Vuosia sitten investoimme kotiimme takan, Nunnalahden Erikan, johon miellyin heti.
Vaikka Erika painaakin runsaat 1600 kiloa, niin se on siro muodoiltaan ja sillä on kauniit erkkeriluukut. Sitä on mukava katsella ja sillä on verrattomat ominaisuudet.
Tämän talven aikana Erika ja minä olemme entisestään lähentyneet toisiamme. Erityisesti hiihtolenkin jälkeen sen lämpö ja läheisyys on tärkeä. Erika myöskin vetää erinomaisesti eikä savuta. Lisäksi ymmärrämme toisiamme puhumattakin. Suhteemme on herkän platoninen.
Erika ei ole tyhmä tyttö. Se tietää, että isoa taloa se ei pysty yksin lämmittämään. Erika tietää myös, että meillä on vanhat öljylämmityssysteemit. Ne lähestyvät vääjäämättä käyttöikänsä ehtoota.
Nunnalahden Erika ja minä olemme nyt vuonna 2008 ymmällään siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ? Me Erikan kanssa satsaisimme mielellään kestävään kehitykseen ja vähän saastuttavaan kotimaiseen ratkaisuun.
Mutta järkevät ratkaisut eivät näytä tekovihreitä kiinnostavan. Energiapolitiikalta on pallo hukassa ja tosiasiat karkaamassa. Saasteettoman vesivoiman lisärakentaminen olisi kansantaloudellisesti kannattava osaratkaisu. Todellisuudentaju näyttää karanneen monelta päättäjältä näissä kysymyksissä. Maata pitää viljellä ja varjella. Tässä järjestyksessä.
Me 1970-luvulla rakentaneet tarvitsemme tietoa, miten järjestämme omakotitalomme lämmityksen kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Kaukolämpöön liittyminen ei ole täällä mahdollista ja maalämpö on vielä liian kallis ratkaisu. Sähkön ja öljyn hinnat ovat myös karkaamassa omakotitalon lämmittäjän ulottumattomiin.
Tulee mieleen työvuosiltani mieliin painunut pakkasaamun hätääntynyt naisääni.
”Voi, voi öljy on loppunut ja Alvarikin vain nukkuu”.
Kirjoittaja puhuu asiaa. Pallo on päättäjillä hukassa pahasti. Vihreillä on aatelinja energiapolitiikassa hukkunut mereen joten Keskustan pitäisi nyt alkaa profiloitumaan myös näissä asioissa. Ydinvoimala tarttis rakentaa.