blogi

TÄNÄÄN ON NAISTENPÄIVÄ

Onni tulee eläen eikä ostaen.
–  suomalainen sananlasku

Onni! Voi, se on yksinkertaista!
Se on hyvä terveys ja huono muisti!
–    Ernst Hemingway

Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.
–    Ivan Turgenjev

Eikö onni voisi olla vain sitä,
ettei ole onneton?
–    Pearl S: Buck

Se on onnellinen, joka ei sure sitä
mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä
mitä hänellä on.
–    Demokritos

Onnea ja menestystä naisille! Olette nimikkopäivänne ansainneet.

LÄHIHISTORIAA

Professori, tutkija Juhani Suomi teki Suomen lähihistorialle palveluksen, kun hän viimeisimmässä kirjassaan KOHTI SINIPUNAA avaa ja kuvaa presidentti Mauno Koiviston toimia syksyllä 1986. Jatkokautensa varmistamiseksi Koiviston piti saada Suomen keskusta ja erityisesti ulkoministeri Paavo Väyrynen pois pelistä, sillä hän oli etukäteen Koiviston varteenotettavin vastustaja.

Hallitusneuvotteluissa presidentti Koivisto sivuutti kylmästi vaalien voittajat Väyrysen ja kokoomuksen  silloisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen. Hän sondeerasi ja fundeerasi sekä keksi naftaliineista ottopoika Harri Holkerin, jonka onnistui muodostaa presidentin voimakkaan ja itsekkään tuen avulla hallitus. 

Näin Koivisto heitti vaalit voittaneet puoluejohtajat tylysti syrjään ja parlamentarismi poljettiin permantoon. Vaalitulos oli mitätöity. Se oli raakaa vallankäyttöä. Puhuttiin aiheellisesti demokratian mustasta hetkestä. Näin oli tie auki Koiviston toiselle kaudelle.

Tämä Koiviston pihdeillä synnyttämä Holkerin sinipunahallitus nimitettiin toimeensa 30. huhtikuuta 1987 ja se jää historiaan surullisena vahvan markan hallituksena. Pitkälti Holkerin hallituksen noudattaman käsittämättömän talouspolitiikan takia Suomi ajautui sittemmin syvään talouslamaan ja toivottomalta näyttäneeseen työttömyyteen.

Sen ajan murheellisia seurauksia suomalaiset yrittäjät ja tavalliset ihmiset lainojen takaajina ovat kantaneet näihin päiviin asti. Jos Suomisen ja Väyrysen vakaan markan talouspolitiikalla olisi menty eteenpäin, niin monta murhenäytelmää vähemmällä olisivat suomalaiset selvinneet.

Presidentti Koiviston ja pääministeri Holkerin seikkailun pesänselvittämisessä joutuivat tuleva pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen tosi paikan eteen. Suomi oli konkurssin partaalla. Aho ja Viinanen ohjasivat päättäväisesti Suomea tyvenemmille vesille monien pahojen karikkojen lomitse. He ansaitsevat kaiken tunnustuksen ja arvonannon. Se oli vaativa projekti.

PUOLUESIHTEERIN ROOLI

Keskusta on kansanliike, jossa jäsenillä ja kannattajilla on aina ollut oikeus lausua vapaasti mielipiteensä. Näin kenttäväki on toiminutkin, se ei ole aina herroja kumarrellut eikä silitellyt. Myös puoluesihteerillä on oikeus sanoa käsityksensä asioista.

Tällä hetkellä keskustan kannatuslukemat ovat vakiintuneet  historiansa korkeimmalle tasolle noin 22 prosenttiin.  Se on hyvä saavutus ja pitkälle taitavien puheenjohtajien ansiota.

Sukselainen, Virolainen, Väyrynen, Aho, Jäätteenmäki ja Vanhanen ovat kaikki olleet taitavia ja aikaansa sopivia puheenjohtajia. Heidät kaikki on Keskustan kenttäväki tehtäväänsä valinnut, monesti hyvin jännittävienkin valintaprosessien kautta.

Puoluesihteerimme Jarmo Korhonen on saanut paljon palstatilaa lehdissä. Julkisuus  on aina taattu, kun puoluesihteeri on eri mieltä puolueen puheenjohtajan kanssa. En usko tähän lööppiformaattiin. Minusta Korhosenkin pitäisi tukea paremmin näinä haastavina aikoina puheenjohtajaa ja ministeriryhmää. Ulkopuolelta tulee riittävästi painetta hallitustyöskentelyä kohtaan, kuten ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli jokin aika sitten aiheellisesti totesi.

