KUNNALLISNEUVOKSEN TARINAA

 

Elämäni varsitiellä on ollut monta merkittävää pitkäaikaista ajanjaksoa ja tapahtumaa.

Tärkein niistä on ollut, kun löysin 54 vuotta sitten Halsualta viisaan ja kauniin Irma Kalliokosken. Se oli todellinen onnenpotku. Yhdessä on taivallettu nämä reilut viisi vuosikymmentä. Vieläkin yhteiselo sujuu tahdilleen. Minulla on ollut kotiliesi lämmin lähtiessä ja palatessa. Hyvä on ollut kokoustaa ja harrastaa. Kiitos Irma.

Suuri rikkauden aihe on ollut myös kolmen lapsen ja kuuden lapsenlapsen saaminen perheyhteisöön. He ovat tuoneet iloa elämäämme ja heille ovat mummolan ovet aina avoinna.

Toinen merkittävä viisikymppinen on ollut yhteiskävely ensin hankalan sittemmin tutuksi tulleen kaverin kanssa. Seitsemän vuotta sitä tutkittiin eikä saatu kaverin nimeä selville. Kunnes jouduin silmälääkäriin, joka oitis sanoi, että poika sinulla on selkärankareuma ja passitti minut Heinolan reumasairaalaan. Silmiini tuli iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kuuluu läheisesti tähän sairauteen.

Näissäkin asioissa on menty huimasti eteenpäin. Nykyään selkärankareuma todetaan aikaisessa vaiheessa magneettikuvantamisella ja muilla kehittyneillä tavoilla. No, reuma on ollut minulle armollinen, kun se on jäykistänyt minut tällaiseen eteenpäin menevään asentoon. Takanojassa olisi paljon vaikeampi hoidella päivittäisiä askareita.

Kolmas tärkeä viisikymppinen on ollut luottamustehtävät. Liki 50 vuotta olen ollut mukana kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä. Lisäksi useissa organisaatioissa puheenjohtajana. Nämä ovat olleet monella tapaa minulle kiitollisia vuosia. Olen pysynyt kartalla ja pelissä mukana.

Kunnallisneuvoksen arvonimeä hakivat Kokkolan kaupunki, kuntayhtymä Soite, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä ja Työplus Oy. Näille esitän vielä lämpimät kiitokseni. Kaikissa hakijatahoissa työskennellään alueen ihmisten hyväksi. Toivon, että yhä useampi nuori tulisi politiikkaan mukaan ja huomaisi, että yhteisten asioiden hoito tuo merkitystä elämään.

Voimallisinta aikaa oli Kälviän aika. Toimin kaksitoista vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana. Yhdessä Unto Kallisen, Timo Mämmin ja Kauko Ojalan kanssa johdettiin kunnan kehitystä. Asukasluku nousi 3500 tuhannesta 4500 tuhanteen. Meidät noteerasi maakuntalehti Keskipohjanmaakin.

Sen legendaarinen pakinoitsija Pipopää kirjoitti Kälviän hirmuhallinnosta ja oli saanut sisäpiiritietoa siitä, että kolmikko Mämmi, Ojala ja Hankaniemi oli yksituumainen ainoastaan avannosta noustessaan.

Olen vanhan linjan luottamushenkilö. Olen kunnioittanut viranhaltijoitten valmistelutyötä. Hyvien päätösten takana on huolella tehty valmistelutyö. Nykyään vähän jo sivusta seuraten ja yleisesti katsoen näyttää siltä, että tuo raja on hämärtynyt. Viranhaltijoitten tontille pyritään liian aikaisin ja liian liki, tärkeä valmistelutyö kärsii ja jää ehkä puutteelliseksi. Mottona tulisi edelleen olla: viranhaltijat valmistelevat ja luottamushenkilöt päättävät.

Olen toiminut yhteistyössä kahden kunnanjohtajan Unto Kallisen ja Timo Mämmin sekä kahden kaupunginjohtajan Antti Isotaluksen ja nyt Stina Mattilan kanssa.. Kaikkia heitä olen arvostanut ja yhteistyö on ollut toimivaa. Samat hyvät arvosanat annan Soite kuntayhtymän, Keskipohjanmaan koulutusyhtymän sekä Työplus oy;n johdoille.

