blogi

Kuuden puolueen hallitusneuvottelut ovat loppusuoralla. Uudesta hallitusohjelmasta ei ole vielä lopullisia tietoja. Mutta selvältä näyttää, että kokoomuksen puheenjohtaja, tuleva pääministeri Jyrki Katainen on joutunut omasta heitostaan siltaan, jota demarit eivät ole armeliaasti murtaneet. Ennakkotiedot kertovat, että Katainen on joutunut antamaan liki kaikessa demareille periksi. Tulevan pääministerin johtajan taidot epäilyttävät. 

Tämä tietää sitä, että välttämättömiä työelämän uudistuksia ei saada aikaiseksi. Suomen kilpailukyvyn kannalta tämä on huolestuttavaa.  Käytännössä valtakunnan kukkaro on nyt demareitten hallussa. Historian valossa tämä ei ole ilouutinen.

Maaseudun, erityisesti maa-ja metsätalouden kannalta tulee hallitusneuvotteluista kylmiä viestejä. Kiinteistäveron ulottaminen maa-ja metsätalouteen on lähempänä kuin koskaan. Uusi hallitus ei todennäköisesti ota poliittista vastuuta näistä asioista. Veikkaan uudeksi maa-ja metsätalousministeriksi ammattiministeriä. MTK:n entinen puheenjohtaja Michael Hornborg on varteenotettava ehdokas.

Oma lukunsa tässä näytelmässä on ennen vaaleja pontevasti esiintynyt perussuomalaisten joukkue. Puheenjohtajansa Timo Soinin johdolla he saalistivat kiistämättömän ja historillisen vaalivoiton.

Mutta kun tuli arki ja todellisuus eteen, niin soinilaiset hyppäsivät pensaikkoon. Heille luvattiin hallitusneuvotteluissa kaikki mahdollinen. Hallitustunnustelija Katainen olisi antanut erityisvapauden äänestää heille hankalissa EU-asioissa oman tahtonsa mukaisesti. Mutta Soini vei joukkonsa oppositioon. Tyhjät tynnyrit kolisevat.

Suomi on ajautumassa tilanteeseen, jossa mikään ei ole varmaa. Kansantaloutemme perusta on vaarassa järkkyä, ellei tuleva uusi hallitus kykene tekemään jänteviä talouden ryhtiliikkeitä. Pahimmassa tapauksessa voimme joutua samaan hätäapujonoon Kreikan, Irlannin ja Portugalin kanssa.

Ei ollut perussuomalaisista Suomen pelastajiksi. Kun heitä olisi tarvittu, niin Timo Soini vei joukkonsa käpälämäkeen.

Äsken toivottavasti päättyneet hallituspohjan selvitystyöt olivat kummallinen tapahtumasarja. Ensin suututaan ja poistutaan ovet paukkuen. Muutaman päivän päästä taas suunnitellaan samalla porukalla yhteistä tulevaisuutta.

Kyllä tämä kuuden puolueen pakka on aikamoinen paketti. Kristilliset, vasemmistoliitto ja vihreät samassa hallituksessa. On siinä ihmettelemistä.

Tuleva pääministeri Katainen on vielä helisemässä joukkonsa kanssa. Eikä tämä käyty neuvottelukierros sulkia Kataisen hattuun tuonut. Pikemminkin se osoitti johtajuuden puutetta. Jos näin on, niin se voi tuottaa kokemattomalle uudelle pääministerille vielä monta karikon paikkaa.

Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että Suomi saa enemmistöhallituksen. Jo oli aikakin.

Millaisen hallituksen Suomi saa ja milloin saa?

Näyttää entistä selvemmältä, että Jyrki Kataisen jaamantie on käynyt mahdottomaksi. Samalla kokoomuksen hallitustie on käymässä yhä kaposemmaksi ja kuoppaisemmaksi.

Kokoomuksella ei ole enää kuin yksi valttikortti hihassaan. Jos he vaihtaisivat tunnustelijaksi Sauli Niinistön, niin se aiheuttaisi uutta värinää. Mutta tämä on puhdasta utopiaa. Käytäntö on kokonaan toinen juttu.

Keskustalla ei ole nähdäkseni minkäänlaista mahdollisuutta auttaa kokoomusta. Entisenlaista hallituspohjaa ei enää ole järkevää kaivaa esiin. Keskustalle se olisi vähintäänkin tuhon tie.

Veikkaan kylmästi, että seuraavan pääministerin nimi on Jutta Urpilainen. Tähän demarivetoiseen hallitukseen keskustankin kannattaa pyrkiä. Tietenkin ehdot pitävät olla siedettävät. Sanelijan paikalle keskusta ei pääse missään vaihtoehdoissa.

