valtuustosaliin hyvin mahtuu pari larsmolaista.

Kalajokilaakson kuntien kanssa jäsenyysneuvotteluja ei voi käydä, koska OYS ei anna siihen mahdollisuutta.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen vähättelevät lausunnot Venäjän suurvalta-asemasta ja kansantaloudesta menevät samaan sarjaan kuin hänen aateveljensä puolustusministeri Jyri Häkämiehen taannoiset Venäjä-lausunnot Ameriikan matkallaan.

Mitä tällaisilla puolivillaisilla lausunnoilla sitten voitetaan? Ei mitään. Kokoomuksen avainministerit Katainen, Häkämies sekä ulkoministeri Stubb toimivat kuin keskenkasvuiset nulikat. Malliin, uskalsinpas sanoa ja sitten ollaan rohkeasti rinta rottingilla.

Juuri televisiossa nähty Kataisen haastattelu vain vahvisti hänen ylimielistä suhtautumistaan itäiseen naapuriin. Venäjän kauppaa käyvät tuskin taputtavat käsiään tälle kokoomuslaiselle  tavalle arvioida suurta naapuriamme.   

Jos kokoomus joskus saa tavoittelemansa ulkopoliittisen värisuoran, niin se on selkeä uhkakuva. Uholla ja typerillä lausunnoilla ei maamme ulkoisia suhteita paranneta.

Kirjoitin vain ja ainoastaan, ettei etelän suunta vie meiltä EU-tukeja.

Ja se on faktaa.

Pitäisi jo vähitellen lopettaa väärän ja valheellisen tiedon jakaminen. Pitkään on ollut jo tiedossa, että EU:n aluejako ja kansallisen hallinnon uudistaminen ovat täysin eri asioita.

Tämän totuuden väänsi rautalangasta viimeksi Keskipohjanmaa-lehdessa 1.7.2010 työ-ja elinkeinoministeriön keskustalainen aluekehitysjohtaja Jussi Yli-Lahti. Johtaja Yli-Lahden sanoma oli selvää tekstia. Tämän pitäisi jo hitaammankin ymmärtää.

Arvoisat maakuntapoliitikot antakaa keskipohjalaisille oikeata tietoa. Etelän suunta ei vie meiltä EU-tukeja.

Viikonlopun mielipidetiedustelut osoittavat selkeästi, että Keskusta on nousussa ja Kokoomuksen hurmos on laantunut. Nyt voi sanoa, että keskustalaiset tekivät viisaita päätöksiä puoluekokouksessaan Lahdessa. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi ja puoluesihteeri Timo Laaninen ovat oiva aisapari.

Lahden kokouksessa kenttäväki lähestyi henkilövalintoja oikealla tavalla. Valittiin parhaat voimat luotsaamaan puoluetta eteenpäin. Kokous osoitti myös, ettei etukäteen pelaaminen ja lyhytnäköinen urasuunnittelu pätkäpuheenjohtajan varaan onnistu. Politiikassa kannattaa kuten muussakin elämässä olla rohkea eli carpe diem – tarttua hetkeen. 

Keskusta tulee uusin ja tuorein voimin kilpailemaan tosissaan suurimman puolueen asemasta. Keskustalaiset voivat jälleen katsoa valoisasti tuleviin päiviin.

Moni on sanonut, että Lahden jälkeen taas kehtaa sanoa olevansa keskustalainen. Olen samaa mieltä.

Meillä Kälviällä toimii laveasti tehokas parivaljakko.

He päsmäröivät vasta valittuina puolueemme kunnallisjärjestön johtokunnassa, he valitsevat tai hylkäävät pankkivaaleihin ehdokkaat. He ovat seurakunnan maallisissa asioissa kaikki kaikessa. Tuleva krematoriokin kuuluu heidän toimialueeseen.

Mihinkähän vielä ehtivät nämä tehokkaat toimijat toinen toistaan esittäen, tukien ja kannustaen?

Yrityselämässä vallitsevat tunnetusti kovat lait. Yritysten ja niiden johtajien tulee olla aina hereillä. Tuloksen teosta vastaavien on toimittava tarpeen tullen tunteet sivuun työntäen ja huomioitava vain taloudelliset tosiasiat. Yleisesti hyväksyttävää on pelata kovaa mutta sääntöjä ja lakeja noudattaen. Aivan kuten jääkiekko parhaimmillaan. Pelataan kovaa mutta vastustajaa kunnioittaen ja tuomareita uskoen.

Kaikki eivät kuitenkaan yrityselämässä noudata hyväksyttäviä pelisääntöjä. Monet pelaavat harmaalla vyöhykkeellä. On yrityksiä, jotka jättävät veronsa maksamatta, venkuloivat omistussuhteitaan ja pelaavat koko ajan sääntöjen rajamailla. Keltaisia kortteja tulee, mutta suoranaisia ulosajoja nämä veijarit taitavasti välttävät.

On väärin, että tällaiset yritykset saavat yhteiskunnan tukeja ja näillä sitten rynnistävät vaikeuttamaan rehellisesti toimivien yrittäjien ja yritysten markkinoita. Suomi Soffa on yksi tällainen esimerkki. Se sai superministeri Mauri Pekkariselta taannoin liki yhden miljoonan euron investointituen. 

Voidaan kysyä, onko tällainen diakonia moraalisesti oikeanlaista alue- ja elinkeinopolitiikkaa.

Kreikka on ajautumassa syvään talouskurimukseen. Tilanne on niin paha, että se ei omin avuin kykyne nousemaan jättiveloistaan. Lisäksi tämä vakava tauti on leviämässä Espanjaan ja Portugaliin.

Kun vielä otetaan kuvaan mukaan Italia, jossa ei ole noudatettu vuosikymmeniin minkään valtakunnan budjettikuria ja eivät ranskalaisetkaan taloudenpidossaan luottamusta herätä, niin tilanne voi ajautua tosi vaikeaksi.

Voi sanoa, että Saksa on euroalueen tuki ja turva. Saksa on aina ollut järjestelmien valtakunta. Ensin tulee järjestelmä sitten vasta kansa. Niin hyvässä kuin pahassa. Tästä syystä Saksa toimii ennustettavammin ja luotettavammin kuin monet muut eurokumppanit.

Ei tarvitse kummoinenkaan tietäjä olla, kun sanoo että pohjoiset naapurimme Ruotsi ja erityisesti Norja omine valuuttoineen seuraavat tätä Kreikasta alkanutta euroalueen talouskriisiä huomattavasti  vapautuneemmin kuin me suomalaiset.

Kun euroaluetta perustettiin, niin ajateltiin, että siitä tulisi kehittyneiden ja vakaitten talouksien kerho. Monet kyllä epäilivät jo silloin, että mitä taloudellista osaamista ja vakautta esimerkiksi Italia ja Kreikka tuovat mukanaan.

Tämän päivän Hesarin pääkirjoitus otsikoi: ”Kreikka uppoaa ja Saksa käskee uida.” Nyt on toimittava päättäväisesti. Emme ala noin vain rahoittamaan kreikkalaisia, jotka ovat itse ajaneet itsensä allikkoon älyttömällä talouden pidollaan. Saksa on tässä Kreikan ja samalla euron pelastamisoperaatiossa aallon harjalla. Tuskin Kreikkaa kuitenkaan erotetaan rahaliitosta. 

Euro on ollut tähän asti suomalaisille menestystekijä halpoine ja vakaine korkoineen. Mutta nyt on nousemassa synkkiä uhkapilviä. Jos tilannetta ei saada vakautettua, niin myös poliittisiin muutoksiin on syytä varautua.