blogi

VASTUUTA TULEE KANTAA

Näin Kokkolan Farmarissa sunnuntaina keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen. En käynyt hänen juttusillaan. Korhonen hikoili median piirittämänä.

En voi arvostaa miestä, joka lähtee livohkaan ja jättää muille selvitettäväksi omat sotkunsa. Korhosta voisi verrata isäntään, joka kaataa suuren alueen heinää maahan ja jättää korjuun sateen uhatessa muiden huoleksi.

Korhonen on toiminut kuten eräs Suslov isossa naapurissa aikoinaan. Korhonen jakoi ja suositteli omien mieltymyksiensä mukaan kansanedustaehdokkaille vaalirahaa. Toiset saivat ja toiset eivät. Puoluesihteerin toimenkuvaan tällainen toiminta ei kuulu.

Enkä ymmärrä miten Korhonen voi monopolisoida kentän äänen ja tuen. Mielestäni kansanedustajat edustavat keskustan kenttää. Heidät on valittu eduskuntaan asioitamme ajamaan monta sataa kertaa suuremmalla äänimäärällä mitä puoluekokouksen valitsema puoluesihteeri. Kansanvaltakirja on painavampi kuin puolueen vastaava.

Miten puoluesihteeri Korhonen voi hoitaa enää puolueemme varainhankintaa? Vastaan häikäilemättömästi: EI MITENKÄÄN.

KOKKOLA OLI POLTTOPISTEESSÄ

Mennyt viikonloppu oli menestys Kokkolalle. Hyvin järjestetty ja erinomaisen toimivalla alueella juhlittu valtakunnallinen maatalousnäyttely veti kaiketi liki 80.000 messuvierasta kaupunkiimme. Perustellusti voi sanoa, että Kokkola oli myönteisesti valokeilassa. Itsekin ahmein tilaisuuksista irti sen minkä kohtuudella kerkesin. Paikanpäällä kävin kaikkina neljänä farmari-päivänä.

Lauantaiseen Anders Chydenius-seminaariin oli saatu korkeatasoiset alustajat ja panelistit tasavallan presidentin johdolla. Seminaarin antia on kattavasti selostettu maakuntalehden palstoilla, joten siitä ei sen enempää.

Mielestäni sen tilaisuuden kirkkaimmat tähdet olivat komissaari Olli Rehn sekä puhelinkauppias, tilaisuudessa asiantuntijaksi kohotettu Esko Aho. Heillä on hallussaan kunnioitusta herättävä tietomäärä ja kansainvälinen kokemus. Heidän puheenvuoroissaan oli uskottavaa visionäärin otetta. Kummankin panosta Suomi tarvitsee. Molemmat voi huoletta heittää vaikka kuinka korkeaan kotimaiseen tai kansainväliseen tehtävään. 

Sunnuntaina vieraili pääministeri Matti Vanhanen pro Agria-juhlassa. Matti piti hyvän puheen, jossa hän korosti muun muassa lähiruoan merkitystä. Pääministeri oli trimmannut itsensä hoikkaan hyvään kuntoon. Kun Vanhanen muutenkin kuulosti tasapainoiselta ja tarmokkaalta, niin kyllä poliittisen opposition kirves taitaa tylsyä, jos meinaavat Vanhasta ja hallitusta horjuttaa.

PITKÄAIKAISELLE YSTÄVÄLLENI

Arvoisa selkärankareuma! Olemme pian kävelleet liki 40 vuotta yhteistä taivalta. Olen valinnut sellaisen kulkutavan, että puhun sinusta mahdollisimman vähän ja yritän muutenkin viettää normaalia, sinusta riippumatonta elämää.

Nyt on aika sinua kiittää. Olen hengissä ja kohtuullisessa kunnossa. Olet ollut minulle armollisen pitkämielinen. Tulen pitämään sinulle juhlat ensi vuonna. Ne eivät tule olemaan mitkään tavalliset kalaasit vaan arvosi mukaiset.

Onhan tuossa matkan varrella ollut sinussa monenlaista kestämistä. Väliin olet tehnyt minut niin kipeäksi että olen ollut melkein huutovarana. Elämäni varsitiellä olen saanut kuulla erilaisia kommentteja. Muutama esimerkki niistä: ”Oletpa mennyt todella kumaraan ja miten saadaan arkkusi kansi kiinni.” Yleensä en ole niitä kommentoinut. Joskus huonoina päivinä olen saattanut vastata sanomalla, että teettepä erinomaisia havaintoja.

Huippuhiihtäjä Sami Jauhojärvi totesi kyllästyneenä niukkoihin loppukiritappioihinsa ja neljänsiin sijoihinsa elämään jäävällä tavalla: ” Leuka vasten rintaa ja kohti uusia pettymyksiä.” Mustin sanomassa on sellaista filosofiaa, joka minuun kolahti. Elämä ei ole yhtä voiton tanssia mutta mukavaa se on.

