blogi

HENKILÖSTÖPOLITIIKKA ON TAITO- JA TAHTOLAJI

Henkilöstö on palveluja myyvissä yrityksissä tärkein menestystekijä. Henkilökunnan hyvinvoinnista kannattaa pitää hyvää huolta. Tämä pätee myös julkiseen sektoriin. Kuntien ja kaupunkien kannattaa panostaa henkilöstöpolitiikkaan. Se on sekä taito- että tahtolaji.

Kokkolassa on viime ajat riepoteltu johtavia viranhaltijoita sekä syystä että syyttä. Toki voi vähäiselläkin tuntemuksella sanoa, että kaupunki on potenut jonkinasteista johtajuusvajetta. Tämä koskee sekä luottamus- että viranhaltijapuolta.  Kyllä se julkinen kieriskely mudassa saisi jo loppua. Tällainen jatkuva höyhentäminen kokee kaupungin julkikuvan päälle.  

Todetut puutteet ja virheet kehitysjohtaja Jarmo Nissin toiminnassa ovat olleet kuitenkin sellaisia, ettei niistä järin suuria sanktioita voi langettaa. Korkeintaan tukistaa. Siksi olisi ollut parempi kuin tämän illan kaupunginvaltuusto olisi myöntänyt vastuuvapauden myös hänelle. Turha tukistamista on jatkaa yli kesän. Olisi ollut perusteltu syy panna kirjan kannet kiinni ja siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen ja antaa työrauha. 

Menestyvä henkilöstöhallinto on joustavaa, kannustavaa ja oikeudenmukaista. 

OTETAAN RENNOSTI

Otetaan asiat maltilla niin maalla kuin vesillä. Monet mielipuuhat kuten ristikot, saunominen, grillaaminen ja lenkkeily onnistuvat kaikenlaisella säällä. Säästä ei kannata ottaa stressiä.

Mukavaa ja turvallista juhannusta!

KOKKOLAN VALTUUSTON KOKOUKSIA TULISI TEHOSTAA JA LYHENTÄÄ

Pääsin elisiltana ensimmäistä kertaa äkkihälytyksellä uuden Kokkolan valtuuston kokousedustajaksi. Jalkapallossa on sanonta, että parhaat pelaajat istuvat katsomossa. Minä kuulun samaan sarjaan. Varamiehen näkökulmasta teen heti parannusehdotuksia kokouskäytäntöön. Kimmokkeen tähän sain, kun kaksi tuntia oli kokoustettu eikä oltu päästy asioissa juuri eteenpäin ja historiallisen merkittävä energiakauppa oli vielä asialistalla odottamassa.

Valtuutettujen puheenvuoroja ei voi kovalla kädellä rajoittaa mutta puheenvuorojen kestoa voi. Minusta ryhmäpuheenvuorot tulisi rajata pitemmiksi ja valtuutettujen lyhyemmiksi. Ei samaa asiaa tarvitse moneen kertaan pyörittää. Kyllä rivivaltuutetttu voi kahdessa/kolmessa minuutissa kertoa asiansa melkoisen kattavasti. Puheenvuorojen lyhyntäminen antaisi mahdollisuuden monipuolisemmalle keskustelulle. 

Valtuustoaloitteiden osalta on sama tilanne. Niiden tekemistä ei voi kieltää eikä rajoittaa. Aloitteiden käsittely pitäisi saada joustavaksi. Tässä kysymyksessä kannattaa kuunnella laitakaupungin uusien edustajien mielipiteitä.  Heillä on näissäkin kysymyksissä tervettä järkeä. Vetoaminen suurempaan mittakaavaan ei ole perusteltu syy olla noteeraamatta heidän käsityksiään. Liittyneissä kunnissa oli paljon sellaisia käytänteitä, joita kannattaisi ottaa käyttöön.

