politiikka

Kuuntelin yksi aamu kokoomuslaista kuntaministeri Henna Virkkusta. Hän on puhekone. Jokaiseen esitettyyn kysymykseen tulee vastaus kuin levyltä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että ministeri on liian kokematon vetämään näin suurta ja vaativaa kunta-alan remonttia. Vastoin kunta-alan asiantuntijoiden mielipiteitä Virkkunen ajaa hallitusohjelmaansa kuin käärmettä pulloon. Keskustan vaatimuksille parlamentaarisesta valmistelusta hän viittaa ylimielisesti kintaalla.

Kataisen hallitus on ajamassa Suomea vahvojen isäntäkuntien hallinnoimaksi yhteiskunnaksi. On absurdi ajatus, että nämä tulevat uudet kunnat voisivat lunastaa esimerkiksi sairaanhoitopiirien omistamat kiinteistömassat.

Kataisen hallitus on tekemässä suurkunnista yhä velkaantuneempia ja rahattomia toimijoita. Näihin pakkoliitetyistä kunnista tulee torppareita.

Tässä Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen ajamassa uudistuksessa ei pärjää kukaan. Korkeintaan rahalaitokset voivat kohotella kulmakarvojaan.

Isännistä tulee isäntien varjoja ja renkien asema kärjistyy.

Ehkä Sdp:n pitäisi alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikantoimittaja Mika Lehto.
– Sdp:n katsotaan aika isolta osin joutuneen kokoomuksen apupuolueeksi ja pienen ihmisen asia on unohtunut, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Jari Pajunen arvioi Ylellä.

Ehkä näin on, kun Sdp:n kannatus mataa 15,6 prosentissa. Ehkä Sdp:n pitäisi sen sijaan alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa. Sdp pystyi hukkaamaan oman momentuminsa.

Muistelkaapas reilun vuoden taakse. Sdp:llä oli hyvähenkinen puoluekokous, iloinen meininki välittyi, ja mitä kyselyt näyttivät vuosi sitten?

Touko-elokuussa Sdp ajoi kiinni kokoomuksen ja demareiden kannatus oli yli 20 prosenttia. Sdp teki silloin kansan mielestä oikeita asioita, mutta viime syksynä Sdp taas ryhtyi hallituksen sisäisiin paineihin pistevoittoja hakemaan.

Liki viiden prosenttiyksikön lasku kannatuksessa vuodessa on katastrofaalinen saavutus Sdp:lle, vaikka ainoa merkittävä mittaus on eduskuntavaalit huhtikuussa 2015. Sdp:ltä ja suurelta muultakin joukolta on unohtunut, että Suomessa on monipuoluehallitukset ja yksikään puolue ei saa kaikkea haluamaansa, ei läheskään.

Luulen, että kansa arvostaisi fiksuja päätöksiä. Sdp on mukana hallituksessa, joka ei saa aikaiseksi päätöksiä. Sdp saa sitä mitä tilaa.

Näin kirjoittavat tämän päivän iltapäivälehdet.

Samaa vetkutusta demareilla on Kokkolan päätöksenteossa. Kaupungin taloustilanne on historiallisen uhkaava mutta mitä tekevät demarit. He vetkuttavat ja politikoivat vakavilla asioilla.

Aiheellisesti voi kysyä, että missä heidän vastuunkantonsa on? Tällä hetkellä näyttää siltä, että se on hevon kuusessa.

Sos.dem. puolueen pää-äänenkannattaja Demokraatti (entinen Demari) osoitti torstaisen (27.6.) pääkirjoituksen otsikollaan, missä arvossa puolueen hallitussiipi pitää niitä suomalaisia ja niiden suomalaisten elinpiirejä, jotka asuvat muualla kuin suurissa kaupungeissa ja keskuksissa.

Vastaus on: ei missään arvossa. Niinpä pääkirjoituksen otsikkokin kuuluu näin: ”Museokuntien varaan palveluita ei voi jättää.”

Jos Demokraatti puoluelinjoineen tuntisi Suomea paremmin, se tietäisi, että monet ”museokunnat” ovat hoitaneet asioitaan ja palvelujaan paljon paremmin kuin suuret kaupunkikeskukset. Niissä asuu sosiaalidemokraattejakin. Nämä maakuntien sosiaalidemokraatit ovat mukana kotiseutunsa kehittämisessä. He ovat usein sitä mieltä, että kuntaliitos heikentäisi palveluja ja demokratiaa. Nyt heitäkin ivataan.

Demokraatti vinoilee näinkin:

”Hevoskyytiaikojen kuntarajoihin ei ole varaa takertua, jos tahdotaan turvata hyvät julkiset palvelut alue- ja väestörakenteeltaan muuttuneessa Suomessa.”

Mutta ovatko asiat paremmin Vantaalla tai Jyväskylässä tai Kotkassa tai Kouvolassa tai Salossa tai Oulussa, jotka kaikki ovat nyt suuria kaupunkeja, ja joissa kaikissa SDP on tukevissa asemissa? Eivät ole asiat paremmin vaan ihan päin vastoin. Palvelujen leikkaukset ahdistavat kuntalaisia paljon enemmän kuin ”museokunnissa”.

SDP:ssä näyttää olevan kuntauudistusta kohtaan nyt kaksi linjaa: Jutta Urpilaisen kova linja ja Eero Heinäluoman ymmärtäväisempi linja. Demokraatti on pantu tukemaan vain toista osapuolta, kovaa ja yksisilmäistä linjaa.

Näin kirjoitti Suomenmaa ja taas kerran täyttä asiaa.

