maakunta

Keskipohjanmaa-lehden päätoimittaja vaihtuu kevään korvassa. Uusi vastavalittu päätoimittaja Kauko Palola tulee Ilkka-yhtymästä.

Tulohaastattelussaan Palola painotti yhteistyötä Ilkka-yhtymän ja Alma-median kanssa. Yhteistyö on ymmärrettävää alan vaikeuksien kannalta katsoen. Mutta vain määrättyyn rajaan asti.

Pian haastattelun jälkeen jaettiin maakuntalehtemme välissä Ilkan ja Pohjalaisen Sarka-liite. En tiedä minkä takia. Jos tämä ennakoi yhteistyön suuntaa, niin kuoppaiseksi tie muuttuu. Ei näitä eteläpohjalaisten tilojen huolia ja murheita täällä lueta. Omissa on täysi tekeminen.

Maakuntalehden sisin eli sen pääasiallinen sisältö pitää olla elävää ja täältä omalta levikkialueelta. Kokosivun kuvat ja lisääntyvät lainatut jutut antavat lukijalle mielikuvan, että toimittajia kunnon lehden tekemiseen ei ole tarpeeksi.

Lehtitalossa on menossa parasta aikaa yt-neuvottelut. Toivon että tämä näkökohta otetaan huomioon. Väärästä päästä ei kannata säästää. Ei sellaista lehteä lueta saatikka tilata jolla ei ole ilmettä eikä sielua.

Niin kauan kuin muistan on Keski-Pohjanmaalla siirrelty rajoja. Hankkeet ovat olleet eräänlainen ikiliikkuja, se on keksitty yhä uudelleen ja uudelleen. Aina kun tulee vähänkin ulkoista uhkaa. Nyt on vuorossa vaalipiirin muuttoaikeet Vaasasta Oulun vaalipiiriin.

Aikaisemmat yritykset rajojen siirtoaikeissa ovat menneet kiville. Näin uskon käyvän tälläkin kertaa. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Kokkola jaettaisiin kahteen valtakunnalliseen vaalipiiriin. Ruotsinkielisille annettaisiin oma vapaus valita suuntaansa. Tämä on absurdi ajatus demokratian kannalta.

On syytä vähitellen tottua ajatukseen, että Keski-Pohjanmaa on kaksikielinen maakunta. Minusta se on rikkaus eikä rasite.

Tämän suuntainen operaatio on varmin tapa murentaa maakunta sisältäpäin. Maakuntapoliitikkojen on syytä tuntea perusasiat. Ei ole omaa Keski-Pohjanmaan maakuntaa eikä sen liittoa ilman Kokkolaa.

Näihin ongelmakohtiin emme löydä ratkaisevaa apua pohjoisesta, jos ei etelästäkään. Tulevaisuutemme on omissa käsissämme. Älkäämme itse heikentäkö maakunnallista kivijalkaamme.

Korkeakoulukenttä muuttuu lähivuosina. Eliittikouluja ja huippuyliopistoja yli kaiken arvostavan hallituskumppanin suhteen keskustalaisten on syytä olla varuillaan.

Nykyinen kokoomuslainen opetusministeri, ohuen kokemuksen omaava Sari Sarkomaa aikoo vähentää maamme yliopistojen lukumäärää neljällä ja ammattikorkeakoulujen lukumäärää peräti kahdeksalla.

Tänä Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuonna tällaiset ylhäältä tulevat mahtimääräykset on keskustan syytä torjua. Vapaaehtoinen verkostoituminen ja yhteistyö sekä alueiden kuuleminen on se tie, jolla korkeakoulukentän uudistamisessa tulee edetä.

Keskustalle on aina ollut arvokasta kansan sivistystyö. Meille on ollut tärkeää, että kaikilla suomalaisilla on ollut mahdollisuus päästä opiskelun piiriin. Ei voi olla jatkossakaan niin, että vain varakkaitten lapset voivat edetä opintiellä. Nykyistä yliopisto- ja korkeakouluverkostoa keskustalaiset ovat olleet keskeisesti rakentamassa.

Voidaan kysyä, mikä olisi esimerkiksi pohjoisen Suomen kehitys, ellei Oulun yliopistoa olisi ? Oulun yliopistoa on kehitettävä jatkossakin kansainvälisenä tiedeyliopistona yhteistyössä sektoritutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa.

Keskustan on valvottava opetus- ja sivistysresurssien jakoa. Ei saa olla niin, että uusi pääkaupunkiseudulla aloittava innovaatioyliopisto syö nykyisten ansioituneiden opinahjojen kehittämisen edellytyksiä.

On syytä muistaa, että esimerkiksi Oulun kansainvälistä, korkeatasoista yliopistoa on kehitetty viisikymmentä vuotta. Ei huippuyliopistoa synnytetä ministerin julistuksella eikä runsailla euroillakaan, vaan pitkäjännitteisellä työllä ja osaamisella.

Meillä Keski-Pohjanmaalla on tehty koulutuspalvelujen suhteen erinomaista työtä. Meidän keskipohjalaisten yhteinen velvollisuus on puolustaa omia aikaansaannoksiamme ja näin turvata kestävä kehitys seudullamme.

Aluehallintoa puuhataan suurempiin kokonaisuuksiin. Tämä tietäisi toteutuessaan Keski-Pohjanmaan liittämistä toiseen, isompaan maakuntaan. Tällaista hanketta pitää vastustaa.

Läänit joutavat mennä. Kuntien kannalta läänien merkitys on vähäinen. Oman läänin pääkaupunkiin Turkuun on kaikista pisin matka. Muiden läänien pääkaupungit ovat lähempänä. Suomi voisi olla yhtenä lääninä tai voisi lopettaa koko läänitysjärjestelmän.

Kuinka sitten pitäisi puolustaa omaa Keski-Pohjanmaan maakuntaa. On esitetty ja vedetty Nuts2-ohjelma strategiaksi. Tämän tilastointialueen turvin, joka käsittää pohjoisen Suomen eli Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Keski-Pohjanmaan, saimme kiistämättä tukilisää tälle ohjelmakaudelle.
Maakunnan tulevaisuuden sitominen tähän Nuts2-alueeseen on kuitenkin lentohiekalle rakentamista.

Meidän tulee tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä Kalajokilaakson suuntaan. Uskon, että Himangan ja Kalajoen tuleva kuntaliitos tiivistää koko Kalajokilaakson ja Kokkolan kanssakäymistä. Se on tärkeä asia, Keski-Pohjanmaan maakunnan olemassaolon yksi perusedellytys.

Tulee kuitenkin muistaa, että Kruunupyyn suuntautuminen Kokkolaan ja oikeushallinnon uudelleen järjestelyt ja monet muut asiat puoltavat Kokkolan ja Pietarsaaren yhteistyötä. Sieltäkin suunnalta on saatavissa maakunnan veturiin lisää voimaa. Maakuntamme tulevaisuus on meistä itsestämme kiinni. Tarvitaan laajaa näkemystä, pelkällä pohjoisen kortilla emme selviä.