blogi

Kunnioitettu veteraanisukupolvi, arvoisa juhlayleisö

Kun lähdin kotoani tänään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen kotikirkkoomme, siniristiliput liehuivat lipputangoissa, sankarihaudoilla oli kunniavartiointi ja hautapaaseilla paloivat kynttilät. Sama vaikuttava näkymä on kaikkialla Suomessa samaan aikaan.

Isänmaamme täyttää tänään 97 vuotta. Tämä päivä on meille suomalaisille mittaamattoman arvokas juhlapäivä. Me suhtaudumme itsenäisyyspäiväämme suurella vakavuudella ja kiitollisuudella. Jumalanpalvelukset kuuluvat monen itsenäisyyspäivän ohjelmaan.

Sotien sukupolvi Kälviällä veteraanimatrikkeli kertoo, että kansalaissodassa menehtyi yhdeksän, talvi-ja jatkosodassa 85 kälviäläistä maanpuolustajaa. Heitä ja veteraanisukupolvea muistaen syttyvät suomalaiskodeissa kautta maan tänä iltana sinivalkoiset kynttilät.

Veteraanien rivit harvenevat. Keskuudessamme elää enää viisitoista kälviäläistä veteraaniveljeä. Nuorimmat heistä ovat liki 90 vuotiaita. Vielä me voimme saada sota-ajan sukupolvelta suoraa tietoa heidän kokemuksistaan.

Itse synnyin kun jatkosota oli päättynyt. Sodan jälkeen maassamme elettiin vaatimatonta luontaistaloutta. Siitä huolimatta päällimmäiseksi muistoksi lapsuusvuosilta on jäänyt tunne siitä, ettei mitään puuttunut. Oli ruokaa, kavereita ja ennen kaikkea turvallista elämän menoa. Ei silloin muuta osannut kaivata.

Noista vuosista lähtien olemme rakentaneet maastamme monin mittarein mitattuna yhteiskunnan, johon on ollut lottovoitto syntyä. Näinhän on maailmallakin sanottu ja tunnustettu. Meidän sukupolvemme ja lapsemme ovat saaneet elää turvallista aikaa. Sodan melskeet ovat olleet meistä kaukana. Ne eivät ole meidän rauhaamme häirinneet.

Nyt taivaallemme on kuitenkin kerääntynyt tummia pilviä. Lähellä meitä, Ukrainassa, käydään aseellista yhteenottoa, jota voi kutsua sodaksi. Euroopan Unionin jäsenenä olemme joutumassa osapuoleksi tässä maailman rauhaa horjuttavassa konfliktissa. Maailma uhkaa ajautua kylmän sodan partaalle. Suomessakin on kiihtynyt keskustelu Venäjästä ja moni on alkanut pelätä.

On selvää että sotarikokset ja hirmuteot pitää tuomita. On vaarallista kuitenkin eristää suuri naapuri. Sen on historia osoittanut. Enemmän kuin ajankohtaisia ovat kahden sodan jälkeisen suuren valtiomiehen Juho Kusti Paasikiven ja Urho Kaleva Kekkosen opetukset. He olivat realisteja ja he korostivat monin eri tavoin maantieteellisen asemamme merkitystä.

Edesmennyt isäni, Lemetin motissa Kannaksella haavoittunut sotainvalidi ei jättänyt minulle perinnöksi ryssävihaa. Hän totesi, että sota oli heidän sukupolvensa kohtalo. Se oli sitä yhdellä lailla venäläisille kuin heillekin.

Toivottavasti nykyiset päättäjät pitävät Suomen linjan liittoutumattomana. En usko, että suomalaisten turvallisuus paranisi, vaikka meidän puolellemme itärajaa rahdattaisiin kaikki maailman aseet. Itäraja on pidettävä viimeiseen asti rauhan rajana.

Hyvät kuulijat!

Myös toisenlaisia huolenaiheita on tullut häiritsemään arkeamme. Olemme ajautuneet taloudessamme pitkään lamaan. Erityisesti valtion ja kuntien rahoitustilanne on muodostunut vaikeaksi. Julkinen sektori on paisunut kansantaloudelle liian painavaksi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää näin suurta hallintoa.

