On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään,
kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen,
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Näillä kauniilla Vexi Salmen sanoilla toivotan Teille kaikille
Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle!
Sosiaali- ja terveydenalan uudistus jakoi edelleen mielipiteitä. Katainen huomautti, että asiantuntijatyöryhmä koostuu 50 sosiaali- ja terveydenalan asiantuntijasta, mutta työryhmä on riitainen.
– Edes ammattilaiset eivät ole kyenneet pääsemään yhteisymmärrykseen, Jyrki Katainen (kok.) sanoi Ylen Vaalien välissä -ohjelmassa.
– Tässä täytyy ottaa rohkeampi loikka, Sipilä (kesk.) väitti ja peräänkuulutti entistä enemmän rohkeutta sote-uudistukseen. Hän pelkäsi, että kunnat joutuvat tekemään näennäisuudistuksen. Hänen mielestään parikymmentä toimijaa riittäisi alalle.
– Kuntayhtymämalli, jossa on isännätöntä rahaa, ei ole oikea malli, Jutta Urpilainen (sd.) sanoi vastauksena Sipilälle, joka peräänkuulutti vähemmän toimijoita sote-alalla.
– Ne joilla on maksukykyä voivat käyttää yksityisiä palveluja, Soini totesi. Hänen mielestään ongelma on perusterveydenhuollossa.
Sote-uudistustyöryhmän pitäisi jättää mietintönsä ensi viikolla. Oppositio ei siihen uskonut.
– En luota enää, Sipilä (kesk.) sanoi.
– Jos vanhusten määrä vähenee, niin siinähän se mitoitus tulee kuntoon, perussuomalaisten Timo Soini puolestaan arvioi.
Hallitus väittää, että laitoshoidon paikkoja ei haluta leikata.
Ota noista lausunnoista selvää. Hallitus on ajanut itsensä täyteen umpikujaan.
Kyllä keskusta kotikunta- ja maakuntamalli on ainoa, jolla voimme edetä. Näin tärkeä uudistus pitää panna ehdottomasti parlamentaariseen valmisteluun.
KÄLVIÄLÄISENÄ ON HYVÄ OLLA
Tätä kirjoittaessani lokakuu on lopuillaan. On sateista ja pimeää mutta lämmintä. Ensilumi on sulanut ja maa paistaa mustana. Joulun valoa ja iloa kohti mennään. Tietoisuus tästä vaikuttaa kirjoitukseni sisältöön.
Meillä kälviäläisillä monet asiat ovat hyvin. Asumme täällä kuin lintukodossa lähellä luontoa. Tärkeimmät palvelut saamme aivan nurkan takaa. Mitä täältä ei löydy, niin parinkymmenen kilometrin päästä kantakaupungista ne kyllä löytyvät.
Kälviällä elää vielä talkoohenki. Esimerkiksi jokakesäiset Kälviä-päivät ovat hoituneet pitkälti vapaaehtoisvoimin. Yhteisiin ponnistuksiin lähdetään yhä mukaan. Se on hyvän merkki. Täällä ihmiset tuntevat toisensa ja antavat apua toisilleen. Seurakuntien ystäväpalvelu toimii ja se tuo monelle vanhukselle turvallisuutta ja apua yksinäisyyteen.
Kälviä kiinnostaa edelleen asuinpaikkana. Uusia omakotitaloja syntyy tasaiseen tahtiin. Kaava-alueen jatkeeksi kaupunki käynnistää yleiskaavan laatimisen, joka toivottavasti helpottaa rakennuslupien saantia keskustan tuntumasta ja myös sivukylille pitää olla mahdollista rakentaa. Rakennustoimiston mukaan Kälviän alueelle on myönnetty rakennuslupia vuonna – 09 110 kpl, vuonna – 10 126 kpl, vuonna – 11 128 kpl ja vuonna 2012 142 kpl. Tämän vuoden lopullisia lukuja ei ole vielä saatavissa.
Kälviällä voi harrastaa monipuolisesti. Kotiseutuyhdistys, urheiluseura Tarmo, metsästysseurat ja monet muut järjestöt tarjoavat tähän hyvät mahdollisuudet. Lisäksi monipuolinen kulttuuritoiminta virkistää meidän eloamme. Erityisesti kuorolaulu ja näytelmäpiirit ovat olleet myötämäessä. Rohkeasti mukaan vain!
