valtaoikeudet

Kekkosen jälkeen ei ole ollut oikeata presidenttiä. Mauno Koivisto savetti hyvän ja toimivan valtiosäännön. No Martti Ahtisaari sai Nobelin. Mutta siinä se oli. Tarja Halosesta ei ole paljon kerrottavaa. Miesten kravatteja hän oikoi ja hypisteli. Nykyisessä Sauli Niinistössä voisi olla ainesta mutta häneltä on viety työkalut.

Nyt ei ole talossa isäntää eikä emäntää. Sen viimeiset hallitusneuvottelut osoittivat. Riippuen seuraavien eduskuntavaalien tuloksesta voi olla, että Suomi on pitkään ilman toimivaa hallitusta.

Kuten huomaatte, niin ei näistä Urkin jälkeisistä presidenteistä ole paljon kerrottavaa. Siksi täytyy kertoa juttua Kekkosesta. Pääministeri Kekkonen matkusti kerran rautatiehallituksen pääjohtaja Roosin kanssa rautateillä ja esitti väitteen, että rautateillä on huono kohtelu. Roos kiisti tämän.

Saavuttiin Riihimäelle ja pääjohtaja poistui hetkeksi vaunusta. Kekkonen näki ulkopuolella asemamiehen ja tiedusteli häneltä: -Mikä asema tämä on? Minuutin kuluttua hän esitti miehelle saman kysymyksen ja sai jo hyvin ärtyneen vastauksen. Pian saapui pääjohtajakin vaunuun, jolloin pääministeri jälleen kysyi samalta asemamieheltä: – Mikä asema tämä on?

Silloin mies vastasi: – Etkös sinä saatanan kaljupää usko, että tämä on Riihimäki.

-Tässä näet, kuinka epäkohteliaita rautateillä ollaan, totesi Kekkonen Roosille.

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua tasavaltamme presidentin valtaoikeuksista. Vettä myllyyn on lisännyt presidentti Tarja Halosen keittämä nimityssoppa sisäministeriön kansliapäälliköstä. Halonen nimitti kansliapäälliköksi aatesisarensa Ritva Viljasen vastoin hallituksen yksimielistä esitystä.

On paikallaan, että presidentin nimitysvaltuuksia karsitaan. Mutta onko järkevää riisua presidentti muusta vallan käytöstä. Mitä teemme vallattomalla presidentillä? Eikö silloin pitäisi lopettaa koko presidentti-instituutio?

Nykyinen vallankäyttö presidentin, hallituksen ja eduskunnan kesken kaipaa ilman muuta hiontaa. Mutta tämä pyhä kolminaisuus on kuitenkin toiminut kohtuullisen kiitettävästi vaikeinakin aikoina.

Täysin edustuksellinen presidentti on yhtä tyhjän kanssa. Kyllä lausunnon antajia Suomesssa riittää. Jos tällaiseen kansakunnan paperinukkeratkaisuun mennään, niin silloin kannattaisi kääntyä tosi tarkoituksella rakkaan naapurimme Ruotsin puoleen.

Ruotsalainen kruununperijä, prinsessa Victoria olisi ylivoimainen ratkaisu tähän tehtävään, mutta ei hän varmasti suostu edes oman toimensa ohella tällaista tointa harkitsemaan. 

Mutta hänen nuorempaa sisartaan prinsessa Madeleinea kannattaisi lähestyä. Siniverinen Madeleine olisi paljon hohdokkaampi johtamaan yritysdelegaatioita ja kättelemään itsenäisyyspäivän vieraita kuin puolivallaton poikamiehemme Sauli Niinistö.