Onneksi harvoin tapaa sellaisia ihmisiä, jotka narisevat liki kaikesta. En viihdy sellaisten tallaajien parissa. Olen joutunut matkani varrella olemaan paljon terveydenhuollon kanssa tekemisissä. Vilpittömästi sanon, että aina olen saanut hyvän kohtelun ja palvelun. Jos jotain erikoista on ollut, niin olen sen selvittänyt eikä mitään ole jäänyt hampaan koloon. Sairauteen ei pidä alistua mutta tosiasiat pitää tunnistaa ja hyväksyä.

Tässä taannoin yli 100-vuotias englantilainen mies sanoi pitkän ikänsä salaisuudeksi tunnetun laulajan tavoin tupakan, viinin ja villit naiset. Nämä elämänohjeet eivät toimi sellaisenaan selkärankareumaiselle. Kyllä säännöllinen lenkkeily ja virikkeelliset harrastukset ovat ainakin minun pelastukseni olleet.

Arvoisa selkärankareuma! Ensi vuonna on yhteisen taipaleemme merkkivuosi ja silloin juhlimme ystäviemme kanssa. Myös kävelemme julkeasti Kälviän raitilla, jos hengissä olemme ja jos Kokkolan kaupungin julkisivulautakunta antaa meille siihen luvan.

TIEDONSIIRRON MUSTA AUKKO

Viime aikojen surulliset lento-onnettomuudet ovat taas tuoneet päivän valoon tiedon kulun käsittämättömän mustan aukon. Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuun alun Air Francen koneen lentoturman viime hetken tapahtumat jäänevät ikuisiksi ajoiksi löytymättömiin salaperäisiin mustiin laatikoihin.

Tämä on ihmeellistä osaamattomuutta satelliittien ja suuresti panostetun tietoyhteiskunnan aikana. Tänään kaikkialla maailmassa eletään reaaliajassa. Jos missä maapallon kolkassa tapahtuu erikoista, niin tieto liikkuu avaruudessa uskomattoman nopeasti maasta toiseen. Erikoisesti kaikki hömppätieto tuntuu kulkevan ajatustakin nopeammin.

Lentokoneitten mustiin laatikoihin on pakattuna tietojen siirron synkkä aukko. Tämä ongelma kaipaisi ratkaisua. 

ISLANTI — oma saarensa, oma maailmansa

Olin Islannissa vajaan viikon reissulla. Olemme pikku porukalla jo pitkään harrastaneet kaupunkilomia kohteina etupäässä Euroopan pääkaupungit. Pohjoismaitten pääkaupungit on nyt sitten kierretty. Jokaisella pohjoismaalla on kaunis ja mielenkiintoinen ”capitolinsa”.

Islannin matkan ohjelma oli suunniteltu itse ja näin suitset olivat omissa käsissämme. Tukikohtamme oli Reykjavikin keskustassa sijaitsevassa hotellissa.  Sieltä teimme vuokra-autolla retkiä  maaseudulle. 

Näimme ja koimme höyryä ja jäätä. Gullfossin putous, geysirit, Thingvellirin käräjätanner, Vatnajökull-jäätikkö, Sininen laguuni sekä Reykjavikin kuuluisat nähtävyydet kuten kaupungintalo ja Pärlan tulivat tutuiksi. Ajelimme autolla hyvillä mutta vaativilla saaren teillä yli 800 km. Yhden iltapäivän kruunasi valasristeily Atlantilla saaliina monta näköhavaintoa näistä merten valtiaista.

Maisemat olivat kuin satukirjasta tai kuun pinnalta tai sitten jotain siltä väliltä. Voi sanoa kuten entinen mies: ” Olipa hyvä kun tuli lähdettyä.”

SENSAATIOLEHDISTÖ ON RIESA

Parasta aikaa yrittävät huippuhiihtäjä Virpi Kuitunen ja menestynyt yrittäjä Jari Sarasvuo pitää yksityisyydestään kiinni. Määrättyjen lehtien kuvaajat jahtaavat heitä tuntikausia kuten luontokuvaajat riistaansa. Kun kuvia on saatu niin aina niihin sitten teksti sorvataan.

Kuitunen ja Sarasvuo ovat vankeja omassa kodissaan. Jos menet pihallesi, niin silloin jostakin puskasta välähtää. Olet lehden palstoilla. Ei hääviä elämää. Jari Sarasvuo tykitti lopen kyllästyneenä Aamulehdessä kovin sanoin näitä salaa ampujia. Ymmärrän häntä.

Sanotaan, että julkisuuden kanssa on pärjättävä. Niin on määrättyyn rajaan asti mutta kyllä johonkin on vedettävä sopivaisuuden rajaviivat. Jokaisella ihmisellä on oikeus viettää rauhassa yksityiselämäänsä. Sitä tulisi lehdistönkin kunnioittaa. 

Pääministeri Matti Vanhanen oli oikeilla jäljillä, kun hän lähti oikeusteitse hakemaan itselleen edes jonkinlaista yksityisyyden suojaa. Tällä hetkellä näissä asioissa Suomessa vallitsevat villin lännen lait, joita media itse tulkitsee.