Uudenlaista toimintakulttuuria oli minulle se, että kaupunginhallituksessa istuvat ja yksimielisesti valtuustolle esitystä tehneet jäsenet irrottautuivat esityksestä ja rapauttivat omaa esitystään. Tätä en ymmärrä eikä tällainen asioiden hoito pitemmän päälle onnistu. Se tulee jokaiselle omaan nilkkaan. Vastuuta pitää kantaa ja olla linjakas.

Myös virkamiesten jatkuvaa aliarvioimista ja epäilemistä en ymmärrä. Jos viranhaltija on syyllistynyt väärinkäytöksiin ja virheisiin, niin silloin pitää ryhtyä toimenpiteisiin. Jatkuvista kriittisestä puheenvuoroista ja kirjoittelusta tulee saamattomuuden vaikutelma. On olemassa keltaisen ja vakavimmissa tapauksissa punaisen kortin mahdollisuus. Asioita pitää hoitaa jämerästi ja oikeuden mukaisesti. Turhat jorinat pois.

PUOLUESIHTEERIN VALINTA POIS PUOLUEKOKOUKSELTA

Keskustan pitäisi tarkastella terävimmän kärkensä valintamenetelmiä. Puolueen puheenjohtajan valinta tulee säilyttää edelleen puoluekokouksella. Jos katsotaan puolueen historiaa, niin poikkeuksetta aina keskustan puoluekokousväki on päätynyt hyvään ratkaisuun puheenjohtajansa suhteen. Eikä puheenjohtajan valintaprosessissa tarvita mitään ennakoivaa esivaalia. Puheenjohtajan vaali on aina ollut keskustan massiivisen puoluekokouksen sähköistänyt kohokohta.

Puoluesihteerin valinnassa puoluekokous ei ole aina onnistunut. Ehdottoman tärkeää on, että puheenjohtajan ja puoluesihteerin työskentely on kitkatonta ja heidän tulee nauttia toistensa luottamusta. Valitettavasti viime puoluekokous Joensuussa epäonnistui puoluesihteerin valinnassa. Jarmo Korhosesta on tullut puolueelle rasite. Toinen toistaan seuraavat selitykset puolueen rahoituskuvioissa ovat viemässä pohjaa puolueen uskottavuudelta.

Muutenkin Korhosen toiminta on johtanut ikävään puolueväkeä jakavaan tilanteeseen. Miten nykyinen puoluesihteeri voi olla enää keskustan varainhankinnassa mukana. On vaikea kuvitella, että yritykset laittaisivat enää Korhosen projekteihin lanttiakaan. Olisi jo kovinkin aika ja aiheellista kerätä vaikutusvaltainen lähetystö sanomaan Korhoselle näkemiin.

Puoluesihteerin valinnassa tulisi järjestää normaali hakukierros. Hakijoista lopullisen valinnan suorittaisi joko puoluehallitus tai puoluevaltuuskunta. Tällainen menettely toisi varmemmin puolueen johtoon osaavan ja yhteistyökykyisen puoluesihteerin.

EI OLE KÄRJESSÄKÄÄN HELPPOA

Piikkipaikka ei ole helppoa raviradalla eikä politiikan sarallakaan. Kokoomus on saanut paistatella päivää ja antaa maailmaa syleileviä lausuntoja. Kaikki ovat ihastelleet gallup-johtajien toimintaa liki kritiikittömästi. Myös media on antanut kokoomukselle siunatun rauhan.

Mutta huipulla on aina tuullut. Sen osoitti taas kerran eduskunnan puhemies, kokoomuksen vanha isäntä Sauli Niinistö, joka ripitti hallitusta ja puoluetoveriaan, kokoomuksen puheenjohtajaa rahaministeri Jyrki Kataista budjetin kellumisesta tyhjän päällä ja mikä vakavinta asioitten salaamisesta. Niinistön piti tietää, että hallitus tuo vielä ennen kesälomia päivitetyt taloustiedot eduskunnalle. Niinistön syyttely taloustietojen pimittämisestä voidaan sijoittaa lapsellisen kunnostautumisen piikkiin.

