Kunnioitetut veteraanit, hyvät kuulijat

Omia muistikuvia minulla ei ole sota-ajasta, sillä olen syntynyt 1945. Meille suurille ikäluokille sota-aika on kuitenkin heijastunut monin tavoin.

Edesmennyt isäni taisteli Kannaksella. Myös äidilleni olivat maanpuolusasiat tärkeitä. Hän osallistui Kälviällä lottien toimintaan. Enoni Arvo Junkkila toimi täällä sotilaspoikien ohjaajana.

Kortti rintamalta 8.12.1939 Sylvi sisarelle

”Terveiset täältä etulinjasta sinne kotiseutuille. Hyvin täälä poika jaksaa. Onhan sitä taisteltu hyvällä menestyksellä. Nyt ollaan levolla oltu pari päivää. No, terve ja näkemiin Vilho.”

Kirje rintamalta 16.12.1939 Sylville

”Rakas Sisko! Monet kiitokset kirjastasi jonka sain tänä päivänä kyllä ne viipyvät kauan.

Täältä ei kuulu mitään erikoista kovasti ne ovat taistelleet ja hyvinhän se on mennytkin ainakin tähän asti eikä minä ole yhtään loukannut. Olen erittäin hyvässä kunnossa. Kyllä tämä sota hyvin menee. Älkää nyt kovin surko kyllä täällä hyvin pärjätään ei ole mitään hätää.

Kirjoittakaa jos jotain erikoista kuuluu onko kaikki hengissä meidän kylän pojat. Kyllä minä muistelen kovasti niitä kotiseutuja ja oikein ikävä tulee kun ajattelen mutta sehän on meidän kohtalomme. No hyvästi ja Herran haltuun toivoo veljesi Vilho.”

Kirje rintamalta 7. 1.1940 Sylvi sisarelle

”Parhaimmat kiitokset paketista, joka tuli aivan yllättäin, en osannut yhtään odottaa. Kyllä minulla on nyt lämpimät kamppeet. Samalla lähetän terveiset täältä rintamalta sinne rauhallisemmille seutuille. Niin siitä on toista vuotta kun tultiin väkeen ja monta askelta on otettu. Mutta ei tiedä kuinka kauan niitä askeleita piisaa. Mutta sehän on Korkeimman kätessä meidän elämämme.

Täällä on ollut monena päivänä kova pakkanen. 40 astetta ehkäpä ylikin, kun ei mittarit näytä sen enempää. Mutta me ollaan lämpimässä teltassa, niin ei täällä ole mitään hätää. Kirjoittakaa, jos on Kälviän poikia kaatunut, että sais vähän tietää kotipuolen asioita. No, terve näkemiin Vilho.”

Kirje Karjalasta 9.2.1940 Rian Laurille

”Terve Lauri! Terveiset täältä jostakin kasarmilta. Kyllä meillä oli pitkiä marssia kun tänne tultiin. Monta yötä me valvottiin kun tultiin. Mutta hyvin meni kaikki, kun ei väsynyt hevoset eikä miehet. Tänä päivänä me oltiin saunassa. Kyllä se oli mukava, kun sai pestä itsensä puhtaaksi pitkästä aikaa. Sitten minä hain siviililakin päähäni kun se on niin lämmin näin talvella.

Soinilaisia on kaatunut paljon ja Hautalan Veikkokin mutta sille ei voi mitään.Se on Korkeimman kätessä meidän elämämme. Täällä sai tänä päivänä taas eräs Harrin Veikko Lapualta tiedon, että veli on kaatunut. Ei sekään ole mukava uutinen. No terve sitten ja hyvää vointia toivoo Vilho.”

Nämä olivat otteita isäni kirjeistä rintamalta, joita edesmennyt tätini oli tallettanut.

Viisi vuotta sitten osallistuin Karjala-lehden ja Karjala-liiton järjestämään retkeen muistojen Karjalaan. Mukana oli sotahistorioitsija Eeva Tammi. Muun muassa Portinhoikka, Viipuri, Tali Ihantala, Heinjoki, Kiviniemi, Äyräpää, Sakkola, Hiitola, Kurkijoki, Käkisalmi ja Sortavala olivat matkamme kohteita.

Monissa näistä paikoista käytiin kovia taisteluita. Mieleen jäi erityisesti Tali Ihantala. Siellä on tosi vaikea maasto. Kiviä ja lohkareita. On suoranainen ihme että sieltä kranaattien ja sirpaleitten keskeltä on joku selvinnyt hengissä.

Isäni haavoittui 17.2. 1940 Lemetin motin taisteluissa, jotka käytiin Impilahden alueelle. Siellä emme valitettavasti päässeet matkallamme käymään, mutta sotahistorioitsija Eeva Tammi kertoi mieleenpainuvasti siitäkin taistelun vaiheesta.

