Kuukausi: kesäkuu 2009

Käydyt EU-vaalit todistivat koruttomasti sosialidemokraattien alamäen. Se on ollut näkyvissä jo jonkun aikaa mutta kriisin syvyys yllätti.

Melkein eläkeikäinen Nato-kannattaja Liisa Jaakonsaari jää ainoaksi suomalaiseksi demarimepiksi. Pappi Mitro Repoa harva pitää poliitikkona. Hän on enempi lystikäs ja julkisuudessa briljeeraava mieshenkilö, jonka poliittiset näkemykset ovat vain arvailtavissa.

Demarit ovat ajautumassa niin valtakunnallisesti kuin täällä Kokkolanseudullakin iltaruskon puolueeksi. Tulevaisuus on hakusessa. Ei ammattiyhdistysliikkeestä enää ole pelastajaksi. Eivät kaikki duunarit ole demareita. Kokkolanseudulla demarit pyörivät yhden sukukunnan välittömässä ohjauksessa. Uusille tulokkaille ei elintilaa juuri liikene.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaista ei voi yksin syyttää. Demarit ovat nyt tosi pahassa pinteessä. Merkittävää kannatuksen kasvua ei ole näköpiirissä. Sosialidemokraatit uhkaavat tippua nykyjunan kyydistä. Tuskin puoluejohdon henkilövaihdoksillakaan saadaan merkittävää lisäarvoa.

Demarien on löydettävä uutta sanomaa, uudenlaista poliittista sytykettä suomalaisille, jos mieli menestyä tulevissa vaaleissa.

Äsken käydyt EU-vaalit olivat niin jännittävät kuin etukäteen saattoi povata. Niin puolueitten välillä kuin puolueitten sisällä käytiin kova kilpailu.

Kokoomus säilyi suurimpana puolueena mutta sai vain kolme edustajaansa Brysseliin. Voidaan sanoa, että kokoomuksen voittokulku pysähtyi.

Keskusta sai myös kolme edustajaansa EU-parlamenttiin. Anneli Jäätteenmäki sai taas vahvan valtakirjan. Uutena kirkkaana tähtenä nousi politiikan kartalle varkautelainen Riikka Manner. Hänellä on laaja koulutus ja kielitaito. Hän on ollut myös SM-tason estejuoksija. Riikasta kuullaan vielä.

Vaalit antavat Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhaselle työrauhan. Vaalin tulos oli keskustalle kaikista ennakkoon povatuista kauhukuvista johtuen kuitenkin siedettävä. Puolueen alaspäin meno on taittunut ja tästä eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti ylöspäin.

Koko vasemmistolle käydyt vaalit olivat murheelliset. Vasemmistoliitto menetti ainoan edustajansa. Heidän on pakko pikaisesti ryhtyä henkilövaihdoksiin puolueensa johdossa.

Sosialidemokraatit kärsivät masentavan vaalitappion. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen sai uuden kaartinsa kanssa hommattua ainoastaan yhden sosialistin Euroopan eduskuntaan. Sitoutumattoman pappi Mitro Revon polittisista ajatuksista ei ole saanut mitään selvää. Hän on kuin Juice Leskisen maitolaituri –kallellaan vähän joka suuntaan. On siinä perusdemareilla ihmettelemistä. Sitoutumaton ortodoksipappi puolueen ykköstykki.

Jutta Urpilainen on menettämässä polittisen uskottavuutensa. Se on valitettavasti sanottava. Hänen esiintymisensä television vaalitenteissä olivat heikkoja. Päälle puhumista ja äänen kohoamista tiukoissa tilanteissa melkein falsettiin. Jutan pitäisi kiireesti mennä esiintymiskursseille. Eikä haittaisi vaikka puheenjohtajalla olisi myös uskottavaa asiaa kerrottavana äänestäjille.

Perussuomalaiset johtajansa Timo Soinin ansiosta saivat kiistattoman vaalivoiton. Heidän sanomansa upposi kuin voihin. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Populistiset ja rasismia hipovat kannanotot nostattavat hiuksia pystyyn. Ei ole ihme vaikka edesmenneen legendaarisen Veikko Vennamon perikunta sanoutui irti moisesta menosta.

Maaseudun Tulevaisuuden puolitodellinen kysely näytti keskustalle hälyttäviä lukemia. Saisimme sen tiedustelun mukaan vain 12 % äänistä ja sillä äänimäärällä saisi sisään tasan kaksi edustajaa.

Toivottavasti tämä säväyttää oman väen liikkeelle. Sunnuntaina on varsinainen äänestyspäivä. Viimeinen virallinen mielipidetiedustelu näytti keskustalle yli prosenttiyksikön nousua eli noin 20 %.

Sunnuntai-iltana ollaan viisaampia. Minun veikkaukseni on, että keskusta saa läpi kolme edustajaa. Pieni mahdollisuus parempaankin on olemassa. Kova ehdokkaitten keskinäinen kilpailu voi siivittää keskustan yllättävänkin hyvään tulokseen. Tosiasiahan on, että meillä on todella tasokkaat kandidaatit pyrkimässä Euroopan eduskuntaan.