Korhonen on antanut ymmärtää haastavansa puheenjohtaja Matti Vanhasen ensi kesän puoluekokouksessa. Se on täysin luvallista. Mutta täytyy muistaa tosiasiat. Keskustan täytyy olla myös ruuhka-Suomen äänestäjille yksi vaihtoehto, jos haluamme pitää kannatuksemme tällä tasolla ja kamppailla suurimman puolueen asemasta.

Kaikesta kritiikistä huolimatta pääministeri ja puolueemme puheenjohtaja Vanhanen on hoitanut tehtävänsä vastuuntuntoisesti ja ansaitsee Keskustan kenttäväen tuen.

SIVISTYS ON ENEMPI KUIN PUOLI RUOKAA

Korkeakoulukenttä muuttuu lähivuosina. Eliittikouluja ja huippuyliopistoja yli kaiken arvostavan hallituskumppanin suhteen keskustalaisten on syytä olla varuillaan.

Nykyinen kokoomuslainen opetusministeri, ohuen kokemuksen omaava Sari Sarkomaa aikoo vähentää maamme yliopistojen lukumäärää neljällä ja ammattikorkeakoulujen lukumäärää peräti kahdeksalla.

Tänä Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuonna tällaiset ylhäältä tulevat mahtimääräykset on keskustan syytä torjua. Vapaaehtoinen verkostoituminen ja yhteistyö sekä alueiden kuuleminen on se tie, jolla korkeakoulukentän uudistamisessa tulee edetä.

Keskustalle on aina ollut arvokasta kansan sivistystyö. Meille on ollut tärkeää, että kaikilla suomalaisilla on ollut mahdollisuus päästä opiskelun piiriin. Ei voi olla jatkossakaan niin, että vain varakkaitten lapset voivat edetä opintiellä. Nykyistä yliopisto- ja korkeakouluverkostoa keskustalaiset ovat olleet keskeisesti rakentamassa.

Voidaan kysyä, mikä olisi esimerkiksi pohjoisen Suomen kehitys, ellei Oulun yliopistoa olisi ? Oulun yliopistoa on kehitettävä jatkossakin kansainvälisenä tiedeyliopistona yhteistyössä sektoritutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa.

Keskustan on valvottava opetus- ja sivistysresurssien jakoa. Ei saa olla niin, että uusi pääkaupunkiseudulla aloittava innovaatioyliopisto syö nykyisten ansioituneiden opinahjojen kehittämisen edellytyksiä.

On syytä muistaa, että esimerkiksi Oulun kansainvälistä, korkeatasoista yliopistoa on kehitetty viisikymmentä vuotta. Ei huippuyliopistoa synnytetä ministerin julistuksella eikä runsailla euroillakaan, vaan pitkäjännitteisellä työllä ja osaamisella.

Meillä Keski-Pohjanmaalla on tehty koulutuspalvelujen suhteen erinomaista työtä. Meidän keskipohjalaisten yhteinen velvollisuus on puolustaa omia aikaansaannoksiamme ja näin turvata kestävä kehitys seudullamme.

VILKAS URHEILUVIIKONLOPPU

Viime viikonloppu oli penkkiurheilijan toiveiden täyttymys. Urheilua tuli tuutin täydeltä.
Jos aikoi katsoa kaiken, niin piti välillä laittaa tallentava digi-sovitin töihin, että sai päällekkäiset lähetykset poimittua.

Saksan Oberstdorfissa järjestettiin lentomäen mm-kisat. Siellä suomalaiset Janne Ahosen johdolla menestyivät hyvin. Tuliaisina mäkijoukkuellamme oli Ahosen henkilökohtainen pronssimitali ja joukkuemäen hopea. Kilpailut saatiin käydä erinomaisissa olosuhteissa ja järjestelyt toimivat hyvin. Suomen mäenlaskun taso on edelleen maailman ehdotonta huippua.

