SUNNUNTAI-ILLAN RATOKSI

Kälviän viihdekuoro juhli eilisiltana kymmenvuotistaivaltaan Kirkonkylän koululla. On sanottava kuten entinen mies, että olipa hyvä kun tuli lähdettyä.

Inkeri Mämmin johtama kuoro oli viritetty oivaan iskuun. Ohjelmisto oli valittu monipuoliseksi ja nautinnolliseksi. Ilta sujui kuin siivillä. Tunnelma oli mukaansa tempaava. Lämpimät kiitokset Kälviän Viihdekuorolle juhlakonsertista.

Kälviällä on kulttuuri- ja harrastuspuolella viime vuosina tehty erinomaista työtä. Meillä on tällä tärkeällä rintamalla monipuolisen virkeää tarjontaa.

Uskon, että kuntaliitoksen myötä paikallinen kulttuuritoiminta ja erilaiset harrastuspiirit nousevat vieläkin suurempaan arvoonsa.

KAHDEN PIIRIN KANSALAINEN ?

Niin kauan kuin muistan on Keski-Pohjanmaalla siirrelty rajoja. Hankkeet ovat olleet eräänlainen ikiliikkuja, se on keksitty yhä uudelleen ja uudelleen. Aina kun tulee vähänkin ulkoista uhkaa. Nyt on vuorossa vaalipiirin muuttoaikeet Vaasasta Oulun vaalipiiriin.

Aikaisemmat yritykset rajojen siirtoaikeissa ovat menneet kiville. Näin uskon käyvän tälläkin kertaa. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Kokkola jaettaisiin kahteen valtakunnalliseen vaalipiiriin. Ruotsinkielisille annettaisiin oma vapaus valita suuntaansa. Tämä on absurdi ajatus demokratian kannalta.

On syytä vähitellen tottua ajatukseen, että Keski-Pohjanmaa on kaksikielinen maakunta. Minusta se on rikkaus eikä rasite.

Tämän suuntainen operaatio on varmin tapa murentaa maakunta sisältäpäin. Maakuntapoliitikkojen on syytä tuntea perusasiat. Ei ole omaa Keski-Pohjanmaan maakuntaa eikä sen liittoa ilman Kokkolaa.

Näihin ongelmakohtiin emme löydä ratkaisevaa apua pohjoisesta, jos ei etelästäkään. Tulevaisuutemme on omissa käsissämme. Älkäämme itse heikentäkö maakunnallista kivijalkaamme.

JUTALLA OIVA MAHDOLLISUUS

Ensi kesäkuussa kokoontuu 350 virallista demariedustajaa valitsemaan puolueelleen uutta puheenjohtajaa. Kisassa on ehdokkaita yhdeksän ja he kaikki ovat istuvia kansan -edustajia.

Hesarin selvityksen mukaan tällä hetkellä johdossa on Erkki Tuomioja, häntä peesaavat Tarja Filatov ja meille keskipohjalaisille tuttu kokkolalainen Jutta Urpilainen. Minulla on käsitys, että mitä pidemmälle kamppailu etenee sitä selvemmin Jutta nousee Tuomiojan vahvimmaksi haastajaksi..

Jutalla on monet edut puolellaan. Jutta tuo puolueelleen uutta virtaa, tuiki tarpeellista muutosvoimaa. Hän ei ole ammattiyhdistysliikkeen vanki ja hän on tuonut uutta aatteellista sytykettä vanhoihin kaavoihin kangistuneeseen demarikoneistoon.

Lopullisessa tarkastelussa nuori valovoimainen nainen voittaa jo eläkeiän kynnyksellä olevan Tuomiojan, joka olisi vain lyhyen ylimenovaiheen johtaja. Eikä sellaista tilausta ole näkyvissä. Tuomiojan valinta todistaisi lisäksi, että demareilla ei ole juurikaan muita vaihtoehtoja.