Sauli Niinistö on kansan keskuudessa tällä hetkellä suosituin politiikko. Hänestä leivotaan seuraavaa presidenttiä. Hän on monelle messias yli muiden. Kaikesta päätellen hän itsekin uskoo tähän. Hänestä on tullut ylimmäinen talousasiantuntija ja lausuntojen antaja.  

Ei ole puheenjohtaja Jyrki Kataisellakaan helppoa. Lisärasitteena ja huolen aiheena on vielä puolueen kannatuksen kasvun pysähtyminen. Eikä puolueen voittokulku jatku, jos tällaisia syytöksiä puheenjohtajaa kohtaan omien joukoista esitetään.

DEMARIEN SYVÄ LAMA

Käydyt EU-vaalit todistivat koruttomasti sosialidemokraattien alamäen. Se on ollut näkyvissä jo jonkun aikaa mutta kriisin syvyys yllätti.

Melkein eläkeikäinen Nato-kannattaja Liisa Jaakonsaari jää ainoaksi suomalaiseksi demarimepiksi. Pappi Mitro Repoa harva pitää poliitikkona. Hän on enempi lystikäs ja julkisuudessa briljeeraava mieshenkilö, jonka poliittiset näkemykset ovat vain arvailtavissa.

Demarit ovat ajautumassa niin valtakunnallisesti kuin täällä Kokkolanseudullakin iltaruskon puolueeksi. Tulevaisuus on hakusessa. Ei ammattiyhdistysliikkeestä enää ole pelastajaksi. Eivät kaikki duunarit ole demareita. Kokkolanseudulla demarit pyörivät yhden sukukunnan välittömässä ohjauksessa. Uusille tulokkaille ei elintilaa juuri liikene.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaista ei voi yksin syyttää. Demarit ovat nyt tosi pahassa pinteessä. Merkittävää kannatuksen kasvua ei ole näköpiirissä. Sosialidemokraatit uhkaavat tippua nykyjunan kyydistä. Tuskin puoluejohdon henkilövaihdoksillakaan saadaan merkittävää lisäarvoa.

Demarien on löydettävä uutta sanomaa, uudenlaista poliittista sytykettä suomalaisille, jos mieli menestyä tulevissa vaaleissa.

MEPIT ON VALITTU

Äsken käydyt EU-vaalit olivat niin jännittävät kuin etukäteen saattoi povata. Niin puolueitten välillä kuin puolueitten sisällä käytiin kova kilpailu.

Kokoomus säilyi suurimpana puolueena mutta sai vain kolme edustajaansa Brysseliin. Voidaan sanoa, että kokoomuksen voittokulku pysähtyi.

Keskusta sai myös kolme edustajaansa EU-parlamenttiin. Anneli Jäätteenmäki sai taas vahvan valtakirjan. Uutena kirkkaana tähtenä nousi politiikan kartalle varkautelainen Riikka Manner. Hänellä on laaja koulutus ja kielitaito. Hän on ollut myös SM-tason estejuoksija. Riikasta kuullaan vielä.

Vaalit antavat Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhaselle työrauhan. Vaalin tulos oli keskustalle kaikista ennakkoon povatuista kauhukuvista johtuen kuitenkin siedettävä. Puolueen alaspäin meno on taittunut ja tästä eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti ylöspäin.

Koko vasemmistolle käydyt vaalit olivat murheelliset. Vasemmistoliitto menetti ainoan edustajansa. Heidän on pakko pikaisesti ryhtyä henkilövaihdoksiin puolueensa johdossa.

Sosialidemokraatit kärsivät masentavan vaalitappion. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen sai uuden kaartinsa kanssa hommattua ainoastaan yhden sosialistin Euroopan eduskuntaan. Sitoutumattoman pappi Mitro Revon polittisista ajatuksista ei ole saanut mitään selvää. Hän on kuin Juice Leskisen maitolaituri –kallellaan vähän joka suuntaan. On siinä perusdemareilla ihmettelemistä. Sitoutumaton ortodoksipappi puolueen ykköstykki.