Lucina Hagmanin lukion kohtalo on ollut kuntalaisten huolen aiheena. Me kälviäläiset päättäjät teemme parhaamme sen puolustamisessa. Painavimmat puolustusaseet ovat lukiomme hyvät tulokset valtakunnallisessa vertailussa ja pienten lukioitten erityislisä. Lukion jatkomahdollisuudet selviävät lähiaikoina. Uuden koulurakennuksen työt alkavat ensi vuoden puolella. Uusiin tiloihin yläkoulun oppilaat pääsevät syyslukukauden alkaessa vuonna 2015.
Kälviän kohdalla kaksoisratahanke on ollut täydessä touhussa. Suuret maansiirtokoneet ja kuorma-autot ovat jyllänneet pitkää päivää. Ratatyömaa on suurimpia yksittäisiä investointeja, mitä tänne alueelle on koskaan suunnattu. Se on Kokkolan sataman ja rannan suurteollisuuden tulevaisuudelle tärkeä hanke, joten valmistuva kaksoisraide turvaa työtä ja toimeentuloa myös meille kälviäläisille. Oheistuotteena syntyy radan varteen tehtävästä huoltotiestä pyöräilijöille ja kuntoilijoille uusi mielenkiintoinen epävirallinen kevyen liikenteen väylä.
Saimme viettää pitkän lämpimän kesän. Vuodentulo näillä seuduilla oli sekä metsistä että pelloiltakin satoisa. Se on yhteinen ilon aiheemme. Myös työllisyystilanne Kokkolassa valtakunnallisestikin mitattuna on edelleen kohtuullinen, vaikka Suomessa eletäänkin taantuman aikaa.
Lopuksi lainaan tyttäreni kaksivuotiaana lausumia rohkaisevia sanoja: ” Elämä on kivallista – olkaa surehtimatta.”
Toivotan Kälviän Joulun lukijoille omasta ja Kokkolan kaupungin puolesta Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä menestystä Vuodelle 2014.
Kälviällä 23.10.2013
Tapani Hankaniemi
kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtaja
Toimittaja Päivi Savela kuvasi hyvin KP 10.10 tilannetta valtatie 8:n ja valtatie 28:n liittymässä. Arkiaamuisin työhön mennessä hän odottaa risteyksessä vuoroaan kahvia termarista juoden, radiota kuunnellen ja työasioita soitellen.
Ely-keskuksen investointipäällikkö Ari Perttu ei luvannut tilanteeseen korjausta. Hän kommentoi tilannetta näin: ”Kyseessä on kuitenkin pääasiassa vain arkiaamuisin toistuva tilanne.” Se oli kummallinen lausunto. Eikö arkiaamuisin oleva ongelma ole todellinen? Luulisi turvallisen työssä kulkemisen olevan tärkeätä liikenneviranomaiselle edes lausunnoissa. Eikö pyhäajelut ole asia erikseen?
Kälviältä lähtee yksistään töihin kantakaupungin suuntaan joka aamu noin 700-800 ihmistä. Kun siihen lisätään koululaiset, sairaaloihin erilaisiin toimenpiteisiin menijät ja kauempaa tulijat, niin voidaan arvioida, että kaikkiaan tästä risteyksestä menee arkiaamuisin noin 1500 kulkijaa.
Tuntuu siltä, että joitakin liikennesuunnittelijoita vaivaa ramppikuume. Kun ajaa kesällä esimerkiksi kauniiseen ja herkkämaisemalliseen Jyväskylään, niin tämä idyllinen kaupunki on rakennettu vieri viereen toinen toistaan massiivisempaa siltaa ja ramppia. Siltojen lukumäärää ei ehdi satunnainen matkailija edes laskea. Liikennesuunnittelu on ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi kallista ja rumaa.
Suomalaiset liikennesuunnittelijat pitäisi viedä opintokäynneille muuallekin kuin Jenkkilään. Liikenteellisesti kiertoliittymät ovat oiva vaihtoehto. Liikenne soljuu niin Vaajakoskella kuin nelostien risteyksessä Haarasillallakin sujuvasti.
Kiertoliittymät ovat myös maiseman kannalta pehmeämpiä ja kauniimpia sekä huomattavasti halvempia. Ne ovat myös armelias vaihtoehto. Niissä kun aikansa pyörii niin kyllä se oikea suunta löytyy.
Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Pekka Nokso-Koivisto julkisti Kokkola-lehdessä 9.10 ryhmänsä valtuuston kyselytunnilla kaupunginhallitukselle osoittaman valtuustokyselyn homerakennuksista.
Hän luonnehti tätä kyselyä historialliseksi tapaukseksi. Sitäkin se oli. Pitkään kunnallisissa tehtävissä mukana olleena totean, että se oli myös erikoinen poliittinen manööveri. Siinä kokoomus julistautui ikäänkuin homeettomaksi ja ulkoisti ongelman ja syyt muille. Tässä Kokkola-lehden kirjoituksessa tosin ei ollut enää kuin yksi allekirjoittaja.
Minulla on se käsitys, ettei home ole poliittinen kysymys. Päätökset homerakennuksista on valta osiltaan yhdessä tehtyjä. Ongelma on valtakunnallinen. Joka puolella Suomea erityisesti julkiset rakennukset ovat ongelmissa riippumatta siitä minkä värinen kaupunginhallitus tai valtuusto on remmissä.
Viipalekouluista ja tilapäisistä ratkaisuista on tullut tuottavaa bisnestä. Kunnat ja kaupungit joutuvat maksamaan maltaita näistä ratkaisuista pakon edessä. Talouden kanssa tuskallista painia käyvät kunnat uhkaavat nääntyä homeongelman kanssa.
Home- ja sisäilmaongelmat ovat ajankohtainen asia. Ketä näistä sitten pitäisi syyttää? Ahneita gryndereitä, lepsua valvontaa tai yhä kummallisemmaksi käyvää rakennusten vaatimustasoa? Eipä taida tämä asia korjaantua syyttelemällä. Eivätkä homeongelmat poistu kuntarajoja pakkosiirtelemälläkään.
Surullista on katsoa kuinka päällisin puolin hyväkuntoisia julkisia rakennuksia puretaan ja kalliilla rahalla rakennetaan tilalle uusia. Emmekä voi olla varmoja kestävätkö nämä uudetkaan rakennukset neljän vuoden ajan suomalaista säätä? Kokkolan uuden poliisitalon esimerkki pelottaa. Sieltäkin ollaan evakossa.
Kokkolan kaupunginvaltuusto on päättänyt toteuttaa Torkinmäen koulu ja päiväkoti investoinnin elinkaarimallilla. Se on on eräänlaista suojautumista ja riskienhallintaa. Kyllä homeongelmat ovat olleet moneen otteeseen esillä kaupunginhallituksen pöydän ympärillä. Mutta eivät nämä ongelmat taida poistua hallinnollisilla päätöksillä.
Kokoomuksen johtama hallitus on nimennyt ennätysmäärän arvovaltaisia työryhmiä selvittelemään erilaisia kipupisteitä. Eiköhän tämän jo kansalliseksi katastrofiksi paisuneen ongelman ratkomiseksi pitäisi nimetä vielä yksi työryhmä.
Kysymyksessä on myös suomalaisen rakentamisen osaaminen ja maine. Jos tältä rakentajasukupolvelta on mennyt sormi suuhun, niin pitääkö herättää vanhat kirkonrakentajat ja timpurimestarit henkiin ja perehtyä heidän oppeihinsa?
Viime eduskuntavaalien jälkeen keskusta oli heikoilla. Kannatuksemme oli hiipunut alas ja tunnelma kentällä oli vakava.
Jyrki Kataisen muodostama hallitus käytti tilaisuutta hyväkseen. Hallitusohjelmaan, rivien väliin oli suunniteltu keskustalle lopullinen nuijan nukutus.
Hallitus iski lujaa ja tuntuvasti keskustan valtarakenteisiin. Aseina olivat kunta-ja soteuudistus sekä uusi kuntarahoitusmalli. Toimivat sairaanhoitopiirit olivat yksi hyökkäyksen kohde.
Mutta tässä hyökkäyksessä tehtiin monta virhettä. Hallitus viittasi kintaalla kunta-alan asiantuntijoille, se torjui parlamentaarisen valmistelun, sivuutti ylimielisesti kuntapäättäjät ja ennen kaikkea aliarvioi äänestäjät. Lisäksi tämä hallituksen pakkomielle tukahdutti hyvällä alulla olleet vapaaehtoiset kuntaliitokset.