Lopuksi luen kälviäläisen Raija Ridan runosta Kotirintama kaksi säkeistöä:

Ne eletty on vaiheet vaikeat

ja ajat raskaat viime sotiemme,

kun siellä taistelivat jossakin,

nuo isät, veljet, pojat kotiemme.

Ja heillä tehtävänään säilyttää

on vapaus – ei vähempää.

Sen tekivät he – mutta muistetaan,

myös kotiin jääneet teki suurta työtä.

He täällä taistelivat tahollaan,

näin henkisesti ollen miesten myötä.

Ei horjuta nyt toki toivo saata.

He lähtivät – me voimme vastuun jaata.

Suomi luopui omasta järjestelmästä: eroaminen eurosta vaikeutui huomattavasti – kaikki maksut kulkevat EKP:n kautta.

Osa 1

Moitin jokunen aika sitten tämän lehden palstoilla tienkunnostusta välillä Kleemola – Välikylä. Tie oli huonosti korjattu. Se oli suorastaan pilattu. Työn oli tehnyt Destia ja sen oli tilannut Ely.

Destian tiedotusosastolta sain samassa lehdessä tosi ylimielisen vastauksen. Destia oli omien sanojensa mukaan korjannut tien prikulleen kuten tilaaja eli Ely oli halunnut. Jos näin on, niin tilaajalle pitäisi nostaa punainen kortti. Siis Destia tekee ja Ely tilaa. Mutta työn laatua ei valvo kukaan. Elyn ei pitäisi maksaa noin huonolaatuisesta työstä.

Osa 2

Äskettäin on korjattu myös tieosuus Välikylä-Ullava. Tämän välin korjaukset on tehty hyvin ja asiallisesti. Tämän tieosuuden parantajille niin tekijöille kuin tilaajillekin on syytä osoittaa kiitokset.

En tiedä olivatko samat tahot asialla tällä osuudella? Jos olivat, niin toivoa on, että teitämme korjataan jatkossa asiallisesti.

Olin katsomassa KPV-Honka ottelua parisen viikkoa sitten. Keskuskentällä pelattu ykkösliigan ottelu päättyi ansaitusti 3-0 kotivoittoon. KPV:llä on tällä hetkellä hyvä joukkue. Jos se pelaa nähdyllä tasolla loppukauden, niin vihreitten nousu maamme pääsarjaan on tosiasia.

Keskuskentän nykyinen taso ei riitä veikkausliigan vaatimuksiin. Mielestäni on kaksi mahdollisuutta edetä. Nykyisen keskuskentän päätyihin rakennetaan katsomot ja kunnon valaistukset sekä muutenkin kohennetaan sen tasoa. Tai sitten rakennetaan urheilupuistoon uusi jalkapallostadion.

Matkan varrella useammastakin suusta on tullut ajatus siitä, että nykyinen keskuskenttä kaavoitetaan kerrostaloalueeksi. Näin saataisiin kipeästi tarvittavaa tuohta uuden kentän rakentamiseen urheilupuistoon. Tämä esitys ei ole uusi mutta nyt se pitää tositarkoituksella nostaa pöydälle.

Nyt on korkea aika ryhtyä asiaa valmistelemaan. Pitäisi koota kovan tason porukka stadionhanketta selvittämään. Jonkun pitäisi nyt viheltää pilliin aloituksen merkiksi.

Kokkolalaiset jalkapalloseurat tekevät uskomattoman hyvää juniorityötä. Mukana on satoja innokkaita jalkapallotyttöjä ja poikia. Kansainvälinen Kokkola cup on Suomen suurimpia jalkapalloturnauksia.

Tapani Hankaniemi

jalkapallon ystävä

Jos tieosuuden suurin sallittu nopeus on alle 60 kilometriä tunnissa, tulisi nopeuden ylityksestä seuraava liikennevirhemaksu:

* 70 euroa, jos ylitys on enintään 5 kilometriä tunnissa

* 100 euroa, jos ylitys on 6–10 kilometriä tunnissa

* 170 euroa, jos ylitys on 11–15 kilometriä tunnissa

* 200 euroa, jos ylitys on 15–20 kilometriä tunnissa

* 300 euroa, jos ylitys on 21–25 kilometriä tunnissa

* 400 euroa, jos ylitys on 26–30 kilometriä tunnissa

Näin on kaavailtu muutettavan ylinopeussakkoja. Siis yhden kilometrin ylinopeudesta voi saada 70 euron sakon. Ahtaalle suomalainen autoilija laitetaan.

Hyvä on kansanedustajien ja ministereiden tavallista autoilijaa kurittaa. Heille yhteiskunta maksaa liikkumisen junissa, takseissa ja lentokoneissa.

