blogi

ONKO KATAISESTA PÄÄMINISTERIKSI?

Kokoomuksen kultapojasta Jyrki Kataisesta kuoriutuu vähitellen todellinen minä julkisuuteen. Yhä enemmän alkaa tuntua siltä, että hän on menestynyt liian varhain ja liian nopeasti.

Yhä useammin joudutaan hänen sanomisiaaan korjaamaan ja selittelemään. Lisäksi ei voi välttyä ajatukselta, että hän on ylimielinen ja pääministeriksi keskenkasvuinen. Näyttää siltä, että hänelle ovat menestys ja valta nousseet päähän.

Kataisen kohusta kohuun kulkeminen sekä hänen epäviisaat että epätarkat lausuntonsa eivät nosta hänen osakkeitaan pääministeripörssissä.

Ellei hän paranna juoksuaan, niin puheenjohtajasta voi tulla vielä kokoomuksen menestykselle hidaste. Yle, Supo ja Venäjä ovat jo panneet Kataisen toimimaan ja lausumaan vähintäänkin kyseenalaisesti.

SUUNTA ON RATKENNUT JA SE ON ETEENPÄIN

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kertoo aamun Keskipohjanmaa-lehdessä, että hän on päätynyt ratkaisuun, jossa Keski-Pohjanmaan maakunta suuntautuu etelään eli Länsi- ja Sisä-Suomen aviin ja Pohjanmaan elyyn.

Tämä ei ollut yllätys. Kaikille, jotka asioita vähänkin tuntevat tiesivät, ettei perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin näkemyksien yli  poliittinen päätöksentekijä voi mennä.

Mitä nyt sitten seuraa? Ei mitään dramaattista, jos ihmiset suhtautuvat järkevästi tilanteeseen. Oletettavaa on, että muutamille tappion karvas kalkki tuntuu ylipääsemättömältä niellä.

Jos luotsaa kuntalaivaa mutta luotsi astuu purteen ja muuttaa suuntaa 180 astetta ja kun sama toistuu maakuntalaivan kipparoimisessa, niin kyllä kapteenin tulisi tehdä johtopäätöksiä. 

Kyllä johtajilla pitää olla parempi kartan lukutaito ja pitää paremmin tuntea merisää. Nimenomaan päälliköiden pitää tietää missä ollaan, mitä väylää on mahdollista purjehtia ja mitä ei. Maakunnan luottamusjohtoon tarvitaan nyt uutta näkemystä.

Aamun maakuntalehdessä oli mielipide, että me keskipohjalaiset olemme neljännen luokan kansalaisia. Minä ainakin tunnen matkustavani ensimmäisessä luokassa ja suuntana ETEENPÄIN.

VIIKON URHEILUKYSYMYKSET

Palaan kesätauolta taas urheilukysymysten pariin. Ensi viikon kysymykseksi laitoin keskipohjalaisaiheisen pähkinän. Kenen tunnetun keskipohjalaisen sisaren tytär saavutti tänä kesänä Kajaanin Kalevan kisoissa hopeaa?

DIPLOMATIAA TARVITAAN EDELLEEN

Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen vieraili eilen Venäjällä. Tämän päivän lehdet kertovat, että Katainen oli täsmentänyt kokoomuslaisten arvioita Venäjästä. Hän oli todennut, että heidän arvionsa itänaapuristamme  talousmahtina perustuivat pitkälti kuponkien alustavaan tarkastukseen.

Väliin he olivat vertailleet Venäjän talouslukuja Hollantiin ja väliin Espanjaan. Vertailemattakin on selvää, että Venäjä kuuluu myös taloudessa maailman johtaviin maihin. Sen takaavat jo yksistään mammuttimaiset energiavarat.

Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat seikkaperäisesti selanneet OECD:n talouslukuja ja tilastoja ja todenneet, että Venäjä on maailman kuudenneksi suurin talousmahti.

Edelleen 2000-luvulla ulkopolitiikan työvälineisiin tulee kuulua diplomatian. Eivätkä arvostettujen presidenttiemme Paasikiven ja Kekkosen opetukset maamme sijoittumisesta maailmankartalla ole vanhentuneet.

Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu vuosien saatossa niin viisaasti ja taidokkaasti, että maamme ulkoiset suhteet joka suuntaan ovat hyvässä kunnossa. Myös itäisen naapurin kanssa suomalaiset poliitikot voivat tänään keskustella asioista oikeilla nimillä.

Mutta turhanpäiväinen uhoilu on kaikilla elämän tasoilla vastenmielistä ja luotaan työntävää. Eikä siitä ole polttoaineeksi politiikkaan eikä varsinkaan ulkopolitiikkaan.