Hallitus aikoi ottaa keskustasta täydellisen selkävoiton. Kyllä pistevoitto olisi riittänyt. Nyt kävi niin, että korskea hallitus jäi omasta heitostaan alle. Demarien tilanne on vielä pahempi. He ovat sillassa.
Tällaisiin ajatuksiin tulee, kun seuraa Kataisen ja Urpilaisen johtaman hallituksen tilannetta ja sen epäjohdonmukaista toimintaa. Kumpikin on esimerkiksi moneen kertaan tuominnut maakuntamallin, jota he ovat nimitelleet hallintohimmeliksi. Nyt kuitenkin hallitus esittää pääkaupunkiseudulle monikunnallista metropolihallintoa. Siitä vasta tulee jättihimmeli.
Kuntia viedään pakolla yhteen. Niin myös täällä Keski-Pohjanmaalla. Hallituksen tavoitteena on ajaa jokilaaksot hallinnollisesti Kokkolan kaupungin kylkeen. Tästä savotasta tulee hikinen. Jos tästä savotasta tehdään lopulliset kaupat, niin vetohevosen omistajaltakin loppuvat kaurat. Meidän kokkolalaisten päättäjien on nyt ensi sijaisesti keskityttävä oman kaupungin talouden tervehdyttämiseen.
On korkea aika ottaa järki käteen. Ensin pitää katsoa miten sote-asiat valtakunnassa ja maakunnassa järjestetään ja hallinnoidaan. Sen jälkeen voivat kuntapäättäjät vapaaehtoista tietä kulkien ryhtyä tarkastelemaan kuntarakennetta.
Lopuksi ihmettelen hallituksen linjaa, miksi maakuntamalli ei käy täällä Keski-Pohjanmaalla mutta pääkaupunkiseudulla se on hallituksen mielestä toimiva systeemi?
”Kansalaisia pidetään vähä-älyisinä olioina, jotka eivät itse tiedä, miten tavalliset asiat pitää hoitaa. Suomi on turhien lakien luvattu maa.
Tämä kyllä tiedetään ainakin maaseudulla jo entuudestaan. Tuskin mitään tässä maassa on ryhdytty valvomaan ja vahtimaan niin paljon kuin maaseudun elämää. Maataloudestakin on tullut elinkeino, jossa puolet ajasta menee byrokratian pyörittämiseen.
Liikuntahallia ei voida rakentaa , koska silloin siihen pitäisi rakentaa myös pommisuoja. Myytävissä omakotitaloissa pitää olla energiatodistus. Se ei tosin kerro, paljonko talossa on todellisuudessa käytetty energiaa.
Äidinmaidon korvikepurkeissa ei saa olla vauvojen kuvia. Se saattaisi houkutella äitejä ruokkimaan vauvojaan äidinmaidon korvikkeella. Alle 18-vuotiaat eivät saa käyttää tähtisädetikkuja. Hääkyltti on tilapäinen opaste, johon tarvitaan elykeskuksen lupa.
Älyttömiä esimerkkejä on paljon. Monet määräyksistä ovat pelkästään hölmöjä, mutta joukossa on suorastaan vahingollista lainsäädäntöä.
Kaiken säätelystä on tullut maan tapa. Kansalaisia pidetään vähä-älyisinä olioina, jotka eivät itse tiedä miten tavalliset asiat pitää hoitaa.
Miksi suurimmat älyttömyydet kohdistuvat juuri maaseutuun olisi tutkimisen arvoinen asia. Se kertoo ehkä siitä, että pykälien sorvaajat ovat etääntyneet kauaksi tavallisten ihmisten elämästä.
Mutta kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Juuri nyt ympäristöministeriössä valmistellaan laajoja uusia käyttökieltoja Natura-alueille. Näissä metsissä kuulemma metsästäjät ja muut luonnossa liikkujat häiritsevät toisiaan. Kielletään siis metsästys.
Ahdastahan metsässä tietysti onkin. Suomessa kun ei ole maata kuin vaivaiset viisi hehtaaria nokkaa kohti. Eivät sinne metsään kaikki mahdu. ”
Näin Lauri Kontro ja taas asiaa.
En tiedä tarkkaan millainen toimenkuva uudella Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Jorma Kemppaisella on? Mutta luulisin, että kyllä valmennusasioiden pitäisi kuulua myös hänen pöydälleen.
