politiikka

Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb esittää tämän päivän uutisten mukaan, että taloutensa parhaiten hoitaneet saisivat lisää äänivaltaa Euroopan Unionissa.

Tällainen pullistelu on selvää koheltamista. Ei Suomen taloustilanne niin hyvä ole, että sillä saisi ostettua lisää arvovaltaa. Pikemminkin tällaiset ehdotukset sitä vievät.

On ymmärrettävää, että kokoomuksen taholta tällaisia varallisuuteen perustuvia lisäoikeuksia vaaditaan. Se on heidän ideologinen tavoitteensa. Lompakon paksuus ratkaisee.

Stubb sen sanoi ääneen.

Presidentiksi pyrkivä Sauli Niinistö kyykytti eduskunnan puhemiehenä  edustajatovereitaan tavalla, että hänet valittiin vuonna 2010 jatkamaan vain 89 äänellä.  Puhemies Sauli Niinistö sai työkavereiltaan selvän muistutuksen ylimielisyydestään. Työtodistus  ja protesti oli eduskunnan historiassa ennenkuulumaton. 

Sukulaispoika nykyinen ympäristöministeri Ville Niinistö antoi työnäytteen omasta osaamisestaan. Hän ilmoitti, että Talvivaaran kaivos voidaan sulkea. Se oli vihreältä ministerialokkaalta kova uutinen.

Pontevia poikia nämä Niinistöt!

Nordeakonsernin hallituksen suomalainen puheenjohtaja Björn Wahlroos suututti ruotsalaiset ostamalla pankkinsa tanskalaiselle toimitusjohtajalleen runsaan kahden miljoonan euron luksusasunnon Tukholman keskustasta ja lupaamalla tälle 11 miljoonan euron jättieläkkeen.

Samaan aikaan Nordea aikoo toteuttaa säästäohjelman, joka tietää 2000 ihmiselle lähtöpasseja pankin organisaatiosta. Tämä sai ruotsalaisen median takajaloilleen. Tässä on jo asiantynkää, mistä metelöidä.

Meillä Suomessa jauhetaan pikku asioitten parissa. Entisen pääministerin tuppeensahattu lautakasa ja tyttöystävät veivät isoksi aikaa valtamedian liki täydellisen huomion. Se oli muutaman median maanista penkomista.

Fortumin Mikael Liliuksen kaltaiset kultaiset kädenpuristukset ja jättieläkkeet ovat saaneet samaiselta medialta olla jokseenkin rauhassa. Vaikka herrojen ahneus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että se häiritsee jo Suomessakin yhteiskuntarauhaa. Mikään ei tunnu markkinatalouden sokaisemille yläluokkalaisille riittävän.

Kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen vetämä nykyhallitus syventää entisestään kansalaisten eriarvoisuutta. Syrjäseudut ja vähävaraiset ihmiset pannaan yhä ahtaammalle. 

Jokin aika sitten eduskunnan kyselytunnilla keskustan kansanedustaja Markku Rossi kysyi VR:n lippu-uudistuksen perään, jossa kaavaillaan sakkomaksua niille, jotka eivät ole ostaneet lippua etukäteen. Tämä olisi syrjäseudun asemattomalle ja kännykättömälle ihmiselle tosi epäoikeudenmukainen ja eriarvoistava ratkaisu. 

Kysymykseen vastasi vihreitten kehitysministeri Heidi Hautala. Häntä eivät kansalaisten kokemat vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet tuntuneet paljon kiinnostavan. Kyllä valtion omistajaohjaus tässä hallituksessa on heiveröisissä käsissä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini antoi lausunnon, että Kreikka on polvillaan jo maanantaina.

Voi ollakin. Mutta se voiton riemuinen asenne, mikä paistoi läpi Soinin lausunnosta on peräti outoa. Ei se ole kenenkään onni, että joku maa joutuu hätätilaan.

Soini on monen mielestä liki yli-ihminen. Sekin tässä kyllä ihmetyttää. Jos sutkauksilla ja vastuun pakoilulla pääsee lähes kulttiasemaan politiikassa, niin kyllä se oudolta tuntuu pienestä kulkijasta

Keskustajohto saisi viheltää jo ehdokasetsinnän poikki. Meillä on tohtori Paavo Väyrysessä jo mitat täyttävä presidenttiehdokas. Hänen ansiolistansa kyllä kestää tarkastelun muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa.

Tässä ehdokashakemisessa on jo farssin piirteitä. Tulee sellainen tunne, että uskaltaako loimittaa itsensä kokopuvulla sekä kravatilla ja lähteä kylille. On nimittäin vaarana, että joutuu ehdokkaaksi.

Nyt järjestöväen pitää asennoitua tekemään tohtori Väyrysen ehdokkuuden eteen töitä. Muita ei enää ilmaantune.