MATKAILU AVARTAA

Eräs arvostamani lehtimies sanoi, että toimittajien pitäisi käydä vähintään pari kertaa vuodessa Helsingissä, vaikka ei olisi mitään asiaa. Olen samaa mieltä. Tämä pätee kyllä moniin muihinkin ammattiryhmiin. Ei asiaton Helsingin reissu tekisi pahaa kuntien luottamushenkilöillekään. Kyllä ennakkoluulotonta avarakatseisuutta monilta päättäjiltä puuttuu.

Tosin läheltäkin voi nähdä kauas. Tunnen valistuneita ja laajasti aikaansa seuraavia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet kauniissa pääkaupungissamme saatikka kaukomatkoilla. Mutta he ovat miellyttäviä poikkeuksia.

Matkustaminen on mukavaa. Monet kokevat stressaavana matkatavaroiden pakkaamisen. Mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois? Pääneuvona on, että mahdollisimman vähän mukaan. Tätä taitoa kokemus opettaa.

Matkatavaroiden suppean valinnan jalossa taidossa ääriesimerkkinä olkoon lempikirjailijani Pentti Haanpää. Suomen Kirjallisuuden Seura järjesti 1950-luvulla kolmiviikkoisen Kiinan matkan.

Porukka kokoontui Helsinkiin lähtöselvityksiin ja kapaasia oli lähtijöillä monenlaista. Pentti Haanpää erottui seurueesta, sillä hänellä oli mukanaan vain ja ainoastaan yksi paperikassi. Kysymys kuuluu, mitä Haanpäällä oli paperikassissaan? No hänellä oli siellä kalossit eikä mitään muuta.

KESKUSTAN KANNATUS ON SÄILYNYT VAKAANA

Taloustutkimuksen Yle uutisille tekemä tänään julkistettu mielipidetiedustelu osoitti, että Hesarin käynnistämä vaalirahamyllytys ei ole sekoittanut suomalaisten mieliä. Yhtenä esimerkkinä hyökkäyksen voimasta oli se, että Hesari kävi keskustan kimppuun yhden päivän lehdessään kymmenen toimittajan voimin. Turha päätoimittaja Janne Virkkusen on antaa lausuntoja puolueitten tasapuolisesta kohtelusta. Onneksi suomalaiset tietävät missä mennään. Tähän jatkuvaan median vaalirahojen vellomiseen on kyllästytty.

Oikein ja kohtuullista vain olisi, että herhiläänä tässä asiassa toimineen demarikansanedustaja Jukka Gustafssonin puolueen taustavoimat ja tukijat tuotaisiin kaiken kansan ihmeteltäväksi. Mutta siihen ei puolueeton Virkkusen Hesari taida ryhtyä. Hesarilla alkaa olla Suomessa enempi tiedotusvaltaa kuin suomalaisten inhoamalla mogulipääministeri Silvio Berlusconilla Italiassa. Kun otetaan mittasuhteet huomioon, niin enempikin.

Se on huolestuttavaa.

VASTUUN PAKOILUA

Jo kolmannen kerran puoluesihteeri Jarmo Korhonen lähtee tavoittamattomiin ja jättää muut selittelemään sotkujansa. Se on vastuuntunnotonta käyttäytymistä. 

Puoluehallituksen pitää ottaa ohjat käsiinsä ja lopettaa tällainen luikuilu. Miten puoluesihteeri Korhonen voi hoitaa puolueemme taloutta? Vanhojen tukijoiden kanssa sillat on poltettu eikä uusia tukijoita ole helppoa saada. Jarmo Korhosen on vaikea suorastaan mahdoton päästä edes yritysjohtajien pakeille saatikka neuvottelemaan heidän kanssaan.

Annan yhden neuvon Korhoselle.  Eroa puolueen edun nimissä.   

NOITAVAINON AIKAA

Elämme kauneinta kesän aikaa. Suomi valmistautuu loman viettoon. Valtakunta pannaan heinäkuussa periaatteessa kiinni.

Mutta politiikassa on menossa kova jahti. Valtakunnan media johtotähtenään Hesari yrittää sinnikkäästi pistää pääministeri, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasen rautoihin ja pois viralta vaalirahoitusten takia.

Se olisi kyllä oikea silmänkääntö temppu. Toistamiseen on keskustalainen pääministeri median jahdittamana  vaikeuksissa. Onko tämä sitten oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua? Eipä tietenkään.

Demarit ja kokoomus ovat saaneet olla rauhassa, vaikka samat ovat olleet heillä menetelmät vaalirahan saannissa. Tässä usean vaalin viidakossa ei mikään puolue ole saanut rahoitettua vaalikustannuksiaan omasta pussistaan.

Tämä keskustaan kohdistuva ajojahti on saanut noitavainon piirteitä. Näistä median jahtaamista vaalirahoista se itse on ahminut suurimman osan omaan pohjattomaan kitaansa.

Miksi media ei juokse ammattiyhdistysliikkeen myöntämien vaalitukien perässä? Näiltä on lähtenyt monien yhdistysten kautta ja myötävaikutuksella vasemmistopuolueille euro poikineen. Niitä tuotiin takavuosina ammattiyhdistyspamppujen palttojen taskuissa ulkomailta asti.