Olen aina ollut keskustalainen. Se on ollut tuttu ja turvallinen kotini. Tältä rintamalohkolta olen saanut hyviä kavereita ja paljon mukavia muistoja sekä mieliin jääneitä reissuja, joilla on aina noudatettu tarkasti oppi-isä Santeri Alkion ohjeita. Erkki Hänninen, Esko Aho ja Mika Lintilä ovat olleet tärkeitä esimiehiäni.

Netistä on tullut minulle merkityksellinen väline, somessa ei ole yläikärajaa. Harrastan siellä runoja, knoppikysymyksiä, pelaan vapaakenttää ja pidroa. Urheiluun minulla on elinikäinen rakkaussuhde. Seuraan urheilua lähes laidasta laitaan, erityisesti niitä lajeja, missä suomalaiset ovat mukana.

Jalkapalloa ja Tottenhamia olen seurannut pian 70 vuotta. Vielä olisi toiveena käydä Tottenhamin uudella stadionilla, mutta seurueemme ympärilläni uhkaavasti vanhenee. Vanhalla White Hart Lanella kävimme useita kertoja.

Matkustus on myös ollut lähellä sydäntäni. Kohokohtana oli parikymmentä vuotta sitten Seppo Heiskasen, Raimo Kerttulan, Timo Mämmin ja Terho Torvisen kanssa tehty kolmiviikkoinen seikkailureissu Moskovasta Pekingiin. Siperian rataa pitkin läpi Mongolian ja Kopin autiomaan, sieltä Mantsuriaan, Baikalille, Irkutskiin ja Vladivostokiin. Aikavyöhykkeet vaihtuivat niin useasti, että kelloina toimivat aurinko, kuu ja tähdet.

Matkailussa minulla on vielä tavoitteita. Haluaisin käydä jokaisessa Euroopan pääkaupungissa, joista muutamia on vielä käymättä.

Tässä tyytyväisen miehen mietteitä.

Toivotan joulurauhaa jokaiselle Kälviän Joulun lukijalle. Harras toiveeni on, että maailmalla aseitten jylinä vaimentuisi ja rauhan kellot alkaisivat soida.

Tapani Hankaniemi

PRESIDENTTIPELIÄ

Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö toppuutteli jokin aika sitten innokkaimpia natolaisia sanoen, ettei Suomi tässä uudessa olotilassaan ole kokoaan suurempi.

Jos Alexander Stubbista tulee presidentti ja hänen ulkoisten suhteitten hoidossa jatkaa nykyinen kylmääviä lausuntoja jakeleva ulkoministeri ja aatesisar Elina Valtonen, niin maan johdossa on huipputerävä kärki.

Kun vielä tämän rohkean parivaljakon taktiikan luo vihdoin pienistä kaukaloista isommalle pelikentälle päässyt innostunut kiekkopäävalmentaja Jukka Jalonen, niin tulosta syntyy. Suomesta on tulossa kokoaan suurempi.

Herra varjele meitä tältä huippukolmikolta.

HYVÄÄ JOULUA!

”Joulun aatto nyt saa,
jo ilta tummuu ja hiljenee maa.
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon,
kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain,
joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka on hiljainen, tumma,
liikkumaton, äidin haudalle valon hän suo.”
RAUHAISAA JOULUA TEILLE KAIKILLE!

JOULULAULUT VIRITTÄVÄT JOULUTUNNELMAAN

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa,
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
-Sakari Topelius-
Rauhallista joulun valmistelua
ja odotusta!

MUKAVAA JOULUN ODOTUSTA

”Niityllä lunta,
hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt
on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta,
lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on
uusi mahdollisuus.”
-Pekka Simojoki-

IN MEMORIAM

Kunnallisneuvos Unto Ilmari Kallinen

Kälviän ensimmäinen kunnanjohtaja Unto Kallinen syntyi Kälviällä 26.11.1930 ja nukkui ikiuneen vaikean sairauden murtamana 11.7.2018 Kokkolassa.