Presidentti Tarja Halosen valtakausi on päättymässä. Puolueet ovat reivaamassa purjeitaan ensi vuoden presidentin vaalien ehdokkaitten etsintäasentoon. Varmoja presidenttiehdokkaita ovat tällä hetkellä kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreiden Pekka Haavisto.

Perussuomalaisten Timo Soini on kertonut lähtevänsä todennäköisesti ehdokkaaksi. Hän ilmoittaa päätöksestään syksyllä. RKP:n ehdokas lienee vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet. Vasemmistoliitolta ja kristillisdemokraateilta odotetaan kilpaan puheenjohtajia Paavo Arhinmäkeä ja Päivi Räsästä.

SDP:ssä ehdolle syksyn jäsenäänestykseen on nostettu tähän mennessä ehdokkaiksi Eero Heinäluoma, Lasse Lehtinen, Mitro Repo ja Ilkka Kantola.

Keskusta järjestää presidenttiehdokkaastaan neuvoa antavan jäsenvaalin syksyllä. Lopullisen valinnan suorittaa lokakuun lopulla järjestettävä puoluekokous.

Mielestäni keskustan kannalta viisasta olisi laittaa tässä tilanteessa puheenjohtaja Mari Kiviniemi kehään. Marin on löydettävä puolueelle uusi alku. Hänen on näytettävä, että hänellä on vielä virtaa ja ajatuksia. Millä muulla näyttämöllä puheenjohtaja saa yhtä näyttävän roolin tuoda esiin keskustan uutta ilmettä ja asiaa. Ellei nykyinen puheenjohtaja tähän kykene, niin sitten alkaa keskustelu uudesta puolueen puheenjohtajasta.

En usko, että keskusta pääsee jaloilleen Anneli Jäättenmäen, Seppo Kääriäisen tai Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuden turvin. Toki heitä kaikkia kipeästi tarvitaan tässä puolueen kannatuksen ja uskon palauttamistyössä.

Viime aikaisista takaiskuista huolimatta keskustan on mentävä eteenpäin kohti huomista ei eilistä.

Keskusta joutui huonosti menneitten eduskuntavaalien jälkeen pahaan konkeloon. Oppositio yhdessä perussuomalaisten kanssa oli paha uni, joka valitettavasti toteutui.

Miten tästä eteenpäin? Mitään hokkuspokkus konsteja ei ole. Puheenjohtajan vaihdoskaan ei juuri nyt auta. Mutta kyllä Mari Kiviniemen pitää löytää uusi alku. Muuten hukka perii.

Paljon puhuttu ja kehuttukin keskustan kenttä on tänään paperitiikeri. Osastoja johtavat luottamuspaikoistaan kynsin hampain kiinni pitävät  vanhat jo näyttönsä antaneet konkarit. He saavat nipin napin pidettyä yleiset kokoukset, joissa käy kymmenkunta henkeä. Hekin samaa kaliperia. Valitettavasti tämä on tavallinen tarina. No voi tietysti sanoa, että edes he osallistuvat. 

Kuntien ja maakuntien johtavilla luottamuspaikoilla on henkilöitä, jotka tämän tästä joutuvat tekemään 180 asteen käännöksiä. Mutta nämä seromoniamestarit jatkavat ikäänkuin he olisivat aina oikealla tiellä. Tämmöinen toiminta vie uskottavuutta. Kyllä pitäisi tehdä myös johtopäätöksiä.

Kävin Ilmajoella Taipaleenjokea katsomassa. Siellä vieraita tervehti kokoomuslainen nuori ja kyvykäs kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Kävi homma laatuunsa ja kyseinen puheenjohtaja sai jo viime eduskuntavaaleissa hyvän kannatuksen. Keskustan sietäisi ottaa oppia Ilmajoelta eikä Oulun läänin Pyhäjärveltä, jossa keskustan konkarit pilaavat raittiin ilman.

Tietystikään ikä ei ole autuaaksi tekevä. Kyllä motivaatiolla ja osaamisella on merkitystä. Mutta keskustan kuntakeisarit, jotka pitävät vallan suitsia tiukasti omissa ja aisankannattajiensa käsissä eivät edistä asiaamme eivätkä lavenna kannatustamme. 

Keskustan kenttäorganisaatio vaatii täyden remontin.

Kuuden puolueen hallitusneuvottelut ovat loppusuoralla. Uudesta hallitusohjelmasta ei ole vielä lopullisia tietoja. Mutta selvältä näyttää, että kokoomuksen puheenjohtaja, tuleva pääministeri Jyrki Katainen on joutunut omasta heitostaan siltaan, jota demarit eivät ole armeliaasti murtaneet. Ennakkotiedot kertovat, että Katainen on joutunut antamaan liki kaikessa demareille periksi. Tulevan pääministerin johtajan taidot epäilyttävät. 

