Olin Santahaassa hiihtämässä pian sen jälkeen, kun Hesari kirjoitti kohujutun eduskunnan väitetyistä häirintätapauksista. Asia on äärimmäisen vakava ja herkkä aihealue. On uskaliasta tällaisesta aiheesta kirjoittaa, mutta teen sen silti. Kerron pikku tositarinan hiihtoladun tuntumasta.
Santahaan lattealla ladulla hiihtäessäni näin ladun varrella sauvakävelevän kaksi tyylikästä ja urheilullista naista. Kun pääsin kohdalle, niin sanoin aivan spontaanisti ja totuudenmukaisesti: ”Hyvää päivää, onpas mukava näky, kävelette todella kauniisti.”
He nauroivat ja kiittivät kohteliaisuudesta. Jatkoin samassa sävellajissa kysyen: ”Oliko tämä häirintää ?” Minulle tuntemattomat naiset vastasivat edelleen iloisesti nauraen: ”Riippuu siitä, mihin sinä katsoit?” Vastasin heille, että aloitin silmistä.
Nämä huumoria ymmärtävät, viisaat ja urheilulliset naiset vakuuttivat, että käyty keskustelu ei ollut millään tavalla häirintää vaan piristi heidän päiväänsä. He toivottivat minulle hyvää päivän jatkoa ja minä samoin heille. Suksi luisti mukavasti.
Miesten on varmasti syytä tarkistaa käyttäytymistään naissukupuolta kohtaan, mutta edellä kerrotun tapauksen rohkaisemana voi kait kysyä, kai katsoa saa? Mieluummin ensin silmiin, niistä näkee ihmisen todellisen kauneuden.