Puolan Zakopanessa kilpailtiin yhdistetyn maailmancup. Siellä järjestelyt ontuivat.
Ladut olivat tv-kuvasta päätellen sellaista jauhoa, ettei edes teoriassa Hannu Mannisella ollut mahdollista menestyä. On ihme, että kansainvälinen lajiliitto ei valvo paremmin suorituspaikkojen kuntoa ja järjestelyjen tasoa.

Joensuussa urheiltiin yleisurheilun SM-hallikisat. Tulostaso jäi vaatimattomaksi. Ilahduttavaa oli Jukka Keskisalon juoksu. Siinä oli menemisen riemua ja kepeyttä.
Hän oli kuin kesäpääsky muiden rinnalla. Myös Petteri Laxin pituustulos oli mainitsemisen arvoinen.

Legendaarisessa Falunissa hiihdettiin maailmancupin kisat. Siellä suksi suihki norjasti. Norjalaiset kermoivat parhaat sijat. Se ei ole yllätys. Useana vuonna joulukuun alkupuolella olen seurannut Ylläsjärvellä norjalaisten hiihtokoulutoimintaa. Noin 50 nuoren ryhmä 12-15 ikäisiä tyttöjä ja poikia on innolla valmentajiensa ja kouluttajiensa johdolla paneutunut hiihdon salaisuuksiin. Filmiltä on opiskeltu tekniikkaa ja ladulla käytäntöä.

Myös voitelun opettamiseen panostettiin. Kaikesta näki, että innostus sekä leirikoulun vetäjillä että nuorilla hiihtäjien aluilla oli kova. Näkemäni perusteella voin todeta, ettei Norjan hiihdon erinomainen taso ole sattuman satoa vaan pitkäjännitteisen ja tavoitteellisen työn tulosta. Hiihtokoulutoiminnan ansiosta Norjan hiihdossa on laaja taso ja uusia kykyjä syntyy melkein kuin sieniä sateella. He saavat vielä pitkään laulaa: ”seiern er vår“.

Norjalaiselle hiihtokulttuurille tuli sulka hattuun, kun entinen hiihtäjäsuuruus Vegard Ulvang otti aidosti huolestuneena kantaa Mika Myllylän elämäntilanteeseen. Hän tietää tasan tarkkaan, ettei Mika ole ollut sen suurempi syntinen kuin muutkaan sen aikaiset hiihtäjät. Suomalainen urheilujohto näyttää suhtautuvan entisiin huippu-urheilijoihin siten, että jos heistä ei enää ole hyötyä, niin antaa heidän olla oman onnensa nojassa.

Yhteenvetona voisi urheilun ystävänä sanoa näidenkin urheilusessioiden jälkeen, että kaikista vastoinkäymisistä ja kolhuista huolimatta urheilu on edelleen huippuviihdettä.
On myös ilo todeta, että monet lajiensa valiot ovat erinomaisia maansa ja alueensa lähettiläitä. He ovat kielitaitoisia, esiintymiskykyisiä ja esimerkiksi kelpaavia terveitä esikuvia.

TOTTENHAM

Yhdeksän vuoden pokaaliton jakso seuran historiassa päättyi eilen riemukkaasti. Tottenham voitti Englannin liigacupin finaalissa Chelsean maalein 2-1. Ottelu pelattiin uuden Wembleyn viheriöllä 87 000 katsojan edessä.

En nähnyt ottelua, mutta otteluselostusten perusteella voitto oli ansaittu. Todella surkeasti alkanut kausi on hilautumassa positiiviseksi. Peli kulkee ja sarjatilannekin paranee. Kesken kauden päävalmentajaksi kutsuttu espanjalainen Juande Ramos on saanut tulosta aikaan. Hänestä on tulossa sateentekijä White Hart Lanelle.

Tammikuun siirtoikkunan auki ollessa Ramos teki erinomaisia pelaajahankintoja. Epävarmasti pelannutta puolustusta vahvistamaan hankittiin Jonathan Woodgate ja Alan Hutton. Lisäksi Englannin maajoukkueeseen kuuluva keskuspuolustaja Ledley King on tervehtynyt. Myös huippumaalivahti Paul Robinson on saamassa itsevarmuutensa takaisin. Hyökkäyspää Tottenhamissa on Dimitar Berbatovin ja Robbie Keanen johdolla ehdotonta kansainvälistä eliittiä.