Äsken huippukeihäänheittäjä Ari Mannion Tapio isä sanoi, ettei Kemppainen ole ollut heihin missään yhteyksissä. On se outoa.
Meillä ei ole kansainvälisiä huippuja yleisurheilun alueella monta. Jos valmennuksen johtajalla ei ole mielenkiintoa kuulla miten nämä meidän harvat huiput talvehtivat, niin onhan se kummallista.
Lausuntoja Kemppainen antaa kyllä hanakasti urheilijoiden nousu-ja laskukunnoista. Korvakuulolta.
Tarvitseeko Suomen urheilu tällaisia leipäpappeja? Minusta ei. Johdossa tarvitaan tulisieluisia urheilumiehiä ja naisia. Käsittämätöntä oli, ettei esimerkiksi Arto Bryggare kelvannut näille urheilun harmaille virkamiehille.
Valmennuksen johtaja Kemppainen olisi syytä jättää tulevalta Moskovan kisareissulta kotiin jääväksi varamieheksi.
Kuuntelin yksi aamu kokoomuslaista kuntaministeri Henna Virkkusta. Hän on puhekone. Jokaiseen esitettyyn kysymykseen tulee vastaus kuin levyltä.
Ei voi välttyä ajatukselta, että ministeri on liian kokematon vetämään näin suurta ja vaativaa kunta-alan remonttia. Vastoin kunta-alan asiantuntijoiden mielipiteitä Virkkunen ajaa hallitusohjelmaansa kuin käärmettä pulloon. Keskustan vaatimuksille parlamentaarisesta valmistelusta hän viittaa ylimielisesti kintaalla.
Kataisen hallitus on ajamassa Suomea vahvojen isäntäkuntien hallinnoimaksi yhteiskunnaksi. On absurdi ajatus, että nämä tulevat uudet kunnat voisivat lunastaa esimerkiksi sairaanhoitopiirien omistamat kiinteistömassat.
Kataisen hallitus on tekemässä suurkunnista yhä velkaantuneempia ja rahattomia toimijoita. Näihin pakkoliitetyistä kunnista tulee torppareita.
Tässä Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen ajamassa uudistuksessa ei pärjää kukaan. Korkeintaan rahalaitokset voivat kohotella kulmakarvojaan.
Isännistä tulee isäntien varjoja ja renkien asema kärjistyy.
Ehkä Sdp:n pitäisi alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikantoimittaja Mika Lehto.
– Sdp:n katsotaan aika isolta osin joutuneen kokoomuksen apupuolueeksi ja pienen ihmisen asia on unohtunut, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Jari Pajunen arvioi Ylellä.
Ehkä näin on, kun Sdp:n kannatus mataa 15,6 prosentissa. Ehkä Sdp:n pitäisi sen sijaan alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa. Sdp pystyi hukkaamaan oman momentuminsa.
Muistelkaapas reilun vuoden taakse. Sdp:llä oli hyvähenkinen puoluekokous, iloinen meininki välittyi, ja mitä kyselyt näyttivät vuosi sitten?
Touko-elokuussa Sdp ajoi kiinni kokoomuksen ja demareiden kannatus oli yli 20 prosenttia. Sdp teki silloin kansan mielestä oikeita asioita, mutta viime syksynä Sdp taas ryhtyi hallituksen sisäisiin paineihin pistevoittoja hakemaan.
Liki viiden prosenttiyksikön lasku kannatuksessa vuodessa on katastrofaalinen saavutus Sdp:lle, vaikka ainoa merkittävä mittaus on eduskuntavaalit huhtikuussa 2015. Sdp:ltä ja suurelta muultakin joukolta on unohtunut, että Suomessa on monipuoluehallitukset ja yksikään puolue ei saa kaikkea haluamaansa, ei läheskään.
Luulen, että kansa arvostaisi fiksuja päätöksiä. Sdp on mukana hallituksessa, joka ei saa aikaiseksi päätöksiä. Sdp saa sitä mitä tilaa.
Näin kirjoittavat tämän päivän iltapäivälehdet.
Samaa vetkutusta demareilla on Kokkolan päätöksenteossa. Kaupungin taloustilanne on historiallisen uhkaava mutta mitä tekevät demarit. He vetkuttavat ja politikoivat vakavilla asioilla.
Aiheellisesti voi kysyä, että missä heidän vastuunkantonsa on? Tällä hetkellä näyttää siltä, että se on hevon kuusessa.