Kunnioitetut veteraanit, miehet ja naiset, herra kenraali ja puoliso, hyvä juhlayleisö
Minulla on arvokas tehtävä tuoda Kokkolan kaupungin tervehdys tähän juhlaan. Kälviällä toimivat sotilaspojat ovat tehneet merkittävää kotiseututyötä, jonka saimme ja saamme tänään kokea muistokiven paljastamisen ja tämän juhlan myötä.
Muistokivet ja muistopatsaat ovat meille tienviittoja. Kun tiedämme mistä tulemme, niin löydämme paremmin tien eteenpäin.
Meille suurille ikäluokille , olen syntynyt vuonna 1945, tulevat sota-ajan asiat liki. Edesmennyt isäni oli sotainvalidi. Hän haavoittui Kannaksella Lemetin motissa 17.2.1940. Myös äidilleni maanpuolustusasiat olivat tärkeitä. Hän osallistui Kälviällä lottien toimintaan.
Minulle sotilaspoikien maanpuolustustyö tulee lähelle enoni Arvo Junkkilan kautta. Arvo toimi Kälviällä sotilaspoikien ohjaajana.
Kälviäläiset sotilaspojat Aarto Herronen ja Unto Kallinen muistelivat, että sotilaspoikien toimintaan Kälviällä kuului ampumaharjoituksia, maastoharjoituksia ja urheilua, lähinnä hiihtoa. Sotilaspojat seisoivat kunniavartioissa sankarihaudoilla. Vanhemmat ikäluokat osallistuivat kunnialaukauksien ampumiseen sankarivainajien hautajaisten yhteydessä.
Aarto Herronen ja Unto Kallinen kertoivat myös, että Kälviän urheilukentän ja Ridankylän tien välisellä alueella järjestettiin isoja polttopuutalkoita eli mottitalkoita. Niissä sotilaspojat olivat innolla mukana. Sotilaspojat osallistuivat erilaisiin maa-ja metsätalous töihin.
Talvisodan sytyttyä poikatoiminnalle nähtiin laajempi tarve, kuin mitä suojeluskuntien kautta saatiin. 17. syyskuuta 1941 suojeluskuntien poikatyö sai kenraaliluutnantti Lauri Malmbergin aloitteesta uuden nimen: Sotilaspojat.
Pikkulotat olivat niin talvi- kuin jatkosodankin aikana moninaisissa tehtävissä. He toimivat sotasairaaloissa, muonitustehtävissä ja he valmistivat ja korjasivat huomattavan määrän sotilaitten varusteista. Lisäksi he olivat ansiokkaasti ilmavalvontatehtävissä. Pikkulotat olivat useiden kertomusten mukaan innokkaita sekä käsittämättömän kestäviä pikkuapulaisia. Erityisesti vanhempi ikäryhmä, 14-16-vuotiaat, vapauttivat eri toimialoilla varsinaisia lottia raskaampiin ja vaarallisempiin tehtäviin.
Sotilaspojat ja pikkulotat ovat ansainneet muistomerkkinsä Kälviälle. Heidän isänmaallinen työnsä säilyy meille jälkipolville maanpuolustusmuseon pihapiirissä. Tämä muistokivi on myös tunnustus kälviäläiselle maapuolustustyölle.
Kokkolan kaupungin puolesta kiitän Kälviän sotilaspoikayhdistystä, kotiseutuyhdistystä, seurakuntaa ja kaikkia mukana olleita arvokkaasta kulttuuriteosta.
Päätän puheenvuoroni kälviäläisen runoilija Raija Ridan Koririntama – runon viimeiseen säkeeseen:
Rauhan koittaessa paljon menetimme,
vaan vapaana jäi meille tämä maa,
ja entiselleen sodan tuhon alta,
se yhteisesti voitiin rakentaa.
Sai nähdä viimein kansa kestäväinen,
nous uuteen päivään, Suomi, itsenäinen.