Tällaisella tikkutarkalla rankaisukaaviolla viedään omalla autolla ajamisen ilo. Maaseudulla oma auto on ainoa mahdollinen kulkuväline. Meillä ei ole metroa, junat eivät pysähdy eikä bussiliikenne toimi.

Arvoisat valtuutetut, viranhaltijat ja kokousta seuraamaan tullut yleisö

Kokkolan kaupunginvaltuuston vanhimpana jäsenenä minulla on kunnia avata uusi valtuustokausi 2017-2020.

Kesän ja lomien kynnyksellä pitäisi puhua vain mukavista asioista.. Suuri huoli on kuitenkin kaupunkimme taloudesta. Veronkorotusten tie on käyty loppuun ja velkamäärä on merkittävä.

Ympärillämme pyörivät sote-ja maakuntauudistukset eivät maksa velkojamme. Käy uudistusten kanssa miten tahansa, niin Kokkolan on ihan itse velkansa hoidettava.

Tämän valtuuston on saatava kaupungin talous paremmalle tasolle. Se on ehdoton tavoite ja vaatimus.

Esitän vakavissani myös toivomuksen. Vähemmän tutkintapyyntöjä ja enemmän keskinäistä luottamusta. Ei näihin hommiin poliisiviranomaisia tarvita kyllä demokratian pelisäännöillä pitää päästä eteenpäin

Pakollisten kovien talouspäätösten vastapainoksi on kiinnitettävä myös huomiota pehmeisiin arvoihin. Sivistys-ja opetustoimen merkitys ja niiden haasteet korostuvat.

Kaupunkilaisten vireään harrastus- ja kulttuuritoimintaan on löydyttävä panostusta ja ymmärrystä. Urheiluun ja kulttuuriin on edelleen viisasta satsata. Niissä tehdään isolla joukolla paljon vapaaehtoistyötä. Sitä ei saa lamaannuttaa.

Kokkolassa on paljon myönteisiä asioita. Väkilukumme kasvaa ja työttömyyslukumme ovat koko maan keskiarvon alapuolella. Yrityspuolella menee tällä hetkellä hyvin ja merkittäviä myönteisiä odotuksia on olemassa.

Kuntien ja kaupunkien menestymistä tullaan jatkossa mittaamaan ja arvioimaan paljolti elinvoimakysymyksillä. Uudet yritykset ja työpaikat ovat yksi menestymisen edellytys. Niistä tullaan alueitten kesken kilpailemaan. Työ ja toimeentulo on ratkaiseva hyvinvointitekijä.

Näillä arvoilla mitataan sitä, onko kaupunkimme Hymyilevä Kokkola?

Yhteistyöllä meidän tulee hakea ratkaisut ja suunnata kohti menestyksellistä valtuustokautta.

Näillä ajatuksilla avaan tämän kokouksen.

Viimeisessä Suomenmaassa muutamat pettyneet keskustalaiset kunnallisvaaliehdokkaat kiereskelivät tuhkassa ja antoivat ymmärtää, että helsinkiläiset inhoavat keskustaa. Tämä on kummallista politiikan tekoa. Eihän asia näin ole.

Jos esimerkiksi päämisterimme Juha Sipilä olisi viime eduskuntavaaleissa asettunut ehdokkaaksi pääkaupunkiimme, niin hän olisi saanut mahtavan äänivyöryn. Mutta häntä ei järjestöväki päästänyt Oulun vaalipiiristä Helsinkiin ehdokkaaksi. Se oli harmi.

Juuri käydyissä kunnallisvaaleissa uskottavat ja kiitettävää työtä tehneet ehdokkaamme Laura Kolbe ja Terhi Peltokorpi menivät hyvillä äänimäärillä kaupunginvaltuustoon. Lisäksi konkarimme Paavo Väyrynen selvitti itsensä sekalaisesta seurakunnasta myös mukaan Helsingin päätöksen tekoon. Ministerimme Kimmo Tiilikaisen äänimäärä ei anna oikeata kuvaa, sillä hän jäi valitettavasti pormestarivaalin jalkoihin.

Kyllä keskustalaisen on mahdollisuus menestyä myös Helsingissä. Tarvitsemme valovoimaisia ehdokkaita ja oikeata asennetta. Ei kitisemällä ja äänestäjiä moittimalla valtuustoon pääse Helsingissä eikä Kokkolassakaan.

Tapani Hankaniemi
kaupunginvaltuuston jäsen
Kokkola

”Kyllä kaupan lihapullat on hyviä,
mutta ku meirän emäntä teköö,
niin ei maistu hongalta ei haavalta.”
– hämäläinen sananparsi-