Unto Kallinen suoritti kunnallistutkinnon vuonna 1955 Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Kallinen teki elämäntyönsä kuntien palveluksessa. Hän toimi kunnansihteerinä Kyyjärvellä vuodesta 1955 vuoteen 1960 ja sen jälkeen Vetelissä 60- luvun puoliväliin sekä kunnanjohtajana Himangalla vuosina 1966-1970. Vuoden 1971 alusta hänet kutsuttiin kunnanjohtajaksi synnyinkuntaansa Kälviälle, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1994.

Kunnanjohtajan virka-asema toi Unto Kalliselle moninaisia maakunnallisia ja valtakunnallisiakin tehtäviä. Näihin aikoihin Unto kynti leveää sarkaa ja tulosta syntyi. Kälviä kehittyi ja asukasluku nousi tasaiseen tahtiin. Ansiokkaasti hoidetusta virkamiesurasta kunnanjohtaja Kalliselle myönnettiin vuonna 1982 Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki ja vuonna 1992 hän sai kunnallisneuvoksen arvon.

Unto Kallinen oli kunnallisjohtajana kyvykäs. Hänellä oli laaja näkemys asioista ja niiden taustoista. Hänen valmistelutyöhönsä saattoi aina luottaa. Vaikeatkin asiat ratkaistiin ja yhteinen sävel löydettiin. Meillä oli hyvä tiimi.

Unto Kallinen ei korostanut omaa osaamistaan. Hommat sujuivat oltiin sitten Helsingissä, maakunnassa tai täällä kotipitäjässä. Hän ei tuonut itseään esiin mutta, kun miestä tarvittiin niin kaikki sujui.

Unto Kallista jäivät kaipaamaan Terhi-puoliso, kolme poikaa perheineen ja sisarukset sekä muut sukulaiset ja ystävät.

Lämmöllä muistelemme poisnukkunutta. Läheinen yhteistyö teki meistä ystäviä.

Nyt Unto on poissa. Paljon on poissa.

Hyvää matkaa Unto.

Tapani Hankaniemi

Kauko Ojala​

ON AIKA JA AIHETTA KIITTÄÄ

Hallitus on käytännössä päässyt työllisyystavoitteeseensa. Talousviisaat olivat väärässä, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
KUN Juha Sipilän (kesk) hallitusta kasattiin keväällä 2015, sen suurin ja tärkein tavoite liittyi työllisyyteen.

Hallitus lupasi 110 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysasteen 72 prosenttiin.

Nyt utopistisena pidetty lupaus on käytännössä toteutunut.

Tilastokeskus kertoi tiistaina, että työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli kesäkuussa 71,8 prosenttia. Hallituksen tavoitteesta puuttuu kaksi kymmenystä.

Työllisiä oli kesäkuussa 99 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä laski 33 000:lla.

HALLITUSTA voi joskus kiittääkin. Nyt on sen paikka.

TYHMYYS EI OLE RIKOS

Suomen talous- ja integraatiopolitiikan veteraani Pekka Korpinen kuvaa uutuuskirjassaan,
miten Paavo Lipposen hallitus harhautti Suomen yllättäen euroon.
Se oli virhe, joka Korpisen mukaan haittaa Suomen taloutta –
ja ennemmin uhkaa kuin takaa turvallisuutta.
Suomi liittyi – tai paremminkin liitettiin –
euroon ”yllättäen” eduskuntaa ja kansaa kuulematta.
Näinhän se meni.
Pääministeri Lipposella oli apumiehenä
muuan Sauli Niinistö. Sinisilmäisiä
molemmat.

TRUMP , NATO ja ME

Kaikki viittaa siihen, että Trump kytkee kauppasodan ja Naton yhteen.

Näin luki lehdessä.

Kyllä tulee Kekkosta ikävä.

ETEENPÄIN

Nyt ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Leuka vasten rintaa ja kohti uusia haasteita.
En näe tätä sote-ja maakunta-asian siirtymistä eteenpäin
maailmanloppuna.

Saranapuolelta ei hommat hoidu. Pitää olla realisti.
Hallitus jatkaa ja karavaani kulkee.
En usko, että tästä jää Musta Pekka keskustan käteen.
Mukavaa kesän jatkoa!