YLI RAJOJEN

Me ihmiset olemme aitaamisen mestareita. Pääsääntöisesti kuitenkin pitäisi pyrkiä murtamaan turhia raja-aitoja ja ennkkoluuloja.  

Pysyttäytyminen ainoastaan vanhoilla laduilla kipsaa uusien mahdollisuuksien etsimisen. Joskus pitää kuntapäättäjienkin lähteä umpilumelle. Runoilija Aaro Hellaakoskea mukaillen: ” Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”

Toimintaa pitää viedä yli rajojen. Ei pidä maakuntapolitiikassakaan jäädä yhden kortin eikä yhden suunnan varaan. Tämä pitäisi muistaa erityisesti rajaseuduilla.

Yhtenä esimerkkinä maakuntapoliitikoille esitän, että Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pitäisi aloittaa Luodon kunnan kanssa neuvottelut jäsenyydestä tai osajäsenyydestä. Kyllä sairaalan valtuustosaliin hyvin mahtuu pari larsmolaista.

Kalajokilaakson kuntien kanssa jäsenyysneuvotteluja ei voi käydä, koska OYS ei anna siihen mahdollisuutta.

KOKOOMUSLAISTEN MÖLÄYTYKSET JATKUVAT

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen vähättelevät lausunnot Venäjän suurvalta-asemasta ja kansantaloudesta menevät samaan sarjaan kuin hänen aateveljensä puolustusministeri Jyri Häkämiehen taannoiset Venäjä-lausunnot Ameriikan matkallaan.

Mitä tällaisilla puolivillaisilla lausunnoilla sitten voitetaan? Ei mitään. Kokoomuksen avainministerit Katainen, Häkämies sekä ulkoministeri Stubb toimivat kuin keskenkasvuiset nulikat. Malliin, uskalsinpas sanoa ja sitten ollaan rohkeasti rinta rottingilla.

Juuri televisiossa nähty Kataisen haastattelu vain vahvisti hänen ylimielistä suhtautumistaan itäiseen naapuriin. Venäjän kauppaa käyvät tuskin taputtavat käsiään tälle kokoomuslaiselle  tavalle arvioida suurta naapuriamme.   

Jos kokoomus joskus saa tavoittelemansa ulkopoliittisen värisuoran, niin se on selkeä uhkakuva. Uholla ja typerillä lausunnoilla ei maamme ulkoisia suhteita paranneta.

LAATOKAN JA ÄÄNISEN AALLOILLA

Olin menneellä viikolla Laatokan ja Äänisen risteilyllä. Astuin m/s Vissarion Belinskij nimiseen jokiristeilijään Pietarissa.  Laivassa oli neljä matkustajakantta ja 320 hyttipaikkaa.

Pietarista alkoi laivamatka Nevaa pitkin Laatokalle. Puolenyön hiipivässä hämärässä ohitimme kuuluisan Pähkinäsaaren linnan Lyyssinlinnan, joka paremmin tunnetaan Pähkinälinnana. Siellä oli järjestetty komea ilotulitus ja se näytti ohi lipuvasta laivasta upealta.

Lotinapellon kaupungin sivuutimme yön tunteina. Jatkosodan asemasotavaiheen aikana Lotinapelto sijaitsi suomalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen rintamalinjalla.  Aamun valjetessa pysähdyimme Syvärin kylään, josta kävimme edelleen toimivassa Aleksanteri Syväriläisen 1500-luvulla  perustamassa Pyhän Kolminaisuuden  luostarissa.

Laatokan pinta-ala on 17.700 km2. Tämän Euroopan suurimman järven kokoa kuvaa, että sen vesitilavuus on kolme kertaa suurempi kuin Suomen kaikkien järvien yhteenlaskettu vesimäärä. Laatokassa uiskentelee yli 40 luonnonvaraista kalalajia. Paikalliset asukkaat puhuvatkin aivan perustellusti Laatokan merestä. Laatokan rantakaupunkeja ovat mm. Sortavala, Pitkäranta, Lahdenpohja, Käkisalmi ja Pähkinälinna.

Syvärijokea pitkin etenimme Ääniselle. Mukana oli sotahistorioitsija, joka kertoi Väinö Linnan Tuntemattomastakin tutusta asemasotavaiheesta. Rintamalinja kulki juuri Syvärillä. Syvärinjoella on suomalaisten mielissä aivan oma merkityksensä. Tuntuu kyllä siltä, että suoranaista hulluutta on ollut tämän vuolaan ja leveän joen ylittämispyrkimykset.

