Keskustan pitäisi tarkastella terävimmän kärkensä valintamenetelmiä. Puolueen puheenjohtajan valinta tulee säilyttää edelleen puoluekokouksella. Jos katsotaan puolueen historiaa, niin poikkeuksetta aina keskustan puoluekokousväki on päätynyt hyvään ratkaisuun puheenjohtajansa suhteen. Eikä puheenjohtajan valintaprosessissa tarvita mitään ennakoivaa esivaalia. Puheenjohtajan vaali on aina ollut keskustan massiivisen puoluekokouksen sähköistänyt kohokohta.
Puoluesihteerin valinnassa puoluekokous ei ole aina onnistunut. Ehdottoman tärkeää on, että puheenjohtajan ja puoluesihteerin työskentely on kitkatonta ja heidän tulee nauttia toistensa luottamusta. Valitettavasti viime puoluekokous Joensuussa epäonnistui puoluesihteerin valinnassa. Jarmo Korhosesta on tullut puolueelle rasite. Toinen toistaan seuraavat selitykset puolueen rahoituskuvioissa ovat viemässä pohjaa puolueen uskottavuudelta.
Muutenkin Korhosen toiminta on johtanut ikävään puolueväkeä jakavaan tilanteeseen. Miten nykyinen puoluesihteeri voi olla enää keskustan varainhankinnassa mukana. On vaikea kuvitella, että yritykset laittaisivat enää Korhosen projekteihin lanttiakaan. Olisi jo kovinkin aika ja aiheellista kerätä vaikutusvaltainen lähetystö sanomaan Korhoselle näkemiin.
Puoluesihteerin valinnassa tulisi järjestää normaali hakukierros. Hakijoista lopullisen valinnan suorittaisi joko puoluehallitus tai puoluevaltuuskunta. Tällainen menettely toisi varmemmin puolueen johtoon osaavan ja yhteistyökykyisen puoluesihteerin.
Rahankeruussa ei ole sinänsä mitään mielenkiintoista, sillä ainahan rahoittajia on vaaleissa riittänyt. Enemmän mielenkiintoa herättää se jos yritys A on maksanut seminaarilipuista yhdistykselle B. Kuka on päättänyt yhdistys B:n rahanjaosta ja jos rahat oli tarkoitettu puolueen yleiskampanjaan niin miksei seminaaria pidetty puolueen nimissä ja rahoja ohjattu puolueen tilille, näinhän olisi vältytty monelta väliportaalta.
Hassuja kysymyksiä joihin on varmaan hassuja vastauksia.