Tämä tietää sitä, että välttämättömiä työelämän uudistuksia ei saada aikaiseksi. Suomen kilpailukyvyn kannalta tämä on huolestuttavaa.  Käytännössä valtakunnan kukkaro on nyt demareitten hallussa. Historian valossa tämä ei ole ilouutinen.

Maaseudun, erityisesti maa-ja metsätalouden kannalta tulee hallitusneuvotteluista kylmiä viestejä. Kiinteistäveron ulottaminen maa-ja metsätalouteen on lähempänä kuin koskaan. Uusi hallitus ei todennäköisesti ota poliittista vastuuta näistä asioista. Veikkaan uudeksi maa-ja metsätalousministeriksi ammattiministeriä. MTK:n entinen puheenjohtaja Michael Hornborg on varteenotettava ehdokas.

Oma lukunsa tässä näytelmässä on ennen vaaleja pontevasti esiintynyt perussuomalaisten joukkue. Puheenjohtajansa Timo Soinin johdolla he saalistivat kiistämättömän ja historillisen vaalivoiton.

Mutta kun tuli arki ja todellisuus eteen, niin soinilaiset hyppäsivät pensaikkoon. Heille luvattiin hallitusneuvotteluissa kaikki mahdollinen. Hallitustunnustelija Katainen olisi antanut erityisvapauden äänestää heille hankalissa EU-asioissa oman tahtonsa mukaisesti. Mutta Soini vei joukkonsa oppositioon. Tyhjät tynnyrit kolisevat.

Suomi on ajautumassa tilanteeseen, jossa mikään ei ole varmaa. Kansantaloutemme perusta on vaarassa järkkyä, ellei tuleva uusi hallitus kykene tekemään jänteviä talouden ryhtiliikkeitä. Pahimmassa tapauksessa voimme joutua samaan hätäapujonoon Kreikan, Irlannin ja Portugalin kanssa.

Ei ollut perussuomalaisista Suomen pelastajiksi. Kun heitä olisi tarvittu, niin Timo Soini vei joukkonsa käpälämäkeen.

Äsken toivottavasti päättyneet hallituspohjan selvitystyöt olivat kummallinen tapahtumasarja. Ensin suututaan ja poistutaan ovet paukkuen. Muutaman päivän päästä taas suunnitellaan samalla porukalla yhteistä tulevaisuutta.

Kyllä tämä kuuden puolueen pakka on aikamoinen paketti. Kristilliset, vasemmistoliitto ja vihreät samassa hallituksessa. On siinä ihmettelemistä.

Tuleva pääministeri Katainen on vielä helisemässä joukkonsa kanssa. Eikä tämä käyty neuvottelukierros sulkia Kataisen hattuun tuonut. Pikemminkin se osoitti johtajuuden puutetta. Jos näin on, niin se voi tuottaa kokemattomalle uudelle pääministerille vielä monta karikon paikkaa.

Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että Suomi saa enemmistöhallituksen. Jo oli aikakin.

Millaisen hallituksen Suomi saa ja milloin saa?

Näyttää entistä selvemmältä, että Jyrki Kataisen jaamantie on käynyt mahdottomaksi. Samalla kokoomuksen hallitustie on käymässä yhä kaposemmaksi ja kuoppaisemmaksi.

Kokoomuksella ei ole enää kuin yksi valttikortti hihassaan. Jos he vaihtaisivat tunnustelijaksi Sauli Niinistön, niin se aiheuttaisi uutta värinää. Mutta tämä on puhdasta utopiaa. Käytäntö on kokonaan toinen juttu.

Keskustalla ei ole nähdäkseni minkäänlaista mahdollisuutta auttaa kokoomusta. Entisenlaista hallituspohjaa ei enää ole järkevää kaivaa esiin. Keskustalle se olisi vähintäänkin tuhon tie.

Veikkaan kylmästi, että seuraavan pääministerin nimi on Jutta Urpilainen. Tähän demarivetoiseen hallitukseen keskustankin kannattaa pyrkiä. Tietenkin ehdot pitävät olla siedettävät. Sanelijan paikalle keskusta ei pääse missään vaihtoehdoissa.

Kyllä hallituksen pitäisi olla valmiina juhannukseksi. Muuten ovat uudet vaalit syksyn katveessa edessä. Niitä tuskin mikään puolue palavasti  kaipaa.

No puolelta päivin tuli uutta tietoa. Katainen jatkaa edelleen hallitustunnusteluja. Nyt otetaan perussuomalaiset mukaan. Jos Timo Soini on sitä mieltä, että Katainen on seuraava pääministeri, niin asia on selvä. Keskustalaisille se ei ole huono vaihtoehto.

Prognoosiani en silti muuta.