Kizhin saarella käynti kuului matkaohjelmaan. Saaren arvokkain nähtävyys on 1700-luvulla rakennettu kirkko, jossa ei ole käytetty naulan naulaa. ”Äänislinnan” eli Petroskoin kiertoajelu ja kaupunkiin tutustuminen kuuluivat myös Äänisen  ohjelmaan. Äänisen pinta-ala on vajaat 10.000 km2 ja sen rannoilla ovat Petroskoin, Kontupohjan ja järven pohjoisosassa sijaitsevan Karhumäen kaupungit. Äänisjärvi on kuuluisa myös runsaasta ja monipuolisesta kalakannastaan. Se on kalastajille todellinen helmi.

Tulimme takaisin Äänisen aalloilta Syvärille, jossa rantauduimme Mandrogin venäläiseen museokylään. Etenimme taas kohti Laatokkaa ja Valamon luostarisaaria. Siellä tutustuimme kävellen skiittoihin eli sivuluostareihin ja sitten siirryimme yhteysaluksella Luostarinlahdelle, jossa kohteena oli Valamon pääluostarin alue. Siellä meille oli tarjolla upeaäänisten miesten konsertti luostarin pyhimmässä kirkossa.

Laatokan laineita ihastellen saavuimme takaisin Pietariin. Risteilyn päätösjuhlan kruunasi yhteisesti laulettu P J Hannikaisen säveltämä ja sanoittama Karjalaisten laulu. ” Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa. ” Laulu aiheutti aidossa mykistävän kauniissa Karjalan maisemassa kaihoisia väristyksiä jokaisen selkäpiissä.

Mukana tällä järjestetyllä risteilyllä oli Karjalan liiton ja Karjala-lehden edustajia. Viihdyttäjänä risteilyllä toimi muun muassa Värttinöistä kuuluisa, taiteen tohtori Sari Kaasinen laulaen ja kanteletta kauniisti soittaen. Koko risteilyn ajan lämpötila oli kuuman helteinen, mutta Äänisen ja Laatokan aallot vilvoittivat mukavasti.

Risteily oli loppuunmyyty ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Suurimmalle osalle risteilijöistä matkaan lähdön pontimena olivat olleet  joko karjalaiset juuret tai sitten heidän isänsä olivat taistelleet näillä seuduilla.

Suosittelen tällaista risteilyä. Se oli hintansa väärti.

ETELÄN SUUNTA EI VIE EU-TUKEJA

Pitäisi jo vähitellen lopettaa väärän ja valheellisen tiedon jakaminen. Pitkään on ollut jo tiedossa, että EU:n aluejako ja kansallisen hallinnon uudistaminen ovat täysin eri asioita.

Tämän totuuden väänsi rautalangasta viimeksi Keskipohjanmaa-lehdessa 1.7.2010 työ-ja elinkeinoministeriön keskustalainen aluekehitysjohtaja Jussi Yli-Lahti. Johtaja Yli-Lahden sanoma oli selvää tekstia. Tämän pitäisi jo hitaammankin ymmärtää.

Arvoisat maakuntapoliitikot antakaa keskipohjalaisille oikeata tietoa. Etelän suunta ei vie meiltä EU-tukeja.

KESÄLAITUMELLE JA ULKORUOKINTAAN

Heinäkuuksi Suomi hiljenee lomanviettoon. Valtakunnan asiatkin ovat nyt sillä tolalla, että kärsii meikäläisenkin rauhoittua kesää pitämään. Maa sai uuden ja taitavan naispääministerin. Pääministeri Mari Kiviniemi ehti jo piipahtaa Ruotsissa ja sai heti erinomaiset arvosanat kielitaidostaan. Suomi on osaavissa käsissä.

Miellyttävä asia oli myös, kun saimme ensimmäisen naispiispan. Vähitellen kansankirkkomme saa päivityksensä nykyajan tasolle. Se on tärkeä asia itsensä kirkon kannalta.

Myönteisiin asioihin lukeutuu myös, että saimme past pääministeri Matti Vanhasen uusiin töihin. Matti viisaana ja isänmaallisena miehenä meni perheyritysten johtoon. Näissä yrityksissä lepää suomalaisten toivo. Perheyritykset eivät lähde investoimaan ensimmäisenä ulkomaille vaan työllistävät ja innovoivat kotimaahan. Globaalit kansainväliset yritykset ovat sen sijaan työllistämismielessä menetettyä kauraa. Ne tähyävät ensisijaisesti aasialaisille markkinoille.

Nyt kun Englanti suureksi surukseni tipahti jalkapallon MM-kisoista, niin voi katsoa viileän rauhallisena loput ottelut.  Hyvää kesää!