blogi

YHDESSÄ ETEENPÄIN

Keskusta hyväksyi Rovaniemen puoluekokouksessaan kuntavaaliohjelman. Siinä vaaditaan, että lähipalvelut, kuten päivähoito, peruskoulutus, terveys- ja kirjastopalvelut, ovat saatavilla kohtuullisen matkan päässä ja kohtuullisessa ajassa.

Siihen tarvitaan keskustan mielestä lähipalvelulain säätämistä. Keskusta lähtee siis tulevan syksyn kunnallisvaaleissa puolustamaan lähipalveluja.

Puolueen mielestä lähipalveluille on asetettava selkeät laatutavoitteet. Toteuttamistapojen pitää olla kuitenkin joustavia. Valtion paikallispalvelut on tavalla tai toisella turvattava jokaisessa kunnassa. Postin on kuljettava arkipäivisin ja määräajassa kaikkialla Suomessa, keskusta vaatii.

Keskusta ei hyväksy ylhäältä määrättyjä, keskittämiseen ja suurkuntiin tähtääviä pakkoliitoksia. Puolue haluaa vahvistaa valtuuston ja muiden päätöksentekoelinten rinnalla asukkaiden ja heidän yhteisöjensä mahdollisuuksia lähivaikuttamiseen.

Keskusta on sitä mieltä, että kunnat voivat sitoutua tarpeellisiin uudistuksiin vain, jos ne saavat tehdä ne omista lähtökohdistaan kunnallista itsehallintoa ja paikallista asiantuntemusta kunnioittaen.

Uudistustyö pitää aloittaa puhtaalta pöydältä parlamentaarisen valmistelun pohjalta, ja siinä pitää ottaa huomioon kunnissa jo tehtyjen uudistusten tulokset, keskusta vaatii.

Menneen viikonlopun puoluekokous Rovaniemellä oli onnistunut. Lauantaina paikalla oli tungokseen asti ihmisiä arviolta noin 4500. Erityisesti puolejohtajan valinta oli kokousväen keskustelun ja puntaroinnin kohteena.

Monille puoluekokousedustajille uusi puheenjohtajamme Juha Sipilä oli entuudestaan tuntematon. Mutta Sipilä vakuutti puheillaan ja esiintymisellään kokousväen. Kyllähän miehessä jotain täytyy olla, kun suuresta tuntemattomuudesta saa noin suuren kannatuksen,

Monet kertoivat, että Sipilästä huokui oikeanlainen johtajuus. Kun hän astui puhujakorokkeelle, niin hänestä välittyi arkipäivän osaaminen. Suomi tarvitsee tulevina vuosina työtä ja kehitystä. Tätäkin taustaa vasten Juhan valinta puheenjohtajaksi oli viisas ja kaukonäköinen. Kuuntelijat vakuuttuivat, että Juhan johdolla keskustalaisten on viisasta mennä eteenpäin.

Uusi vasta valittu puheenjohtaja sai vankan valtakirjan. Muut kisassa mukana olleet puheenjohtajaehdokkaat antoivat Tuomo Puumalan johdolla Juhalle täyden tukensa. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen vilpittömät onnentoivotukset uudelle puheenjohtajalle saivat salintäyteisen yleisön nousemaan ylös antamaan ansaitut suosionosoitukset ja kiitokset Väyryselle.

Tästä on keskustalaisten hyvä jatkaa matkaa yhdessä eteenpäin.

HÄTIKÖINTIÄ TERVEYDENHUOLLON KUSTANNUKSELLA

On vaikea kuvitella, että sairaanhoitopiirien lakkauttaminen tuo suuria säästöjä kuntien terveydenhoitomenoihin. Sairaat pitää hoitaa joka tapauksessa hallintomallista riippumatta. Saattaa jopa käydä niin, että erikoissairaanhoidon menot jopa lisääntyvät, jos palveluja pitää ostaa entistä enemmän yliopistosairaaloilta.

Hallitus on ollut huolissaan hallintohimmeleiden demokraattisuudesta. Miten kuntien valta ja vastuu näkyvät tulevaisuudessa erityisvastuualueiden kasvavassa hallinnossa? Jääkö kunnille vain maksajan rooli ja vastuu ilman valtaa?

Kuntien talousongelmien taustalla ovat paisuneet erikoissairaanhoidon kustannukset. Ne eivät uudistuksessa häviä mihinkään. Sen sijaan uudistus näyttää sementoivan sen, että erikoissairaanhoito säilyy jatkossakin kuntien maksettavana.

Silloin tällöin joku esittää, että erikoissairaanhoidon menot siirrettäisiin valtion piikkiin. Käsitykseni on, että siitä se soppa syntyisi. Alkaisi pompottelu siitä, että kumpi vai kampi, kunta vai valtio maksaa.

