Väyrysen ja rehellisen hevoskauppiaan Dilemma.
Rehellisen hevoskauppiaan elo merkitsee vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Tämä kultainen sääntö koskee myös poliitikko Paavo Väyrysen uutta puoluehanketta. Väyrysen Kansalaispuolue on mielenkiintoinen yhdistelmä hyviä aikomuksia ja sameita taktisia aatoksia.
Ajatus siitä, että Suomella voisi olla itsenäinen valuutta, on tervetullut. Kuten moni taloustieteilijä on viime aikoina jälkiviisaasti todennut, liittyminen euroon oli kohtalokas virhe pienelle maalle, joka elää viennistä.
Me hylkäsimme oman talouspolitiikkamme instrumentit ja jäimme avuttomiksi suhdanteiden aallokossa. Ajatus oli naiivi – jos ongelmia tulee niin EU pelastaa. Itse päätös oli itsevaltainen eikä kansalta kysytty. EU-vaaleissa painotettiin, että kysymys markasta päätetään myöhemmin ja että kansa päättää.
Näin ei käynyt. Perustuslakia rikottiin. Tietoisesti.
Suomi on nyt kummallinen saareke, joka lymyilee skandinaavisten itsenäisten valuuttojen takana ja uskoo EU:n maagiseen voimaan.
Nyt kaikki harhakuvat on lytätty. Euro järjestelmä toimii vain yhä lisääntyvien sääntöjen rikkomusten kautta. Saksa johtaa ja me vikisemme. Saksan politiikka katsoo omaa etuaan ja sille on hyvä, että tällainen pohjoinen maa on siitä yhtä riippuvaisempi. Schengen ei toimi ja Dublinin sopimus on pantu mielivaltaisesti jäihin. Nämä ovat rikkomuksia EU:n sääntöjä ja sovittuja pelisääntöjä vastaan.
Silmänkääntäjä Väyrynen
Väyrysen ajatus euroerosta on hyvin perusteltu. Se pelastaisi tässä vaiheessa maan vielä syvemmältä ahdingolta.
Väyrysen ongelma on kuitenkin siinä, että hän edustaa vain yhtä henkilöä – nimittäin Väyrystä. Hänellä ei ole tukea tai kannatusta sanottavasti missään vaan hän tarjoilee nyt kansalaisille jonkinlaista silmänkääntötemppua. ”Kannattakaa minua niin minä toteutan hyviä asioita”. Kansalaisille tarjotaan fanitusmahdollisuuksia mutta ei vaikutusmahdollisuuksia sillä Väyrysen puolue on Väyrynen.
Väyrynen on kuin rehellinen hevoskauppias tai kuin venäläisen sananlaskun hevosvaras ”tämä ei ole minun hevonen enkä minä ole minä”.
Silmänkäännöllä on tietysti piristävä vaikutus Suomen politiikkaan; se hauskuttaa ja terävöittää keskustelua.
Väyrynen nostaa esille hyvän asian, samaan aikaan kun talouden syöksy jatkuu eikä euro-erosta kukaan halua edes keskustella. Nyt vain olla öllötellään. Siitäkin huolimatta, että nyt eletään todella ehkä vielä pahemman taloudellisen syöksyn aattoa.
Suomen pelastaminen voi tapahtua ainoastaan perinpohjaisilla muutoksilla. Rivakalla toimenpiteellä. Vähän samaan tapaan kuin marsalkka Mannerheim vuonna 1944 kun hän lähetti kirjeen Hitlerille. Kirje oli hyvästelykirje, jossa Marski perusteli omaa päätöstään sillä, että Saksan kansa kyllä selviää aina mutta samaa takuuta ei voi antaa suomalaisille.
Markka ja oma päätösvalta!
Suomi selviää kyllä mutta vain jos päättäjämme ottavat tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. On harkittava eurosta luopumista pelkästään siksi, että voisimme pelastaa taloutemme ja teollisuuden ytimen.
Markka ja devalvaatio merkitsisi tosiasioiden tunnustamista.
Nyt vaaditaan päättäjiltä avointa keskustelua Väyrysen heittämästä pallosta. Vaikka se onkin hevosmiehen sooloilua, niin itse ajatus näyttää olevan ainoa mahdollisuus tästä umpikujasta.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että yhteiskuntasopimuksen solmimisen tiellä on liikaa puoluepolitiikkaa. Demarien ja ay-liikkeen on vaikea vastustaa kiusausta laittaa kapuloita Sipilän rattaisiin.
Väyrysellä on hyvä idea, mutta ei uskottavuutta, Suomen johdolla on taas uskottavuutta mutta ideoiden tilalla kangastuksia.
Voisiko tässä tehdä vaihtokaupan?
Näin kirjoitti talousasiantuntija ja erikoistutkija Arto Luukkanen Järvenpäästä.
Itse asiassa hän kirjoitti asiaa.
J