Toimittaja Outi Airola kirjoitti ansiokkaasti KP 7.3 Kokkolan kaupunginvaltuuston säästöpäätöksestä ja sen seurauksista. Kaupunginvaltuusto leikkasi kahdeksan miljoonaa sosiaali-ja terveyspuolen määrärahoista. Noin vain silmät kiinni. Sen kummemmin ajattelematta, mitä siitä seuraa.
No seurasihan siitä. Honkaharjun peruskorjattua vanhainkotia ei ole varaa avata. Yksi terveyskeskuksen vuodeosasto on suljettuna kaupunginvaltuuston säästöpäätöksen takia. Nyt maksetaan sakkomaksuja keskussairaalan vanhuspotilaista, joille ei löydy jatkohoitopaikkaa. Lisäksi on tehty vanhustenhoidon kalliita ostopalvelusopimuksia, joita joudutaan nyt jatkamaan. Kun hoidon porrastus ei sujuvan järkevästi toimi, niin se maksaa kaupungille maltaita. Eikä tilannetta paranna tuleva konsulttiselvityskään, jos ei ryhdytä toimeen.
Miten tällaisia päätöksiä sitten syntyy? Herää kysymys, onko kaupungin luottamushenkilö organisaatiossa tärkeillä paikoilla henkilöitä, joilta on arjen ja käytännön asioitten tuntemus ja osaaminen karannut.
Kyllä valtuutettujen pitäisi enemmän kyseenalaistaa ja ajatella omalla järjellään. Toisaalta omapäiset ja itsenäiset ajattelijat saavat monesti ajatella ihan itsekseen. Heille ei anneta mahdollisuuksia vaan luottamuspaikat annetaan useinkin kuuliaisille johdon aisankannattajille.
Kokkolan kaupungin talous on ajautumassa vaikeaan tilanteesen. Nyt pitäisi löytyä kovaa kyytiä poliittinen tahtoryhmä, joka hakisi todellisia terveitä säästökohteita ja joka navigoisi järkevän menosuunnan.
Kokkolan taloutta ovat hyvin jauhaneet liikelaitokset pitäneet pystyssä. Kunnallislain mukaan nämä liikelaitokset muuttuvat osakeyhtiöiksi. Tietysti ne edelleen ovat kaupungin omistamia mutta ei niistä muutoksen jälkeen jokainen euro itseoikeutetusti kilahda kaupungin kassaan. Tämäkin pitää ottaa huomioon.