blogi

DEMOKRATIAA PITÄÄ PUOLUSTAA

Enin kohina vaalirahoituksen osalta on ohi. On aika tarkastella, mitä mediamylläkkä sai aikaan.

Sen ainakin, että tällä haavaa ei löydy Suomesta sellaista myyntitykkiä, joka niittää kannuksia hankkimalla rahaa poliittiseen toimintaan. Valtamedia käytti tässä operaatiossaan miltei poltetun maan taktiikkaa. Politiikan moraali ja poliittisten toimijoitten toimintatavat pantiin maan rakoon. Kelvotonta sakkia kaikki tyynni.

Totuuden nimessä on myönnettävä, että jokaisella puolueella on toimintakulttuureissaan parannettavaa ja sidonnaisuuksissaan korjailtavaa. Myös avoimuutta pitää poliittiseen toimintaan tulla lisää.  

Nyt ollaan tässä tilanteessa. Todennäköisesti puoluetuet tulevat nousemaan. Kampanjakatoista tullee turha riesa. Niitä ei voida aukottomasti valvoa. Lisäksi ne ovat hyödyttömiä kun rahaa yrityselämältä on näillä näkymin melkein mahdotonta saada.

Media tulee tästä taloudellisesti kärsimään. Kun ehdokkailla on entistä vähemmän rahaa kampanjoida, niin median ilmoitustulot tulevat yhä pienenemään. Yleisen talouslaman vallitessa painotaloille tulee tästä lisäkuormaa.    

Viimeisten tietojen mukaan avoimuutta ajanut valtamedia on haluton kertomaan paljonko se on puolueilta ja ehdokkailta viime vaaleissa rahastanut. Kuka näitä  salattuja tietoja nyhtäisi? Nyt punnitaan lehtitalojen moraalinen selkäranka. Ihmeellistä että sama raha oli poliitikkojen käsissä vähintäänkin harmaata mutta kelpasi liukkaasti valtamedian ahnaaseen kitaan.

Nyt olisi oikea aika median ottaa uusi asento ja ryhtyä osaltaan rakentamaan parempaa järjestelmää ja ilmapiiriä. Politiikan arvostus kaipaa jälleenrakennusta. Sen vaikeassa pystyyn nostamistyössä toimittajat voisivat vähän jeesata. Nyt tarvittaisiin medialta  rakentavaa viisautta. Enää ei tarvitse ”vahtikoirien” haukkua kaikkea liikkuvaa.  Luu on kaluttu.

Suomalainen demokratia kaipaa puolustajia. Ei se niin läpeensä kieroa ole kuin sensaatiohakuinen media on antanut ymmärtää. 

SUSI JO SYNTYESSÄÄN

Vaalirahoituslaista on tulossa kompromissien kompromissi. Jos siihen vielä ympätään rahoituskattoja niin metsään mennään, että rytinä käy.

Kuka tulkitsee onko tilaisuus vaalitapahtuma tai jokin muu symposiumi. Jos esimerkiksi hiihtäjälegenda Juha Mieto käy hakkaamassa halkoja hyvin mainostetussa tapahtumassa, onko kysymyksessä poliittinen tilaisuus vai ei? Mihin sarakkeeseen mainoslaskut kirjataan?  Kuka ratkaisee, perustetaanko erillinen valvontakomissio vai riittääkö etelän kaikkitietävän median mielipide?

Jos kansanedustajaehdokkaan vaalibudjetti on katossa, niin mikä estää panemasta hermokerroksena kokosivun mainosilmoitusta vaikkapa Hesariin ja mainoksen maksajaksi jonkun sovitun kannattajan nimen. Kuka sen selvittää? Kyllä nimiä löytyy, jos rahaa on.

Keskustankin olisi viisasta luopua vaalirahakatoista. Niitä ei voida luotettavasti valvoa. Laki, joka jättää ehdokkaan kokoisia porsaanreikiä on turha. Nyt pitäisi vaalirahoituksessa keskittyä avoimuuden lisäämiseen ja jättää rajoitukset pois. 

  

VASTUUTONTA PIKKUNÄPPÄRYYTTÄ

Oppositiopuolue SDP on Helsingin Sanomien mukaan viestittänyt puoluetoimistostaan luottamushenkilöilleen kuntiin, että on ajettava jo ensi vuodelle veronkorotuksia hintaan mihin hyvänsä. Näin puheenjohtaja Jutta Urpilainen voisi mekkaloida eduskunnassa, kuinka Vanhasen hallitus on ajanut kuntien talouden kurimukseen.