Keskikenttä ehkä kaipaisi vielä vahvistusta, todellista johtajaa, vaikka siellä pelaavat Jermaine Jenasin ja suomalaisen Teemu Tainion kaltaiset taiturit. Ramos on peluuttanut Teemua myös laita- ja keskuspuolustajana, vaikka omimmillaan hän on keskikentällä. Teemu on joukkueen taistelutahdon ilmentymä.

Oli hieno juttu, että Teemu Tainio pääsi vaihdosta kentälle sunnuntain arvo-ottelussa. Se oli osaltaan myös suomalaista jalkapallohistoriaa. Jalkapallo on niin globaalisti harrastettu ja kilpailtu laji, että siinä huipulle pääseminen vaatii todellakin poikkeuksellista taitoa ja valtavasti työtä. Arvostan Jari Litmasen, Sami Hyypiän ja Teemu Tainion kaltaisia pelaajia todella korkealle. He ovat huippu-urheilijoita sanan varsinaisessa tarkoituksessa.

Uskon, että Tottenhamin sunnuntainen voitto vauhdittaa myös kotikenttä White Hart Lanen laajentamishanketta. Perinteikäs hieno seura tarvitsee suuremman katsomon kuin tämän hetkisen 36.000 katsojaa vetävän. Tulevaisuus näyttää nyt Tottenhamin osalta valoisammalta kuin moniin vuosiin.

NUNNALAHDEN ERIKA JA MINÄ

Vuosia sitten investoimme kotiimme takan, Nunnalahden Erikan, johon miellyin heti.

Vaikka Erika painaakin runsaat 1600 kiloa, niin se on siro muodoiltaan ja sillä on kauniit erkkeriluukut. Sitä on mukava katsella ja sillä on verrattomat ominaisuudet.

Tämän talven aikana Erika ja minä olemme entisestään lähentyneet toisiamme. Erityisesti hiihtolenkin jälkeen sen lämpö ja läheisyys on tärkeä. Erika myöskin vetää erinomaisesti eikä savuta. Lisäksi ymmärrämme toisiamme puhumattakin. Suhteemme on herkän platoninen.

Erika ei ole tyhmä tyttö. Se tietää, että isoa taloa se ei pysty yksin lämmittämään. Erika tietää myös, että meillä on vanhat öljylämmityssysteemit. Ne lähestyvät vääjäämättä käyttöikänsä ehtoota.

Nunnalahden Erika ja minä olemme nyt vuonna 2008 ymmällään siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ? Me Erikan kanssa satsaisimme mielellään kestävään kehitykseen ja vähän saastuttavaan kotimaiseen ratkaisuun.

Mutta järkevät ratkaisut eivät näytä tekovihreitä kiinnostavan. Energiapolitiikalta on pallo hukassa ja tosiasiat karkaamassa. Saasteettoman vesivoiman lisärakentaminen olisi kansantaloudellisesti kannattava osaratkaisu. Todellisuudentaju näyttää karanneen monelta päättäjältä näissä kysymyksissä. Maata pitää viljellä ja varjella. Tässä järjestyksessä.

Me 1970-luvulla rakentaneet tarvitsemme tietoa, miten  järjestämme omakotitalomme lämmityksen kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Kaukolämpöön liittyminen ei ole täällä mahdollista ja maalämpö on vielä liian kallis ratkaisu. Sähkön ja öljyn hinnat ovat myös karkaamassa omakotitalon lämmittäjän ulottumattomiin.

Tulee mieleen työvuosiltani mieliin painunut pakkasaamun hätääntynyt naisääni.
”Voi, voi öljy on loppunut ja Alvarikin vain nukkuu”.

LASIKAAPISSA

Suomalaisen sananlaskun mukaan ei pidä viskellä kiviä, jos istuu itse lasikaapissa.
Tämä pitäisi teidänkin muistaa arvoisat alueemme kansanedustajat Jutta Urpilainen ja Bjarne Kallis.

Kun on vastuussa, niin silloin ollaan vastuussa. Hallituspuolueet noudattavat omaa hallitusohjelmaansa eikä siinä jää tilaa yksinäisen hallituspuolueen kansanedustajan sooloilulle. Lisäisikö se todella eduskunnan arvovaltaa, jos asiat hoidettaisiin kuin huutokaupassa? Alkaisi melkoinen hulina ja kaupankäynti. Tätäkö tarkoititte Jutta ja Bjarne?

