Kutsui latu – eilen tehty –
hiihtäjää nyt käymään kohti.
Niinpä kulkee suksen tie,
minne latu myötään vie.
Tuosta kaartuu pellon ohi,
metsän reunaan ehättäy.
Täällä tummain kuusten alla
varjoleikkiin hanget käy.
Mutta puiden latvat saa
oksillensa hopeaa.
Sydäntalven valoisuutta
hetken kestää – hämärtyy.
Kotimatkaan ohjaa latu,
jolle varjot heittäytyy.
Samalla myös hiihtäjää
jo kylmän uho kirittää.
Säkeet ovat kälviäläisen runoilija Raija Ridan runosta KUTSUI LATU.
Tämän runon hengessä olen lähipäivät hiihtämässä teillä tietymättömillä.
Hiihtelen takaisin ihmisten ilmoille ensi viikon keskiviikkona.
Nämähän ovat tosi toimivat sivut. Paljonko hiihtokilometrejä?