Outoa ja vastuuta vailla olevaa politiikkaa. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa, niin se osoittaa SDP:n heikkouden ja näköalattomuuden. Kyllä Urpilaisen keinot ovat heppoiset. Vanha vastuun kantajapuolue on ajautumassa puheenjohtajansa Urpilaisen johdolla syvään matalaan.

HIIHTOLIITTO SUKSI UMPILUMELLE

Suomen hiihtoliitto kokousti viime viikonvaihteessa ja teki johdossaan henkilövaihdoksia ja lähti taloudenpidossaan lajikohtaiseen ajatteluun. Istuva johto pistettiin vaihtoon ja uudet luudat lakaisemaan.

Mutta lakaisevatko ne todella? Uusi puheenjohtaja vuorineuvos Matti Sundberg on hiihtoväen keskuudessa tuntematon suuruus. Yritysjohtajana tosin entisenä kannuksensa hankkinut Sundberg on nyt kovien odotusten edessä. Toivon mukaan hiihtoväki tiesi mitä teki.

Oliko järkevää eriyttää maastohiihto omaksi lohkokseen muusta talviurheilusta? Aika näyttää, mutta oudolta valinnalta se tässä tilanteessa nimenomaan talouden näkökulmasta katsottuna tuntuu. 

Tietenkään ei voi tyrmätä hiihtoliitossa tehtyjä ratkaisuja, mutta valtataistelun hinta voi olla kova.

Toisaalta voihan umpilumi tarjota myös uusia mahdollisuuksia. Runoilija Aaro Hellaakosken sanoin: ” Tietä käyden, tien on vanki, vapaata on vain umpihanki.”

PÄÄTÖKSIÄ ON TEHTÄVÄ

Huonona aikana pitäisi tehdä sellaisia päätöksiä, joilla voisi sitten iskeä, kun talouden nousukausi alkaa. Instrumentit pitäisi olla vireessä silloin, kun työt alkavat.

Energiakysymykset ovat instrumenttiasioita. Edullista perusenergiaa tarvitaan tulevaisuuden Suomessa. Pohjois-Suomen kaivos- ja matkailuteollisuus tarvitsevat kilpailukykyistä energiaa pärjätäkseen kiristyvässä kilpailussa. Ei tästä haasteesta selvitä risuilla eikä männynkävyillä.

Uudesta pohjois-Suomeen sijoitettavasta ydinvoimalasta olisi pitänyt jo tehdä päätös. Tässä suomalaisen työn ja toimeentulon tulevaisuuden kannalta elintärkeässä asiassa Vanhasen ja Kataisen hallitus on vitkastellut. Päätöksenteko polkee paikallaan. Pyörät pyörivät tyhjää. Ne suttaavat ja se on huono homma.

Arvoisa maan hallitus. Olisi syytä lopettaa jahkailu. Teollisuus ja yrityselämä kaipaavat ratkaisuja.  

VASARALLA JA PESÄPALLOMAILALLA

Vasaralla tai pesäpallomailalla hakkaaminen ei ole korkeimman oikeuden mielestä törkeää pahoinpitelyä. Korkeimman oikeuden mielestä pahoinpitely on törkeää, jos siinä käytetään ampuma- tai teräasetta tai niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä.

Outo on korkeimman oikeuden rajankäynti. Uhrin kannalta asiaa katsoen tämä KKO:n kannanotto ei avaudu. Vasara ja pesäpallomaila ovat pahoinpitelyvälineinä tosi julmia. Kyllä niillä henki lähtee ja niiden iskujen kohteeksi joutunut kohtaa kiduttavan törkeää väkivaltaa.

Minkä laatuista pahoinpitelyä on, kun lyö kirveellä mutta sen hamarapuolella? Siinä riittää tuomareilla pohdittavaa.

ENNAKKOON ANNETTU

Nobel-komitean eilinen päätös antaa rauhanpalkinto vasta kahdeksan kuukautta virassaan olleelle Yhdysvaltain presidentti Barack Obamalle ällistytti monet.

Toki Obama on jo ansioitunut ihmisoikeuskysymyksissä, ydinaseiden rajoittamisessa ja ympäristökysymyksissä. Mutta näistä hyvistä asioista huolimatta tämä arvokas tunnustus annettiin mielestäni ennakkopalkintona. Presidentti Obaman toimet ovat kuitenkin tähän asti enimmäkseen vasta linjanvetoja. 

Palkinnon saatesanoiksi voisi lisätä, että toivon mukaan presidentti Obama toimii jatkossa rauhanpalkinnon arvoisesti. Yhdysvaltain presidentillä on näytön paikka. Monen mielestä hän ei olisi vielä ansainnut Nobelin rauhanpalkintoa.

TALOUSARVIOT REALISTISIKSI

Kokkolan sosiaali- ja terveyslautakunta joutuu jo nyt anomaan kaupunginvaltuustolta 1.7 miljoonaa euroa lisämäärärahaa tälle vuodelle menojensa kattamiseksi.

Kun tähän lisäanomukseen eivät vielä sisälly erikoissairaanhoidosta tulevat lisälaskut, niin voi aiheellisesti kysyä budjetoinnin perään.

Julkinen toiminta saadaan näyttämään näin toimittuna vähintäänkin kyseenalaiselta ja huonosti hoidetulta.

Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, niin tähän aikaan ja avoimuuteen kuuluu mahdollisimman totuuden mukaisen talousarvion tekeminen.

Turha on pistää päätä pensaaseen, kun muu ruppi jää näkösälle.

PÄÄMINISTERIN JA KESKUSTAN IMAGO

”Pääministeri Matti Vanhasella on suomalaisista kärkipoliitikoista huonoin imago. Keskustan imago oli vielä puheenjohtajaansa kehnompi. Puolueiden sarjassa keskusta oli ylivoimaisesti heikoin 63 prosentin ääniosuudella. Kyselyyn vastasi viime viikon lopuilla 1830 markkinointiviestinnän ammattilaista.” Vaatimattomasti pärjäsivät myös presidentti Tarja Halonen ja oppositiojohtaja Jutta Urpilainen.

Pääministerin ja keskustan heikot tulokset eivät yllätä ketään. Kuukausitolkulla päivästä toiseen ovat mediamyllyt jauhaneet keskustan vaalirahoitusten perään. Etelän media on tehnyt kaikkensa osoittaakseen, että pääministeri ja keskusta  ovat ne todelliset syntisäkit. Kun tämä ei vielä riittänyt, niin nyt tongitaan puolueen puheenjohtajan 13 vuotta vanhoja lautakasoja.

Vaan eipä ole myllytys oikein purrut tähän katajaiseen kansaan. Keskustan kannatus on viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan nousussa. Keskustalaiset ovat ryhmittyneet vastarintaan ja haluavat osoittaa, että ei heitä näin vain nujerreta.

Arvoisa etelän media! Keskusta ei heitä pyyhettä kehään. Työ suomalaisten hyväksi jatkuu. 

”Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.” 

HARRASTUKSET PITÄVÄT VIREÄNÄ

Olen sitä mieltä, että ihmisen pitää olla kiinnostunut jopa uteliaan kiinnostunut maailman menosta. On surullista tavata sellaisia ihmisiä, jotka eivät nouse eivätkä laske mistään asiasta. Välinpitämättömyys yleisluonteenpiirteenä on masentavaa ja tekee ihmisestä vaikeasti lähestyttävän.

Onko se sitten hyvä, jos on kiinnostunut vähän kaikesta? Itse en voisi olla seuraamatta esimerkiksi urheilua ja politiikkaa. Minulle Keskusta ja Tottenham ovat tosi tärkeitä. Seuraan niiden edesottamuksia päivittäin.

Jos keskustan politiikassa jokin ei miellytä, niin kyllä minulta lähtee sähköpostia kohtuullisen herkästi. Kun Tottenham häviää, niin harmittaa vietävästi. Tällaiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat toisista varmaan toisarvoisilta. Sekin on sallittua. Meitä on niin moneen sarjaan.

Ja kyllä vaikeat sanaristikot, piilosanat ja tietokilpailukysymykset pitävät pikku kolotukset loitolla. Eikä ole hullumpaa pelata pidroa hyvässä seurassa ja onnistuu sen peluu kätevästi myös netissä. Pikku vaivoja ei muista mielenkiintoisten harrastusten parissa edes kaivata.