Kyllä hallituksen pitäisi olla valmiina juhannukseksi. Muuten ovat uudet vaalit syksyn katveessa edessä. Niitä tuskin mikään puolue palavasti  kaipaa.

No puolelta päivin tuli uutta tietoa. Katainen jatkaa edelleen hallitustunnusteluja. Nyt otetaan perussuomalaiset mukaan. Jos Timo Soini on sitä mieltä, että Katainen on seuraava pääministeri, niin asia on selvä. Keskustalaisille se ei ole huono vaihtoehto.

Prognoosiani en silti muuta.

Keskusta ilmoitti eilen puheenjohtaja Mari Kiviniemen suulla kannattavansa Portugali-pakettia. Se oli odotettu ja hyvin ajoitettu viesti. Tämän jälkeen oli selvää, että myös demarit pääsevät kokoomuksen kanssa sopimukseen.

Keskustan kannattajana oli jo nousta hiki otsalle. Me emme voi kuulua takinkääntäjien kerhoon. Keskustan  on vastuullisena puolueena pidettävä sanansa ja linjansa. Kiviniemen vakuutus tästä helpotti tilannetta ja antaa toivoa puolueen tulevaisuudesta.  

Suomalaisten etu pitää nousta joka tilanteessa puoluepolitikoinnin edelle.

Pelkään, että keskusta on joutumassa mieron tielle. Puheenjohtaja, virkaatekevä pääministeri Mari Kiviniemi on häipynyt kuvasta. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen erosi uutta vaalien jälkeistä hallitusta muodostavan Jyrki Kataisen sopua etsivästä Portugali-ryhmästä.

Voi sanoa, että keskusta on piiloutunut perunakuoppaan. Sieltä samasta kuopasta tarkastelevat maailman menoa perussuomalaiset vaalien kummajaiset Helsingin Halla-aho ja Viitasaaren Hakkarainen.  

Keskusta mainosti puhuvansa asiaa. Ei asia kantaudu ihmisten ilmoille poterosta. Kyllä keskustalaisen poliittisen toiminnan uskottavuus on nyt katkolla. Vaikka  kuinka vaalitappio harmittaa, niin asiat pitää hoitaa myös oppositiosta käsin uskottavasti. Eivätkä asiat piiloutumalla parane eikä imago kirkastu.

Nyt keskusta on nollaamassa sen minkä puolesta se on viimeiset vuodet työtä tehnyt ja vastuuta kantanut. Miten perunakuopasta puolustetaan maatalous- ja aluetukia? Mitä keskusta viestittää tällä piiloutumisella vientiteollisuudellemme?

Arvoisa puoluejohto! Muistakaa miten on käynyt veljespuolueille Pohjolassa. Ne ovat hirttäytyneet omaan köyteensä. Nyt uhkaa suomalaista keskustaliikettä sama kohtalo.

Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjoittaa kolumnissaan 6.5 vaalien jälkeisestä poliittisesta tilanteesta. Hänen kirjoituksensa otsikkona on: Arvoton näytelmä vakavasta asiasta.

Hän kirjoittaa muun muassa:

Jos järki voittaisi SDP lopettaisi tolkuttamisen sijoittajien vastuusta ja palaisi lipposlaiselle linjalleen. Jos järki voittaisi, keskusta pitäisi vastuullisen linjansa, jota se on edustanut viime vuodet. Jos järki voittaisi, vihreät lopettaisivat pelleilynsä. Jos järki voittaisi, perussuomalaiset ymmärtäisivät, että heidän takanaan ei ole kansan enemmistö vaan vajaa viidennes. Sillä saa puumerkin hallituspolitiikkaan, mutta ei kuuta taivaalta tai Suomea Euroopasta.

Jos järki voittaisi, eduskunnan enemmistö tukisi nyt Portugalin pakettia, koska se on huonoista vaihtoehdoista paras Suomelle ja Euroopalle, vaikka se on hankala.

Hesarilla on viisas päätoimittaja. Häntä kannattaisi nyt suomalaisten poliitikkojen kuunnella.

Poliittinen tilanne vaalien jälkeen on ajautumassa suloisessa Suomessa umpikujaan. Nyt mitataan toimiiko uudistettu valtiosääntö käytännössä.

Povaan kylmästi, ettei kovinkaan hyvin. Kyllä vaaleissa valtakirjan saaneet ovat vastuussa. Näin sen pitäisi demokratian toimia.

Presidenttiä kolmatta valtiomahtia tarvittaisiin nyt laukaisemaan konkelotilanne. Nykyisestä presidentistä valtaoikeuksineen ei ole tämän ongelman ratkaisijaksi.

Tulevasta presidentistä ei senkään vertaa. Sietäisi miettiä. Vanha vallan kolmijako-oppi ei ollut tuulesta temmattu. Se toimi.