Eriarvoisuuden lisääntyminen aiheuttaa ongelmia. Tuloerot kansalaisten ja alueiden kesken ovat kehittyneet suuriksi. Se näkyy esimerkiksi siten, että suomalaisten elämäntyönään rakentamat talot ja omaisuudet kutistuvat syrjäseuduilla arvoiltaan. Kun taas suurissa asutuskeskuksissa ja niiden ympärillä omaisuudet mitataan ihan toisilla kertoimilla.

Kansalaisten saamat palvelut uhkaavat heiketä syrjäseuduilla asuville ihmisille. Nyt mitataan yksioikoisesti kustannustehokkuutta inhimillisyyden kustannuksella. Tässä menossa vähäosaiset ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Myös itsekkyys ja ahneus ovat nousseet horjuttamaan suomalaista elämän tasapainoa. Liian monet ihmiset jäävät aktiiviyhteiskunnan ulkopuolelle.

Jotta maamme selviää näistä vakavista haasteista kannattaa ottaa oppia historiasta ja sota-ajan yhteishengestä ja siitä sinnikkyydestä mitä suomalaiset silloin osoittivat. Sotien jälkeen asutettiin noin 400.000 karjalaista ja tarjottiin heille uudet elämän mahdollisuudet. Myös sotakorvaukset maksettiin viimeistä piirtoa myöden. Suomi joutui kovissa koettemuksissa taipumaan mutta ei taittumaan.

Yhteishengellä ja suomalaisella päättäväisyydella mentiin eteenpäin. Yhteishenkeä ja päättäväisyyttä tarvitaan nytkin. Tarvitsemme yhteisesti hyväksytyn yhteiskuntasopimuksen siitä, että autamme nuoria, huolehdimme ikäihmisistä ja käännämme Suomen talouden takaisin kasvu-uralle.

Arvoisat kuulijat!

Kyllä isänmaa tarjoaa kansalaisilleen myös paljon hyvää. Sodan jälkeisestä köyhyydestä on siirrytty nykyvaurauteen.

Me suomalaiset olemme rakentaneet kansainvälisestikin tunnetun ja arvostetun koululaitoksen. Samoin terveydenhoitomme on korkeatasoista. Saamme nukkua yömme rauhassa. Suomi on edelleen turvallinen maa.
Teollisuutemme on monipuolistunut. Kansainvälisen vertailun perusteella Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

Me suomalaiset olemme säästyneet suurilta luonnon ääri-ilmiöiltä, jotka ovat maailman eri puolilla saaneet aikaan paljon tuhoa ja kärsimystä.

Monet asiat ovat muuttuneet. Olemme siirtyneet tietoyhteiskuntaan, jossa Ipadit ja älypuhelimet nettiyhteyksineen ovat tätä päivää. Pankkipalvelut ja monet arkipäivän asiat hoituvat kotipöydältä sähköisesti. Kehitys etenee tosi nopeasti näillä osaamisen alueilla.

Myös kansainvälisyys ja kielitaito ovat tärkeitä. Vientivetoisella Suomella on oltava verkot vesillä kaikilla maailman kolkilla.

Yhdessä olemme enemmän.

Hyvä osoitus suomalaisesta yhteishengestä on uuden lastensairaalan syntyminen ja rakentaminen Helsinkiin. Sen mahdollistivat lahjoitusvaroin monet yritykset, säätiöt ja lukuisat yksityiset ihmiset ympäri Suomen.

Me suomalaiset voimme olla edelleenkin ylpeitä isänmaastamme ja kotiseudustamme. Kuntasektoriin kohdistuvista voimakkaista muutospaineista huolimatta kotikaupunkimme Kokkola selviää isona toimijana. Se tulee väkevänä veturina hinaamaan Keski-Pohjanmaan maakuntaa eteenpäin.