Jutalle toivon menestystä demareitten puheenjohtajakilvassa. En ryhdy toimintaasi eduskunnassa arvioimaan sunnuntain 17.2 Keskipohjanmaa-lehden kirjoituksesi aiheen perusteella, vaikka se olisikin kohtuullisen helppoa. Kyllä oppositiotoiminnassakin täytyy jotain tolkkua olla, jos aikoo kannatusta lisätä. Se teidän sosiaalidemokraattienkin tulee muistaa.

Bjarne Kallis on joviaali mies, joka on kunnostautunut monessakin. Menestyväksi pörssihaiksikin häntä voi kunnioittavasti kutsua. Minua hymyilytti, kun Bjarne raapusti nimensä opposition välikysymykseen valtion omistajuuspolitiikasta.

Nämä asiat on ratkaistu silloin, kun enemmistöosakkuuksista on luovuttu ja yhtiöt pantu pörssiin. Bjarnen pitäisi tietää ja tietääkin, ettei Suomeen sovi samanlainen valtion omistajuuspolitiikka kuin Venäjälle.

Mitä tekisi esimerkiksi suomalainen pääoma, jos valtio ei toimisi osakkeenomistajana liiketaloudellisesti kestävällä tavalla. On helppo arvata, että pääomat siirtyisivät muihin yhtiöihin, parempiin sijoituskohteisiin, vaikka ulkomaisiin.

Kun on vastuussa isänmaan asioista ja kohtaloista, niin ei silloin voi toimia sirkushevosen lailla. Myönnän kyllä, että opposition edustajat ovat aikaisemminkin populismiin syyllistyneet.

EI SAISI OTTAA SUKSIA JALASTA – varokaa liukkaita kelejä

Olen hiihtänyt tänä talvena Ylläksellä, Levillä ja nyt viimeksi Rukalla kovissa maastoissa ja pysynyt pystyssä.

Mutta vaara voikin vaania yllättävän lähellä. Tänä aamuna postin hakumatkalla ajoin miinaan muutaman metrin päässä kotipihasta. Jään päälle oli satanut sentti uutta lunta ja jalat lähtivät alta. Lensin suoraan selälleni ja vähän aikaa oli suunnat sekaisin.

Voi olla, että selviän murtumitta (hiusmurtuma ei näy tavallisessa röngten-kuvassa), mutta hiihtokilometrit ovat todennäköisesti paketissa tämän talven osalta. Hiihtokilometrejä kertyi tälle talvelle 988. Tähän kilometrimäärään on syytä olla tyytyväinen.

Onnellinen on syytä olla myös siitä, etten lyönyt päätäni jäähän ja loukannut vielä pahemmin.

NUORET JA KESKUSTA

Viime aikoina häirinnän ja juorujen saralla kunnostautunut valtakunnan ykkösmedia Helsingin Sanomat yhdisti jokin aika sitten auringonlaskun ja Suomen Keskustan. Lehdessä oli mittava artikkeli, jossa ennustettiin puolueelle jyrkästi hupenevia kannatuslukuja. Keskustan tulevaisuudelle luettiin lehdessä sanalla sanoen madonluvut.

Aivan hiljan tutkittiin nuorten käsityksiä puolueitten suhteen. Suomen keskusta oli nuorten mielestä suosituin puolue. Demarit taas olivat menettäneet jyrkästi kannatustaan nuorten keskuudessa. Onneksi Hesarikaan ei aina osu oikeaan ennustuksissaan.
Sen tiedot perustuivat Keskustan suhteen kuponkien alustavaan tarkastukseen.

Tämän päivän nuorilla on vahva tietotaso. Suuri enemmistö nuorisosta on tosi fiksuja.
He eivät vaan halua pitää suurta meteliä aikaansaannoksistaan.

Keskustan on syytä olla nöyrästi ylpeä siitä, että nuoret ovat rankanneet sen ykköseksi. Pääministeri Matti Vanhasen johtama Suomen Keskusta on hyvässä iskussa. Niin sen on oltavakin, sillä ympärillämme puhaltavat muutoksen tuulet puhurin lailla. Hallituksen asialistalla on ollut ja tulee riittämään vaikeita asioita ratkottavaksi.

Tuleen ei voi jäädä makaamaan. Huominen on haasteellinen.