blogi

PETTYMYKSIÄ URHEILURINTAMALLA

Tämä sunnuntai tuotti pari pettymystä, joista kyllä selviää. Ei näiden takia kannata ihokasta repiä.

Leijonat jäivät hyvästä taistelusta huolimatta ilman mitalia. Ihan varmasti merkittävä asia pelitason notkahtamiseen oli kun kotiyleisön täysiltä saleilta piti siirtyä lahden yli puoli tyhjään Globeniin.

Toinen harmillinen tulos oli kun Tottenham jäi lopullisessa sarjataulukossa viidenneksi ja näin ulos mestarien liigan otteluista. Arsenal sai viimeisessä ottelussaan helpon näköisen voiton Newcastlestä.

Olikohan sillä merkitystä kun Newcastlen joukkueessa on yhdeksän ranskalaista pelajaa? Arsenalin päävalmentaja on ranskalainen Arsene Wenger. Lepsusti the Magpies kuitenkin pelasi ja antoi pisteet Arsenalille.Nämä ovat pettyneen kannattajan happamia kommentteja.

Nyt vain leuka vasten rintaa ja kohti uusia elämyksiä. Näinhän se menee!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ

Sinun päiväsi tänään on äiti,
tänä päivänä toukokuun,
kun kirkkaana koittavi kevät,
saa kukkaansa nurmen ja puun,
ja kun luonnossa kaikkialta,
muuttolintujen liverrys soi,
Sinun juhlapäivääsi äiti,

ne myös tervehdyksensä toi.

Raija Ridan runon myötä Hyvää äitienpäivää!

 

SOTE-UUDISTUKSEN HINTAA EI TIEDÄ KUKAAN

Suomi on rakentamassa omaa ainutlaatuista sote-malliaan. Missään muussa Länsi-Euroopan maassa ei ole vastaavaa rakennelmaa.

Useat asiantuntijat ovat suositelleet Suomeen Ruotsin mukaista selkeää järjestelmää, jossa maakuntahallinto vastaa pääosin terveyspalveluiden järjestämisestä. Maakäräjillä on myös verotusoikeus. Se on mahdollistanut potilaille huomattavan suuren valinnanvapauden.

Samalla on syntynyt myös kustannushyötyjä. Ruotsissa terveydenhoidon kustannukset ovat nousseet viime vuosina suhteellisesti hitaammin kuin Suomessa.

Järjestelmässä raha seuraa potilasta. Tätä valinnanvapautta kuuluttaa myös ensi vuonna voimaan astuva potilasdirektiivi. Siitä voi tulla Troijan hevonen, joka tulevina vuosina räjäyttää meikäläisen järjestelmän.

Meillä kuntarakenne on sote-uudistuksen keskipisteessä.

Itseäni hämmästyttää se, että sote-uudistuksen kustannuksista ei ole juurikaan esitetty arvioita. Mitä uudistus maksaa, mitkä ovat sen kustannushyödyt ja mistä ne syntyvät? Voi olla, että tällaista laskelmaa ei ole tehty lainkaan.

Ikävää on se, että kunta- ja sote-uudistus kääntyivät peliksi siitä, kuka ministereistä voi säilyttää poliittisesti uskottavat kasvot. Tämä naamioleikki voi tulla vain erittäin kalliiksi.

Sote-uudistuksesta ei kuitenkaan taida tulla niin historiallista uudistusta kuin hallituspuolueen edustajat hehkuttavat.

Uudistuksen on suunniteltu astuvan voimaan seuraavalla hallituskaudella. Jos valtapuolueet vaihtuvat, koko paketti voidaan ehkä repiä auki.

Merkittävää on myös se, että perustuslakiasiantuntijat ovat moneen kertaan varoitelleet sote-uudistuksen linjauksista. Muun muassa professorit Kaarlo Tuori ja Olli Mäenpää antoivat uudistukselle täystyrmäyksen Helsingin Sanomissa. Hanke voi siis kaatua perustuslaillisiin kysymyksiin.

Ongelman ydin on siinä, miten pienille kunnille taataan vaikutusmahdollisuudet, jos niiden sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään sote-linjausten mukaisesti suuremman vastuukunnan järjestettäväksi.

Sääli vain kaikkia sosiaali- ja terveyssektorilla työskenteleviä. Aikaa ja rahaa on palanut jo vuosia erilaisten hallinnollisten uudistusten puuhatalkoissa ja tämä tuntuu vain jatkuvan. Kuka muistaa enää potilasta ja hänen tarpeitaan?

Näin kirjoitti Kyösti Jurvelin Kauppalehdessä.

STRATEGIASEMINAARISSA KIVITIPUSSA

Kokkolan kaupunginhallituksen kokouspiiri ja johtavat viranhaltijat kävivät etsimässä viisasten kiveä tuliperäisestä Lappajärvestä.