Kotiseutuamme rikastuttaa vireä kulttuurielämä. Kokkola kaupunki, Kokkolan Seudun Opisto, seurakunnat ja useat järjestöt toimivat vireästi. Monipuoliset harrastusmahdollisuudet hyvine pyöräteineen ovat myös ilonaiheitamme. Meille kälviäläisille valmistuu komea opinahjo. Uusi yläaste aloittaa toimintansa ensi vuoden syksyllä.

Kokkolan satama ja rannan suurteollisuus ovat menestyneet, vaikka moni sen yritys onkin siirtynyt ulkomaiseen omistukseen.

Kyllä me täällä Pohjanlahden rannalla voimme katsoa toiveikkaina tulevaisuuteen.

Pidetään huolta toisistamme.

Lopuksi lainaan kälviäläisen runoilija Raija Ridan runosta Kotirintama yhden säkeistön.

”Rauhan koittaessa paljon menetimme,
vaan vapaana jäi meille tämä maa
ja entiselleen sodan tuhon alta,
se yhteisesti voitiin rakentaa.
Sai nähdä viimein kansa kestäväinen,
nous uuteen päivään, Suomi, itsenäinen.”

Arvoisa juhlaväki!

Toivotan teille kaikille omasta ja Kokkolan kaupungin puolesta
hyvää itsenäisyyspäivää!

Tapani Hankaniemi

Kaupunginvaltuuston I vpj

Tilanne ympärillämme on muuttunut sellaiseksi, että hälytyskellojen pitäisi jo soida Arkadian mäellä.

EU:n toimesta ollaan nöyryyttämässä ja eristämässä Venäjää.

Hyvät ystävät Venäjän alistamiseen eivät EU:n eväät riitä. Historiasta sen tiedämme.

Suomi parka on napanuorastaan sidottu Euroopan Unioniin ja on likipitäen täysvartalo sidonnassa Brysselin päätöksiin.

Se on sekä talouden että turvallisuuden kannalta kohtalon kysymys. Suomi on luisumassa surun suolle.

Nyt pitäisi suomalaisten päättäjien päissä soida hälytyskellot.

Pitäisi pikaisesti palata todellisten valtiomiesten Paasikiven ja Kekkosen linjalle.

Puolutusdoktriinimme pitäisi muotoilla niin että aluettamme ei luovuteta Naton eikä Venäjän sotilaallisiin tarkoituksiin.

Me hoidamme alueemme turvallisuuden itsenäisesti.

 

 

Saksassa antamassaan haastattelussa Venäjän presidentti Putin osoitti syyttävän sormensa kohti Natoa. Hän muistutti Naton laajenemisesta 2000-luvulla entisiin itäblokin maihin. Hänen mukaansa se on muuttanut geopoliittista tilannetta huomattavasti.

Putin sanoi, että Natolla on tukikohtia ympäri maailmaa – Venäjällä ei. Hän huomautti Naton laajentuneen aivan Venäjän naapuriin.

Kyllä suomalaisten pitäisi ottaa tosissaan Paasikiven ja Kekkosen opetukset. Nyt meillä irvaillaan ja pilkataan suuren naapurin päämiestä joka mutkassa ja käänteessä.

Meillä on vallalla kilpailu siitä kuka rohkeimmin naapuria arvostelee. Ei presidenttimme kasakka-lausuntokaan mikään kaksinen ollut. Ei ainakaan mikään älyn väläys.

Lentokoneen alasampujat ja sotarikolliset pitää haastaa Haagiin. Se on länsimaista kulttuuria. Nyt EU:n toimesta ollaan eristämässä Venäjää ja ajamassa sitä nurkkaan.

Huonosti tässä käy.

 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pesee puolueensa kasvoja tositarkoituksella. Soini on totuuden edessä, hänen on vietävä perussuomalaiset seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen. Toistamiseen ei voi livohkaan lähteä. Ellei puheenjohtaja tässä onnistu, niin puolue kutistuu uskottavuuden puutteeseen. Onnistuuko Soini tässä? Sen ratkaisevat äänestäjät.