TYÖMARKKINAT PITÄÄ HUOMIOIDA KOULUTUKSESSA

Valtion on syytä jatkossa seurata työmarkkinoita vielä aiempaa tarkemmin, jotta koulutus suuntautuu oikein. On niin yhteiskunnan kuin yksilönkin etu, että tulevia osaajia koulutetaan niille aloille, joissa työtä oikeasti on tarjolla.

Vaikka tulevaisuudesta ei koskaan voi olla varma, on nuorille yritettävä antaa mahdollisimman oikeat eväät pitkälle työelämätaipaleelle. Koulutuksen suunnittelussa on entistä paremmin otettava huomioon työelämän tarpeet.

Toki myös yleissivistävälle koulutukselle on jatkossa oltava sijansa.

SUOMALAISET PANKIT EIVÄT VIELÄ VAARAVYÖHYKKEESSÄ

Suomalaisten pankkien taloudellista asemaa pidetään vahvana. Pankit ovat vakavaraisia, eikä niillä ole merkittäviä riskiluottoja eurokriisin ongelmamaissa.

Euron ongelmat saattavat kuitenkin lopulta johtaa koko euroalueen talousvaikeuksiin, joiden seurauksena sekä yritysten että tavallisten kansalaisten kyky selvitä lainoistaan alenisi tuntuvasti. Tästä syystä pankit arvioivat riskejä ja esimerkiksi lainoitettavien investointien kannattavuutta huomattavan kriittisesti.

Toinen syy rahoituksen kiristymiseen on kansainvälisen pankkisääntelyn voimistuminen. Nykyisten talousongelmien taustalla vaikuttivat useiden rahalaitosten holtiton luotonanto sekä epäkurantit sijoitustuotteet. Uuden finanssikriisin välttämiseksi pankeilta vaaditaan parempaa vakavaraisuutta.

Suomen talouden kannalta keskeistä on, kuinka tavallisten kansalaisten ja pk-yritysten rahoitustarpeet tulevat hoidetuksi. Luotonanto ei voi olla holtitonta, mutta liika kireys syö helposti suomalaista tuotantoa ja työpaikkoja.

Tämä koskee myös maan hallitusta. Pelkästään säästämällä ja kuristamalla huonosti käy.

LEIPÄ KAIKKOAMASSA TALONPOJAN SUUSTA

MTK:n entinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila sanoi aikoinaan, ettei niin suurta herraa olekaan, joka ei ota leipää talonpojan kädestä. Ellei maatalouden tulokehityksen suuntaa saada käännettyä, otetaan leipä pian myös talonpojan suusta.

Tähän suuntaan maatalouden kannattavaisuus Suomessa on valitettavasti menossa ja mennytkin. Kyllä maataloutemme jatkuminen pitäisi olla kansallinen huolenaihe. Nyt tilanteen vakavuutta ei ymmärretä.

Jos munat loppuvat pääsiäisenä ja kotimaiset kinkut jouluna ja niin edelleen, niin hälytyskellojen pitäisi soida päättäjien korvissa.

KAIVOSALAN JA YMPÄRISTÖN ON PÄÄSTÄVÄ SOPUSOINTUUN

Suomi kaipaa kipeästi uusia kasvualoja. Nokian luisuminen on saatava korvatuksi muilla aloilla. Kaivosteollisuudesta voi muodostua todellinen kasvuala, joka nostaa Suomen.

Koulutus saattaa kuitenkin muodostua pullonkaulaksi. Henkilöstötarpeet ovat niin suuret, että koulutustarjontaa on oltava paljon. Lisäksi kaivosalan on pystyttävä parantamaan imagoaan. Nuoret eivät hakeudu alan koulutukseen, jos alan maine on huono.

Huonosti hoidetut ympäristöasiat voivatkin nousta esteeksi koko kaivosalan laajenemiselle ja uusien hankkeitten toteuttamiselle.

Myös metallien hintataso vaikuttaa ratkaisevasti laajennussuunnitelmien toteutumiseen. Monta vuotta tilanne on ollut varsin suotuisa. Se tietäisi esimerkiksi sitä, että Sotkamon Taivaljärven hopeakaivoksesta olisi tänä vuonna tulossa rakentamispäätös.

Kun kansainvälisestä taloudellisesta epävarmuudesta päästään, se tietää metallien hinnannousua.