Kaksipäiväinen seminaari oli näin uuden valtuutetun näkökulmasta hyvinkin onnistunut. Innolla jokainen osallistui ryhmätyöskentelyyn. Samalla viranhaltijat tulivat tutuiksi. Tämä kaupungin taloudenpitoon ja kehittämiseen eväitä hakeva työ jatkuu. Nyt päästiin hyvälle alulle.

Kun nyt istun itse kaupunginhallituksen kokouksissa mukana, niin en tule kertomaan yksityiskohtaisia asioita sen kokousten tiimoilta. Siellä tehdään asioita niin hyvin kuin osataan ja toivottavasti yhtenä tiiminä. Sooloilu ei sovi tähän kuvioon.

Mutta valtakunnan politiikkaa aion edelleen kommentoida. Aikä tästä seuraaviin eduskuntavaaleihin tulee  olemaan todella mielenkiintoinen. Politiikka on palannut näyttämölle. Tämä aika tulee olemaan Kataisen hallitukselle tuskallista. Erityisesti demareiden henkistä kanttia koetellaan. Heidän kannatuksensa voi sukeltaa todella alhaalle.

Näin uskon.

UUDENLAISTA POLITIIKAN TEKOA

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä muistutti vappuna, että keskustassa on haluttu lähteä rohkeasti muuttamaan poliittista kulttuuria.

– Haluan, että politiikka on: vähemmän huonoa valmistelua ja mielikuvapolitikointia, poteroihin kaivautumista ja valtapolitiikkaa, toisten viestien sotkemista, kun omia ratkaisuja ei ole.

Sipilä muistutti, että yrittäjät tietävät, ettei yhtään kauppaa synny kilpailijaa haukkumalla. Oman tuotteen tai palvelun on oltava parempi kuin kilpailijan.

– Miksi tämä ei pätisi politiikkaan? Sipilä kysyi.

Hyvä kysymys. Nyt keskusta on oikealla tiellä. Se on ollut aina reformipuolue. Sipilä auraa ansiokkaasti tietä uudelle tavalle tehdä politiikkaa.

VIIMEINEN OIKEA PRESIDENTTI?

Kekkosen jälkeen ei ole ollut oikeata presidenttiä. Mauno Koivisto savetti hyvän ja toimivan valtiosäännön. No Martti Ahtisaari sai Nobelin. Mutta siinä se oli. Tarja Halosesta ei ole paljon kerrottavaa. Miesten kravatteja hän oikoi ja hypisteli. Nykyisessä Sauli Niinistössä voisi olla ainesta mutta häneltä on viety työkalut.

Nyt ei ole talossa isäntää eikä emäntää. Sen viimeiset hallitusneuvottelut osoittivat. Riippuen seuraavien eduskuntavaalien tuloksesta voi olla, että Suomi on pitkään ilman toimivaa hallitusta.

Kuten huomaatte, niin ei näistä Urkin jälkeisistä presidenteistä ole paljon kerrottavaa. Siksi täytyy kertoa juttua Kekkosesta. Pääministeri Kekkonen matkusti kerran rautatiehallituksen pääjohtaja Roosin kanssa rautateillä ja esitti väitteen, että rautateillä on huono kohtelu. Roos kiisti tämän.

Saavuttiin Riihimäelle ja pääjohtaja poistui hetkeksi vaunusta. Kekkonen näki ulkopuolella asemamiehen ja tiedusteli häneltä: -Mikä asema tämä on? Minuutin kuluttua hän esitti miehelle saman kysymyksen ja sai jo hyvin ärtyneen vastauksen. Pian saapui pääjohtajakin vaunuun, jolloin pääministeri jälleen kysyi samalta asemamieheltä: – Mikä asema tämä on?

Silloin mies vastasi: – Etkös sinä saatanan kaljupää usko, että tämä on Riihimäki.

-Tässä näet, kuinka epäkohteliaita rautateillä ollaan, totesi Kekkonen Roosille.

VIISAUTTA ON HALLITUKSEN ULKOPUOLELLAKIN

Keskustan puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Sipilä on jo pitkään perännyt Suomeen yliopistoa, joka keskittyy puun uusiin käyttömahdollisuuksiin opetuksessa ja tutkimuksessa.

Sipilän toive on toteutumassa. Tämä kävi ilmi Kaikkea muuta puusta -raportin julkistamistilaisuudessa eduskunnassa. Raportin on koonnut eduskunnan Kestävä kasvu -jaosto, jota Sipilä on vetänyt.

Itä-Suomen yliopiston osaksi perustetaan erityinen Puuyliopisto, joka kerää yhteen ja integroi puuraaka-aineeseen liittyvän kansallisen ja kansainvälisen osaamisen monialaisiksi tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatioprosesseiksi yhteistyössä muiden korkeakoulujen, sektoritutkimuslaitosten ja yritysten kanssa.

Puuyliopiston keskeinen tavoite on löytää konkreettisia keinoja, joilla lisätään puunkäytön työllistävää kasvua Suomessa ja ratkaistaan samaan aikaan kestävän kehityksen ongelmia. Raportin kokoamisesta ja toimittamisesta on vastannut Ajatuspaja e2.