Täältä kentältä kuntatasolta katsottuna perussuomalaisten tilanne ei näytä kovin hääviltä. Kävin lukemassa Kaustisen seutukunnan keskustelupalstoja ja muutamia muitakin vastaavia. Näissä kirjoituksissa ja mielipiteissä riittää arvostelua ja syytoksiä mutta ei juurikaan rakentavia ehdotuksia. Kaustisellakin taustamusiikkina soi epävireinen ja innostuksen tappava riitasointi. Pienissä kunnissa erityisesti luulisi nyt olevan tärkeätä löytää yhteistyöllä ratkaisuja joilla selvitä vaikeista tulevista vuosista. Mutta perussuomalaisten päätähtäin näyttää olevan kahinointi omassa kunnassa.

Niin täällä Kokkolassakin. Valituksia, eriäviä mielipiteitä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä syytöksiä. En jaksa uskoa että niillä kuntalaisten, kaupunkilaisten ja kansalaisten luottamusta kerätään. Käydyt seurakuntavaalitkin Kokkolassa sen osoittivat. Tällainen toiminta on erityisen vahingollista perussuomalaisille itselleen. Heidän joukoissaan  valtaosa on kunnollisia kansalaisia ja päteviä luottamushenkilöitä. Kuinka kauan nämä katsovat tällaista joutavan jauhantaa? Selkeitä ennusmerkkejä ilmassa on että puolueesta virta vie poispäin.

Suomessa eletään nyt taloudellisesti kovia aikoja. Julkisen sektorin talous on joutunut liki syöksykierteeseen. Nyt ei auta pikkupolitikointi vaan on saatava aikaan kunnissa ja kaupungeissa yhteistyötä puolueitten ja viranhaltijoitten kesken ja näin löydettävä ratkaisut tuleviin vaikeisiin kysymyksiin.

 

 

 

Ei Suomen tilanne kovin hyvältä näytä. Tämän kokoomusjohtoisen hallituksen jäljiltä näyttää yhä selvimmin tällaiselta.

Terästeollisuus on myyty lahden taakse Ruotsiin. Jenkit tekevät nykyään kännykät. Marjat poimii thaimaalaiset. Paperikoneet investoivat ulkomaille.

Pienet ja keskisuuret yritykset pakenevat yhä kasvavaa byrokratiaa ja holhoamista Viroon.

Kaiken huipuksi ruuhkasuomen työt ovat pitkälti virolaisten käsissä. Suomen nuoriso bilettää ja juo kaljaa.

Tällaisen käsityksen sain kun kesällä muutaman kerran Helsingissä kävin.

Ja pääminsterimme vain twiittailee.

Tästä on todella varaa parantaa.

 

 

 

Venäjän erikoistuntija professori Timo Vihavainen pitää peräti huvittavana sitä, että Natoon liittynyt Viro otetaan Suomessa esimerkkimaaksi turvallisuuspolitiikassa – siis että Viro on Suomesta edellä, kun se on sotilasliiton ytimessä.

– Ei se minusta tarjoaa yhtään positiivista esimerkkiä pitkän historiansa ajalta. Virohan on ollut lattialuuttuna vuodesta 1939 lähtien.

Suomelle Naton ”Hollywood-sotilaat” eivät toisi turvaa, eivätkä superaseet.

– Kyllä Venäjällä varmaan osattaisiin pelätä, jos meille tulisi Naton huippuaseistus ja tarvittaessa kokonainen Hollywood-armeija robotteineen ja lennokkeineen. Mutta entäs sitten? Lisäisikö se meidän goodwill-varantoamme, muodostaisiko neuvotteluvaltin pohjoisen alueen ja Koillisväylän yhteistyössä? Ruvettaisiinko meitä sitten oikeasti arvostamaan, Vihavainen kysyy kirjassaan.

Nämä Vihavaisen kysymykset ovat enemmän kuin aiheellisia. Suomen pitäisi solmia suorat suhteet suureen lähinaapuriin. Bryssel ja Nato eivät tuo meille lisää turvallisuutta. Suomen pitäisi tehdä maailmalle selväksi että olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Meidän olisi viisasta palata Paasikiven ja Kekkosen linjalle. Mitä pikimmin sen parempi.