Kuukausi: maaliskuu 2009

MITÄ LISÄARVOA POHJOISESTA?

Olin eilen illalla Kokkolassa valtuustoinfossa koskien suuntautumista. Eipä siellä ainakaan minulle tullut mitään uutta. Alustajat olivat paneutuneet asiaan mutta eipä kalutusta luusta enää ihmeitä ole järsittäväksi.

Pohjoisen suunnan puolesta liputtavat toivat esille EU-tuet, sairaalayhteistyön, sataman kehityksen ja maakunnan tulevaisuuden. Mielestäni mikään näistä asioista ei puolla pohjoisen valitsemista. Eivät EU-tuet tällä ohjelmakaudella muutu vaikka suuntaudutaan etelään. Ei sairaalayhteistyö OUKSIN kanssa vaikeudu eikä Kokkolan saatikka Keski-Pohjanmaan liiton kehitysmahdollisuudet vähene.

Tilaisuudessa paheksuttiin Länsi-Suomen läänin maaherran Rauno Saaren ulostuloa ja uhkausta pilkkoa maakunta, jos suunnaksi valitaan pohjoinen. Totta on, että se oli menneisyyden ja pian lakkaavan organisaation ääni. Mutta menneisyydestä puhuvat nekin, jotka haikailevat runoilija Hilma Heikkilän Keski-Pohjanmaata. Sitä ei enää toimijana ole eikä näillä näkymin tule. 

Olennainen kysymys on edelleen, mitä lisäarvoa pohjoinen tuo nykytilanteeseen? Kenen kanssa neuvotellaan ja mistä asioista? Kalajokilaakson kunnista ei yksikään ole ilmoittanut mitään konkreettista mielenkiintoa Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan liiton lähentymisyrityksille.

Minulle Kokkola on ollut aina kaksikielinen kaupunki. Se on ollut ja on edelleen rikkaus. Uuden hallintorajan aitaaminen Kokkolan ja Pietarsaaren välille on väkivaltainen ja luonnoton ratkaisu. Kokkolan virkamieskuntaa on turha syyttää. Vastuullisina viranhaltijoina he eivät voi esittää suuntautumisen vaihtoehdoksi muuta kuin etelää. Sen verran painavat ovat perusteet. 

Uskon, että pohjoisen suunnan valitseminen tulee bumerangina heittäjilleen jollakin aikavälillä takaisin. Pohjoisen suunta repii ja vahingoittaa enemmän kuin tuo. 

TONNIKERHOON

Viime maanantaina saavutin talven tavoitteen hiihdossa. Tuhat kilometriä tiukalla perinteisellä tyylillä on mittarissa.

Talvesta tulee hiihdon näkökulmasta erinomaisen hyvä. Käytännössä koko helmikuu oli verratonta hiihtoaikaa. Lunta tuli sittenkin mukavasti ja pakkasetkaan eivät päässeet sotkimaan hyvää rytmiä.

Murtomaahiihdon harrastus on pikku hiljaa noussut. Se on positiivinen asia. Lapissa sen erityisesti huomaa. Muutamat reitit Ylläkselläkin ovat jo niin suosittuja, että pitää valita ulkoreittejä jos mieli rauhassa hiihdellä. Näin laajalla hiihtobuumilla on suomalaisille kansanterveydellistä merkitystä.

Tällaiselle tunnelmahiihtäjälle suomalaisten hyvä menestys äsken päättyneissä MM-kisoissa antoi lisää potkua. Tuntui, että suksi kulki paljon kevyemmin. ”Musti” Jauhojärvi vitsaili: ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.” Huumorimiehen lausunnoksi se kelpaa.

Me elämäntapakuntoilijat lähdemme kohti uusia latukilometrejä. Kuntoilu on osa päivän lukujärjestystä. Luonnossa hiihtäminen ja kulkeminen ei tuota pettymyksiä vaan antaa kulkijalleen paremman kunnon ja hyvän mielen.

  

ASIOITTEN KUNNOLLINEN VALMISTELU,

on virkamieskunnan  tärkeä tehtävä. Olen seurannut kohtuullisen tarkasti asioitten valmistelua ja päätöksentekoa suuntautumisen osalta sekä Keski-Pohjanmaan liitossa että Kokkolan kaupungin päätöksentekoelimissä.

On huojentavaa todeta, että Kokkolan kaupunginhallitukseen ja valtuustoon nyt menossa oleva valtion aluehallinnon uudistus ja maakuntien liittojen yhteistoiminta-alueiden muodostamisasia on valmisteltu kiitettävän perusteellisesti. Seppo Kässi ”and his orkestra” ovat tehneet erinomaista työtä. Käsittääkseni kaikki asiaan vaikuttavat tosi asiat on tuotu pöydälle. Näin asiat pitää valmistella. On punnittu edut ja haitat.

Keski-Pohjanmaan liitossa on sitä vastoin tehty päätöksiä takki auki ja tunteella. Se on valitettavaa. Sillä nyt on kysymys historillisen merkittävästä päätöksestä. Maakunnan liitossa ei ole paneuduttu Kokkolan seudun anatomiaan. On raavittu vain pintaa. Se ei riitä.