Työtä ja toimeentuloa Suomi kaipaa tulevinakin vuosina. Ympäristön ja kaivosteollisuuden on löydettävä sellainen sopusointu, jolla voidaan mennä eteenpäin ja taata alan kullanarvoiset työpaikat

ENEMMÄN KUIN KYSEENALAISTA

Lautamiesten valintaperuste on noussut juristipiireissä puheenaiheeksi. Turun kaupunginvaltuusto valitsi hiljattain Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamieheksi äärioikeistolaisena pidetyn Vapauspuolueen edustajan, joka on kolme kertaa tuomittu sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Aiheellisesti voidaan kysyä, voiko rikoksesta tuomittu toimia puolueettomana maallikkotuomarina niin kuin Turun kaupunginvaltuutetut päättivät. Yleisen oikeustajun mukaan tuomittu ei voisi olla päättämässä ainakaan silloin, kun käräjillä on syytettynä maahanmuuttaja. Periaatteessa hänen toimintansa käräjäoikeuden maallikkojäsenenä on kyseenalainen.

Mielestäni enemmän kuin  kyseenalaista.

HYLLYPAIKAT KORTILLA

Kun kauppa on keskittynyt, Keskon ja S-ryhmän päivittäistavarakauppojen hyllyyn pääsystä päättää vaippojenkin kohdalla vain kourallinen ihmisiä.

”Heillä on suuri valta”, tietää Delipapin myynti- ja markkinointijohtaja Katarina Hanell . Delipap on Suomen ainoa kertakäyttövaippoja valmistava yritys. Sen Muumivaippojen markkinaosuus on noin 6–7 prosenttia.

Valtaosaa markkinoista hallitsevat kansainväliset merkit Pampers ja Libero.

”Vaipasta on kymmenessä vuodessa tullut yksi kauppojen sisäänheittotuote.”

Muumi-vaippojen tuotekehityksessä etsitään kiihkeästi ekologisempia valmistustapoja, sillä kertavaippojen lisäksi kisaa pitää käydä kestovaippabuumin kanssa.

”Meillä on tavoitteena kehittää biohajoava vaippa”, lupaa Hanell.

Toivottavasti suvereenisti markkinoita hallitsevat K ja S- ryhmittymät antavat hyllytilaa kotimaiselle vaipalle.

YKSITYISIÄ VANHAINKOTEJA TARKKAILLAAN

Pohjanmaan maakunnissa on parhaillaan 60 yksityistä vanhainkotia erityistarkkailussa, kertoo aamun sanomalehti Ilkka. Etelä-Pohjanmaalla kohteita on 30, Pohjanmaalla 20 ja Keski-Pohjanmaalla 10.

Aiemman plogikirjoitukseni tueksi laitan tämän Ilkan uutisen.

Kysymys on vakavasta ongelmasta, johon tulevien päättäjien on löydettävä ratkaisu.

LISÄÄ HOITAVIA KÄSIÄ

Pentti Haanpää kuvaa novellissaan Elämän valtatieltä riipaisevalla tavalla erään mökin tytön elämäntarinan.

Se alkaa pienessä mökissä isossa lapsikatraassa. Jatkuen piikana ja sitten metsätyömiehen vaimona, joka vuorostaan kiskoo korvessa pienessä tönössä eteenpäin lapsitokkaansa.

Lasten lähdettyä maailmalle ja miehen kuoltua ikääntyneen naisen on ruvettava kiertämään kyliä erilaisia palkkatöitä niissä tehden. Työkyvyn menetettyään mummo joutuu huudolle kulkien talosta toiseen. Kunnes sairastuu ja joutuu virumaan loppunsa edellä yhden talon harmaan huoneen loukossa.

Huutomummun tuossa vaiheessa saamaa huolenpitoa Haanpää kuvaa näin: ”Ei ole sanomista, etteikö eukkoa hoidettaisi. On pestykin monet kerrat. Ja ruokaa saisi mitä hyvänsä, vaikkapa viilipiimää ja voita – tosin sitä ei kulukaan monta murua. Onpa emäntä istua nököttänytkin vuoteen ääressä jonkin hetken, kun on vain ennättänyt”.

Moni asia on noista 1930-luvuin ajoista muuttunut. On saatu kansaneläke, sosiaalietuudet ja myös hoitokodit ikääntyneille.

Kuitenkin saamme yhä kuulla tapauksista, joissa vanhukset ovat saaneet virua märissä vaipoissaan hoitolaitoksissa pitkäänkin. Aina ei vanhusten ravitsemustilannekaan ole ollut kunnossa.

Syy ei ole hoitajien huonosta tahdosta vaan siitä, että heitä on vanhuspalveluissa liian vähän eikä aikaa yhdelle vanhuksella ole tarpeeksi.

Näin kirjoitti Lapin Kansassa Esko-Juhani Tennilä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hallintoa ja byrokratiaa on tarpeeksi mutta hoitavia käsiä liian vähän. Ei auta vanhustenhoitoa suojaava lakikaan, jos ei sitä noudateta.