Suhteellisen kokemattoman Jutan valintaa varmaan monet pitävät pienoisena riskinä. Mutta sen riskin demariedustajat tullevat ottamaan. Kokemattomuus paranee tunnetusti päivä päivältä.

Maakunnan ja Kokkolan seudun kannalta Jutan puheenjohtajuus olisi historiallisen merkittävä juttu. Toivotan onnea.

VERORAHOJEN TUHLAUSTA JA AMMATTITAIDOTTOMUUTTA

Tienpidossa on menty viime vuosina ojasta allikkoon. Ennen säällä kuin säällä kuljettavat soratiet on saatettu tielaitoksen toimesta sade- ja kelirikkoaikana liikennöimättömään kuntoon.

Kälviällä Ridankylän ja Passojan kylätiet ovat taas kevään edistyessä sietämättömässä tilassa. Kylät ovat käytännössä liikennemotissa. Näille teille ajettu pintamateriaali on kelvotonta näihin olosuhteisiin.

Toinen ihmetystä herättävä asia on Kälviä – Ullava tien viimekesäinen päällystystyö. Nyt tie on huonommassa kunnossa kuin ennen päällystystä. Samat kuopat ja lisäriesana uudesta päällysteestä irtoava kiviaines, joka on jo tämän kevään aikana särkenyt tuulilaseja ja tehnyt autoille maalivaurioita.

Onko tielaitoksesta (tiehallinto/Destia) tullut kokeilulaitos, joka ei enää hallitse tehtäväänsä?  On aiheellista kysyä, mihin on kadonnut tienpidon ammattitaito? Vähät rahat eivät riitä selitykseksi.

NAAPURI, NAAPURI, NAAPURI

On hyvä joskus kerrata perusasioita myös ulkopolitiikassa. Pääministeri Matti Vanhanen sanoi kuluneella viikolla paljon ja painokkaasti noilla kolmella sanalla. Se oli tervetullut vastaus puolustusministeri Jyrki Häkämiehen uhoon ja viesti myöskin uudelle ulkoministeri Alexander Stubbille.

Euroopan vakaus täytyy olla Suomenkin tavoite ja ilman Venäjää sitä on vaikea saavuttaa. Venäjän on oltava osa Eurooppaa. Ei voi olla Suomen intresseissä Venäjän eristyminen ja poisluisuminen eurooppalaisesta kulttuuriyhteisöstä.

Tosiasia on, että Suomi menetti pitkälti sosialidemokraattisen ulkopoliittisen värisuoran aikana kiinnostuksensa ja osaamisensa Venäjän tuntemisessa. Demareitten ulkopoliittinen johto ajatteli, että Suomen Venäjä suhteet hoidetaan EU:n kautta ja myötävaikutuksella. Tämä on ollut virheellinen arvio. Suomi tarvitsee oman Venäjä strategiansa.

Suomalaisten on luotava tiiviimmät, suorat yhteydet Venäjän johtoon. Meillä on paljon muutakin pelissä kuin puutullit ja pitkät rekkajonot rajoilla. Suhteitten hoitaminen valtioiden kesken vaatii jatkuvaa kanssakäymistä ja yhteydenpitoa ylimmällä poliittisella tasolla. Suomen on korkea aika saada aikaan erityinen Venäjä ohjelma. Se olisi erityisesti vientiyrityksillemme suuri helpotus.

Suomen itsenäisyyden juhlarahastolla SITRALLA on ollut ja Elinkeinoelämän Valtuuskunnalla EVALLA on parhaillaan Venäjä painopistealueena. Nämä suomalaiset edelläkävijät ja hyvän huomisen etsijät ovat  osaltaan tehneet ja tekevät arvokasta työtä Suomen ja Venäjän välisten ongelmien vähentämiseksi.

Mutta ylimmän valtiojohdonkin pitää olla hereillä. Venäjä on Suomelle valtava mahdollisuus. Ei riitä, että presidenttimme Tarja Halonen hypistelee George W. Bushin kravattia.