Jutta Urpilainen on menettämässä polittisen uskottavuutensa. Se on valitettavasti sanottava. Hänen esiintymisensä television vaalitenteissä olivat heikkoja. Päälle puhumista ja äänen kohoamista tiukoissa tilanteissa melkein falsettiin. Jutan pitäisi kiireesti mennä esiintymiskursseille. Eikä haittaisi vaikka puheenjohtajalla olisi myös uskottavaa asiaa kerrottavana äänestäjille.

Perussuomalaiset johtajansa Timo Soinin ansiosta saivat kiistattoman vaalivoiton. Heidän sanomansa upposi kuin voihin. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Populistiset ja rasismia hipovat kannanotot nostattavat hiuksia pystyyn. Ei ole ihme vaikka edesmenneen legendaarisen Veikko Vennamon perikunta sanoutui irti moisesta menosta.

   

KÄYKÄÄ ÄÄNESTÄMÄSSÄ

Maaseudun Tulevaisuuden puolitodellinen kysely näytti keskustalle hälyttäviä lukemia. Saisimme sen tiedustelun mukaan vain 12 % äänistä ja sillä äänimäärällä saisi sisään tasan kaksi edustajaa.

Toivottavasti tämä säväyttää oman väen liikkeelle. Sunnuntaina on varsinainen äänestyspäivä. Viimeinen virallinen mielipidetiedustelu näytti keskustalle yli prosenttiyksikön nousua eli noin 20 %.

Sunnuntai-iltana ollaan viisaampia. Minun veikkaukseni on, että keskusta saa läpi kolme edustajaa. Pieni mahdollisuus parempaankin on olemassa. Kova ehdokkaitten keskinäinen kilpailu voi siivittää keskustan yllättävänkin hyvään tulokseen. Tosiasiahan on, että meillä on todella tasokkaat kandidaatit pyrkimässä Euroopan eduskuntaan.

TÄMÄN VUODEN LUKIOVERTAILU

MTV 3 vertasi Suomen lukioita keskenään. Vertailu tehtiin siten, että kaikkien yo-tutkinnon suorittaneiden yhteispisteistä eli puoltoäänistä laskettiin lukiokohtainen keskiarvo.

Kokkolan lukioitten keskiarvot olivat:

Lucina Hagmanin lukio  Kälviällä  25,6

Karleby svenska gymnasium 23,3,

Kiviniityn lukio 22,5,

Kokkolan yhteislyseon lukio 21,7.

Lucina Hagmanin lukio oli siis Kokkolan paras lukio. Onnittelen.

VALTUUSTOALOITTEET

Eilisillan Kokkolan kaupunginvaltuuston kokouksessa oli keskusteltu maakuntalehden mukaan valtuustolle tehdyistä aloitteista ja kuinka ne pitäisi käsitellä. Aloiteoikeus on kirjattu kunnallislakiin ja sen voi tehdä valtuutetun lisäksi tavallinen kuntalainenkin.

Varmasti on niin, että jotkut turhautuvat niiden käsittelyyn valtuustotasolla. Mutta se on kestettävä. Kokkolassa käydään tasapäistä poliittista vääntöä ja siihen kuuluu aloitteellisuus.  Mielestäni nyt vallalla oleva käytäntö on aika hyvä. Valtuutettujen aloitteet tuodaan kohtuullisen kevyellä valmistelulla valtuuston, joka panee ne vaskoolin. Hyvät hiput menevät jatkokäsittelyyn ja kevyeksi havaitut siirretään syrjään. Se on nopein, avoin ja demokraattinen tapa käsitellä  tulleet aloitteet. Se puikoon joka on kylvänytkin. Tälle pellolle eivät pääse muut kuin valtuutetut.

Ei ole järkevää, että jokainen aloite valmistellaan virkakoneistossa viimeisen päälle. Se uuvuttaisi koko koneiston. Virkamiesten lobbaaminenkin on avoimuuden kannalta harmaan vyöhykkeen toimintaa.

Nykyinen käytäntö jatkukoon kunnes parempi vaihtoehto tulee pöytään. Vielä sellaista ei ole tietääkseni esiin tuotu.