Suomi on rakentamassa omaa ainutlaatuista sote-malliaan. Missään muussa Länsi-Euroopan maassa ei ole vastaavaa rakennelmaa.
Useat asiantuntijat ovat suositelleet Suomeen Ruotsin mukaista selkeää järjestelmää, jossa maakuntahallinto vastaa pääosin terveyspalveluiden järjestämisestä. Maakäräjillä on myös verotusoikeus. Se on mahdollistanut potilaille huomattavan suuren valinnanvapauden.
Samalla on syntynyt myös kustannushyötyjä. Ruotsissa terveydenhoidon kustannukset ovat nousseet viime vuosina suhteellisesti hitaammin kuin Suomessa.
Järjestelmässä raha seuraa potilasta. Tätä valinnanvapautta kuuluttaa myös ensi vuonna voimaan astuva potilasdirektiivi. Siitä voi tulla Troijan hevonen, joka tulevina vuosina räjäyttää meikäläisen järjestelmän.
Meillä kuntarakenne on sote-uudistuksen keskipisteessä.
Itseäni hämmästyttää se, että sote-uudistuksen kustannuksista ei ole juurikaan esitetty arvioita. Mitä uudistus maksaa, mitkä ovat sen kustannushyödyt ja mistä ne syntyvät? Voi olla, että tällaista laskelmaa ei ole tehty lainkaan.
Ikävää on se, että kunta- ja sote-uudistus kääntyivät peliksi siitä, kuka ministereistä voi säilyttää poliittisesti uskottavat kasvot. Tämä naamioleikki voi tulla vain erittäin kalliiksi.
Sote-uudistuksesta ei kuitenkaan taida tulla niin historiallista uudistusta kuin hallituspuolueen edustajat hehkuttavat.
Uudistuksen on suunniteltu astuvan voimaan seuraavalla hallituskaudella. Jos valtapuolueet vaihtuvat, koko paketti voidaan ehkä repiä auki.
Merkittävää on myös se, että perustuslakiasiantuntijat ovat moneen kertaan varoitelleet sote-uudistuksen linjauksista. Muun muassa professorit Kaarlo Tuori ja Olli Mäenpää antoivat uudistukselle täystyrmäyksen Helsingin Sanomissa. Hanke voi siis kaatua perustuslaillisiin kysymyksiin.
Ongelman ydin on siinä, miten pienille kunnille taataan vaikutusmahdollisuudet, jos niiden sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään sote-linjausten mukaisesti suuremman vastuukunnan järjestettäväksi.
Sääli vain kaikkia sosiaali- ja terveyssektorilla työskenteleviä. Aikaa ja rahaa on palanut jo vuosia erilaisten hallinnollisten uudistusten puuhatalkoissa ja tämä tuntuu vain jatkuvan. Kuka muistaa enää potilasta ja hänen tarpeitaan?
Näin kirjoitti Kyösti Jurvelin Kauppalehdessä.