suuntautuminen

Tällä viikolla jälleen kerran Keski-Pohjanmaan liiton hallitus muodostaa kantaansa suuntautumisasiassa. Päätöstä ei ole vaikea ennakoida. Mielipiteet ovat luutuneet asennetasolle eikä mikään liiton hallituksen jäsenten kantaa muuta. Kokkolan kaupunginhallitus käsittelee 2 maaliskuuta samaista asiaa. Näillä näkymin asia ei etenisi kaupunginvaltuustotasolle.

Oma kantani on ollut aina selvä. En näe järkevänä irrottaa Kokkolan kaupunkia omasta kulttuuritaustastaan ja siirtää sitä Kainuun kanssa samaan viiteryhmään. Myös yhtenäistä työssäkäynti- ja talousaluetta ei pitäisi aidata uudella hallinnollisella esteellä. Varsinkin kun pohjoisessa lääninraja siirtyy kaikissa ratkaisuissa historiaan. 

On esitetty pohjoisen valinnan tueksi mitä erilaisimpia perusteita. Nuuskakin otettiin esille varoittavana esimerkkinä etelän turmiollisuudesta.  Monet käyvät liian kuumina; ei tämä asia ole uhkauksien eikä mielipiteitten kahlitsemisen paikka.

Näen, että ellei laajempaa polittista yksimielisyyttä asiassa löydy, niin pohjoiseen suuntautuminen lopettaa Keski-Pohjanmaan liiton.

Monet taputtivat innoissaan, kun maan hallinnon aluekehityksen ministeriryhmä esitti pari viikkoa sitten Keski-Pohjanmaan suunnaksi valtionhallinnon palveluissa  pohjoisen. Vaikka kysymyksessä on vain hallinnollinen reformi jolla ihmisten arkipäivän asioihin ei juuri ole merkitystä, niin asia on saanut suuret mittasuhteet.

Kuuntelin radiosta Kalajokilaakson kunnallisjohtajien kommentteja päätösesityksen jälkeen. Ne olivat välinpitämättömän yhdentekeviä. Tuli käsitys, että ei meitä siellä kaivata. He ovat suuntautuneet Ouluun ja sillä selvä. Jos asiaa ajattelee Keski-Pohjanmaan liiton kannalta, niin ei pohjoisesta tämän päivän tilanteeseen verrattuna juurikaan lisäarvoa tule.

Kiinteää suhdetta on vaikea yksipuolisesti saada aikaiseksi mihinkään suuntaan. Kun K-P liiton pelastusrengas on heitetty pohjoiseen pitkälti yhden puolueen voimin, niin tulee väistämättä siihen tulokseen, että maakuntamme liitto ajautuu haaksirikkoon. Projektin hartioille pitäisi ehdottomasti saada lisää leveyttä, jos mieli tällä tiellä eteenpäin. 

Mielestäni pitäisi hakea muitakin vaihtoehtoja, kun ministeriryhmä kerran jätti vielä portin auki. Jos heitetään kielipoliittiset ja muut poliittiset intohimot sekä vanhat luutuneet asenteet syrjään ja katsotaan vain ja ainoastaan Kokkolan seudun kehitysnäkymiä tuleville vuosille, niin onko mitään järkeä aidata uutta hallinnollista rajaa Pietarsaaren ja Kokkolan työssäkäyntialueen välille? Tällä tiellä on jo nyt riittämiin hidasteita.

On syytä tiedostaa, että kilpailu alueitten välillä kovenee ja sitä vielä tulee korostamaan valitettavasti edessä oleva talouden syvä matala. Se tulee koskettamaan myös meitä ja pelkään että taantuma kestää muutamia vuosia. Se pannee julkisen sektorin budjetit uusiksi. Tulopohjat talousarvioissa eivät tule toteutumaan.

Työ- ja leipäkysymykset nousevat uuden Kokkolankin suureksi haasteeksi. Siinä tarkastelussa ei kannata hirttäytyä yhteen suuntaan. Kokkola ja Pietarsaari muodostavat lähialueineen noin 80.000 asukkaan talouskeskittymän hallintonikkareista huolimatta. Ei sitä kannata väheksyä.

Nyt pitäisi maakuntapolitiikkaan saada lisää väljyyttä. Onneksi pohjoisesta lääninraja poistuu kaikissa tapauksissa. Jos asioita hoidetaan jääräpäisesti ja yksisilmäisesti, niin huonosti meidän käy. Korpelan Voiman ympärillä pyörivät parasta aikaa Kokkola pelon ja asenteellisuuden tuulet. Kyynisesti voisi todeta, että on ollut onni, etteivät kotoiset aitojen rakentajat ole päässeet maailman kohtaloista päättämään. Berliinin muuri seisoisi vielä jämerästi sijoillansa.    

Kolmatta linjaa kannattaisi nyt etsiä tosi tarkoituksella ja saada sille ennakkoluulottomia kulkijoita.