– Olemme jo useita vuosia toimineet ja edistäneet alan tutkimusta, kertoi Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen.

Mönkkösen mukaan yliopistossa on käynnistymässä puutieteiden maisteriohjelma, johon on jo valittu kaksikymmentä opiskelijaa. Myös alan tohtoriohjelma on jo suunnitteilla.

Näin kirjoitti Suomenmaa tänään.

Juha Sipilä pitäisi saada mitä pikimmin päätöksenteon keskiöön. Kataisen hallituksen kannattaisi ottaa Sipilän neuvot ja ideat vakavasti. Ei jarrupolkinta painamalla auto liiku. Pitää myös välillä painaa kaasua.

Tällä Kataisen tahdittamalla menolla Suomi on pian konttaamassa.

JULKISEN TERVEYDENHUOLLON PUOLESTA

Kunnista kolmannes on palauttanut sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja takaisin omaksi tuotannoksi. Tämä ilmenee tänään julkaistusta Sosiaalibarometristä. Kyselyyn vastanneet sosiaali- ja terveysjohtajat kertovat yleisimmiksi syiksi laatuongelmat ja kustannussäästöt.

Yli puolet vastaajista kertoo, että ostopalveluiden laadussa on ollut ongelmia. Puolet toteaa palveluiden ostamisen lisänneen kustannuksia neljän viime vuoden aikana.

Päättäjien on syytä miettiä mihin suuntaan suomalaista terveydenhuoltoa kehitetään. Ruuhka-Suomessa tilanne on menossa kovaa kyytiä suuntaan, jossa yleistä julkista terveydenhuoltoa käyttävät vain eläkeläiset ja rupusakki. Muu väestö käyttää pitkälti yksityistä terveydenhuoltoa tai työterveyden palveluita.

Julkisen terveydenhuollon puolustajien on syytä olla huolissaan tällaisesta kehityksestä.

KOMITEAT MAINETTAAN PAREMPIA

Komitealaitos demokratiassa on vanhaa perua. Komiteoita on ollut niin kauan kuin edustuksellista demokratiaa on harjoitettu. Kun on pitänyt tehdä uutta lainsäädäntöä, on komiteavalmistelu ollut paitsi tehokasta, myös halpaa.

Todellisuudessa komitea on mainettaan parempi. Kun pitää selvittää laajakantoinen ja monimutkainen asia, ei komiteaa parempaa menettelyä ole keksitty. Komiteaan kutsutaan alan kaikki parhaat asiantuntijat, jotka valmistelevat ehdotuksen toimeksiannon puitteissa. Sen jälkeen perusteellisesti tehty esitys lähtee lausunnolle.

Huippufilosofi laskuttaa raportistaan 0,7 miljoonaa, kodin ja koulun yhteistyötä tutkitaan kahdella miljoonalla ja ihmisen ja suden suhteen selvittely maksaa yli miljoonan. Mutta komiteatyö on käytännössä ilmaista.

Näin kirjoittaa Lauri Kontro Maaseudun tulevaisuudessa. Olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä.

SDP – ILTARUSKON PUOLUE?

Kiinnostavampaa oli kuitenkin se, minkä Yle jätti kokonaan kertomatta. Uutisessa kun ei edes vaivauduttu mainitsemaan, mikä oli toisen päähallituspuolueen SDP:n kannatus nuorten keskuudessa.

Taloustutkimukselta asiaa erikseen tiedusteltaessa paljastui, että se jäi vain 10,5 prosenttiin.

Vaarana alkaa olla, että SDP:n ongelmasta tulee itseään ruokkiva noidankehä. Kun puolueen sanoma ei enää laajemmin puhuttele nuoria, myös poliittisesta urasta haaveilevat nuoret hakeutuvat SDP:n sijasta muiden puolueiden pariin.

Jäljelle jäävät vain pahimmat puoluemantraa hokevat broilerit, joilta puuttuu oma ajattelu ja uskallus haastaa puolueen linja nuorille keskeisissä asioissa.

Jutta Urpilainen pääsi itse aikanaan eduskuntaan vain 27-vuotiaana ja tuli viisi vuotta myöhemmin valituksi SDP:n puheenjohtajaksi, koska puolueeseen haluttiin nuorennusleikkaus. Urpilaisen kaudella SDP on kuitenkin profiloitunut lähinnä suurten ikäluokkien etujen ajajaksi. Se on jatkuvasti siirtänyt kipeitä ratkaisuja kauemmaksi tulevaisuuteen eli nuorten kannettavaksi.

SDP:ssä esimerkiksi pelätään, että eläkeiän nosto karkottaisi puolueen ydinkannattajat perussuomalaisiin. Mitenköhän kannatukselle mahtaa lähivuosina käydä, kun nuorempien ikäluokkien eläkemaksuja joudutaan SDP:n oman jääräpäisyyden vuoksi rajusti korottamaan?

Näin kertoo Taloustutkimuksen selvitys. Tässäkin on demareilla pohdittavaa.