Perinteisistä peruspoliitikoista koottu hallitus ei pysty siihen, mikä nyt on pakko. Näin kommentoi Suomen politiikkaa historian tutkija ja valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka tuoreessa kolumnissaan kotisivuillaan.

Tarkka näkee eniten kapasiteettia keskustassa: kolme entistä pääministeriä, komissaari, ja puheenjohtaja, joka tekee vaikutuksen dynaamisella ajattelulla eikä toistele tavanomaisuuksia.

-Tällaisen henkilögallerian varaan rakennettu hallitus voisi olla ennen näkemätön ajatushautomo, jonka tuotoksista eduskunta pystyisi muotoilemaan tarvitut rakennemuutokset, hän kommentoi.

Tarkka päätyy pohdinnoissaan oikeaan päätelmään. Juha Sipilän johtama keskusta on nyt se poliittinen voima, johon suomalaisten kannattaa satsata.

Mielipidetiedustelujen nousukkaalla, keskustan Juha Sipilällä oli helppo tehtävä noukkia pisteitä tv-väittelyssä.

Hallituksessa istuvat puheenjohtajat eivät oikein osaa iloita onnistumisistaan, puheet juuttuvat liian helposti ylätason toivotaan toivotaan-osastolle.

Ei kansa nyt mitään teoreetikkoja kaipaa, vaan johtajaa, joka osaa viedä asiat ruohonjuuritasolle ja esittää kouriintuntuvasti, millä homma saadaan toimimaan. Tällä menolla Sipilälle voi povata voittokulkua vaaleihin, mutta matka on kyllä vielä pitkä.

Näin kirjoitti päivän Iltalehti.

Olen täysin samaa mieltä. Hallituspuoleitten vetäjät samoin kuin Timo Soini ovat menettäneet uskottavuutensa. Heidän opeillaan Suomi ei nouse tästä lamasta,

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä muistutti vappuna, että keskustassa on haluttu lähteä rohkeasti muuttamaan poliittista kulttuuria.

– Haluan, että politiikka on: vähemmän huonoa valmistelua ja mielikuvapolitikointia, poteroihin kaivautumista ja valtapolitiikkaa, toisten viestien sotkemista, kun omia ratkaisuja ei ole.

Sipilä muistutti, että yrittäjät tietävät, ettei yhtään kauppaa synny kilpailijaa haukkumalla. Oman tuotteen tai palvelun on oltava parempi kuin kilpailijan.

– Miksi tämä ei pätisi politiikkaan? Sipilä kysyi.

Hyvä kysymys. Nyt keskusta on oikealla tiellä. Se on ollut aina reformipuolue. Sipilä auraa ansiokkaasti tietä uudelle tavalle tehdä politiikkaa.

Keskustan puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Sipilä on jo pitkään perännyt Suomeen yliopistoa, joka keskittyy puun uusiin käyttömahdollisuuksiin opetuksessa ja tutkimuksessa.

Sipilän toive on toteutumassa. Tämä kävi ilmi Kaikkea muuta puusta -raportin julkistamistilaisuudessa eduskunnassa. Raportin on koonnut eduskunnan Kestävä kasvu -jaosto, jota Sipilä on vetänyt.

Itä-Suomen yliopiston osaksi perustetaan erityinen Puuyliopisto, joka kerää yhteen ja integroi puuraaka-aineeseen liittyvän kansallisen ja kansainvälisen osaamisen monialaisiksi tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatioprosesseiksi yhteistyössä muiden korkeakoulujen, sektoritutkimuslaitosten ja yritysten kanssa.

Puuyliopiston keskeinen tavoite on löytää konkreettisia keinoja, joilla lisätään puunkäytön työllistävää kasvua Suomessa ja ratkaistaan samaan aikaan kestävän kehityksen ongelmia. Raportin kokoamisesta ja toimittamisesta on vastannut Ajatuspaja e2.

– Olemme jo useita vuosia toimineet ja edistäneet alan tutkimusta, kertoi Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen.

Mönkkösen mukaan yliopistossa on käynnistymässä puutieteiden maisteriohjelma, johon on jo valittu kaksikymmentä opiskelijaa. Myös alan tohtoriohjelma on jo suunnitteilla.

Näin kirjoitti Suomenmaa tänään.

Juha Sipilä pitäisi saada mitä pikimmin päätöksenteon keskiöön. Kataisen hallituksen kannattaisi ottaa Sipilän neuvot ja ideat vakavasti. Ei jarrupolkinta painamalla auto liiku. Pitää myös välillä painaa kaasua.

Tällä Kataisen tahdittamalla menolla Suomi on pian konttaamassa.

Komitealaitos demokratiassa on vanhaa perua. Komiteoita on ollut niin kauan kuin edustuksellista demokratiaa on harjoitettu. Kun on pitänyt tehdä uutta lainsäädäntöä, on komiteavalmistelu ollut paitsi tehokasta, myös halpaa.

Todellisuudessa komitea on mainettaan parempi. Kun pitää selvittää laajakantoinen ja monimutkainen asia, ei komiteaa parempaa menettelyä ole keksitty. Komiteaan kutsutaan alan kaikki parhaat asiantuntijat, jotka valmistelevat ehdotuksen toimeksiannon puitteissa. Sen jälkeen perusteellisesti tehty esitys lähtee lausunnolle.

Huippufilosofi laskuttaa raportistaan 0,7 miljoonaa, kodin ja koulun yhteistyötä tutkitaan kahdella miljoonalla ja ihmisen ja suden suhteen selvittely maksaa yli miljoonan. Mutta komiteatyö on käytännössä ilmaista.

Näin kirjoittaa Lauri Kontro Maaseudun tulevaisuudessa. Olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä.