Keskusta joutui huonosti menneitten eduskuntavaalien jälkeen pahaan konkeloon. Oppositio yhdessä perussuomalaisten kanssa oli paha uni, joka valitettavasti toteutui.
Miten tästä eteenpäin? Mitään hokkuspokkus konsteja ei ole. Puheenjohtajan vaihdoskaan ei juuri nyt auta. Mutta kyllä Mari Kiviniemen pitää löytää uusi alku. Muuten hukka perii.
Paljon puhuttu ja kehuttukin keskustan kenttä on tänään paperitiikeri. Osastoja johtavat luottamuspaikoistaan kynsin hampain kiinni pitävät vanhat jo näyttönsä antaneet konkarit. He saavat nipin napin pidettyä yleiset kokoukset, joissa käy kymmenkunta henkeä. Hekin samaa kaliperia. Valitettavasti tämä on tavallinen tarina. No voi tietysti sanoa, että edes he osallistuvat.
Kuntien ja maakuntien johtavilla luottamuspaikoilla on henkilöitä, jotka tämän tästä joutuvat tekemään 180 asteen käännöksiä. Mutta nämä seromoniamestarit jatkavat ikäänkuin he olisivat aina oikealla tiellä. Tämmöinen toiminta vie uskottavuutta. Kyllä pitäisi tehdä myös johtopäätöksiä.
Kävin Ilmajoella Taipaleenjokea katsomassa. Siellä vieraita tervehti kokoomuslainen nuori ja kyvykäs kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Kävi homma laatuunsa ja kyseinen puheenjohtaja sai jo viime eduskuntavaaleissa hyvän kannatuksen. Keskustan sietäisi ottaa oppia Ilmajoelta eikä Oulun läänin Pyhäjärveltä, jossa keskustan konkarit pilaavat raittiin ilman.
Tietystikään ikä ei ole autuaaksi tekevä. Kyllä motivaatiolla ja osaamisella on merkitystä. Mutta keskustan kuntakeisarit, jotka pitävät vallan suitsia tiukasti omissa ja aisankannattajiensa käsissä eivät edistä asiaamme eivätkä lavenna kannatustamme.
Keskustan kenttäorganisaatio vaatii täyden remontin.