politiikka

Jos et ole nuorena radikaali, sinulta puuttuu sydän. Jos olet vielä vanhana radikaali, sinulta puuttuu järki, sanottiin ennen.

Ajat kuitenkin muuttuvat. Kokoomusnuorilta puuttuu yhtä aikaa sekä sydän että järki.

Ukko-kokoomus on maltillinen, jopa liberaali tai keskustaoikeistolainen keskiluokan puolue. Nuorisojärjestö on sen sijaan niin oikealla, että kokoomuksen johtoa hirvittää.

Viimeisin kohu syntyi nuorisoliiton varapuheenjohtajan Saul Schubakin kirjoituksesta. Schubakin mukaan ”on järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä.” Pitääkseen kansan rotupuhtaana ja köyhät kyykyssä hän vaati lapsilisien poistamista.

”Heikompi aines” tarkoittaa siis vähävaraisia. Kun köyhätkin tekevät lapsia, syyn täytyy olla lapsilisissä, tämä lapsinero päättelee.

Schubakin puheet kertovat tietysti paljon puhujasta itsestään. Uutta on se, että tällaista puhetta tulee kokoomuksen piiristä, olkoonkin että kyseessä on ”vain” nuorisojärjestön edustaja. Schubakin ero perussuomalaisten Jussi Halla-ahoon on veteen piirretty viiva.

Näin kirjoitti päätoimittaja Lauri Kontro Maaseudun Tulevaisuudessa.Schubakista on tullut puolueelle rasite.

Todennäköisesti kokoomusnuoret vaihtavat varapuheenjohtajansa. Schubakista on tullut puolueelle rasite.

Pitkäjänteinen panostaminen YK:n toimintaan luo maineen ja uskottavuuden jäsenyyttä haikailevalle, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Juuri uskottavuusvaje saattoi olla Suomen taakkana äänestyksessä turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta.

– Suomi oli kylmän sodan aikana YK:n rauhanturvatoiminnan suurmaa. 1990-luvun puolivälin jälkeen Suomi on toiminut enimmäkseen vain Nato-operaatioissa, ei YK:n kautta.

Professori Patomäen näkemyksestä voi tehdä johtopäätöksen. Kokoomuksen natomaisuudesta ei ollut tässä offensiivissä minkäänlaista hyötyä. Pikemminkin päinvastoin.

Suomalaisessa keskusvirastojärjestelmässä on yhä piirteitä tsaarinaikaiselta ajalta, vaikka sitä meillä on jo paljon remontoitu. Vahvoissa virastoissa kehittyy vahvoja johtajia, joille ei aina ole selvää, että poliittisissa valinnoissa ohjausvalta – samoin kuin vastuu – on ministerillä.

Näin kirjoitti Aamulehti. Asiassa taitaa olla vinha perä. Kyllä virastovaltaa ja niissä rehottavaa byrokratiaa Suomessa on syytä karsia.

Vaalirahoitusjupakan jälkeen vaalirahoituslaki on uudistettu ja lahjuslainsäädäntöä muutettu. Vaalirahoitus on selvästi siistiytynyt ja tullut avoimeksi. Puolueiden ja ehdokkaiden tukeminen on laillista ja arvokasta toimintaa niin kauan kuin se on läpinäkyvää.

Politiikassa tapojen korjaus on tapahtunut. Niin kovakalloisia poliitikot eivät ole, etteivät olisi opiksi ottaneet. Joka tämän jälkeen kärähtää, putoaa armotta.

Entä liike-elämässä? Erilaiset sisäpiirijunailut näyttävät jatkuvan entiseen malliin. Näistä vallasväen hyvävelisiirroista erinomaista esimerkkiä on näyttänyt entisen rkp:n puheenjohtajan ja ministerin Christoffer Taxellin johtamat säätiöt.

Tiettävästi vanhentunutta säätiölakia on ryhdytty uudistamaan. On jo aikakin.

Koko Suomen puolustaminen on uhattuna hallituksen salassa päättämien leikkausten ja varuskuntien tappamisen jälkeen. Kunnat ja maakunnat sanellaan matalaksi. Pienet äitiyspäivärahat jätettiin taas työttömyysturvan alle. Perusturvaetuuksien indeksikorotuksiin tulee tietysti jäädytys, jos ei leikkaus. Yksityistiet ovat kuopilla. Ja kyllä sinne maatalouteenkin vielä jokin rokotuspiikki yltää.

Tosi on. Keskustan vuoden takainen kurja vaalitulos kantaa hurjaa hedelmää. Perussuomalaisille annetut äänet ovat menneet Kankkulan kaivoon. Puheenjohtaja Soini ei ottanut sitä vastuuta kuten hänen olisi vaalivoittajana pitänyt tehdä.

Taannoisessa välikysymyskeskustelussa hallitus kiisti näpelöineensä varuskuntaratkaisua poliittisin perustein. Karsintalistan piti olla puhtaasti sotilaallinen tarkoituksenmukaisuusratkaisu.

Wallin oli kuitenkin ennen hallituksen käsittelyä antanut puolustusvoimille ohjeen luopua Uudenmaan prikaatin siirtämisestä Upinniemeen. Asia selvisi puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen oikeuskanslerille antamasta lausunnosta.

Jos puolustusministeri Wallin saa jatkaa, niin ei tässä maassa kohdella ministereitä tasapuolisesti.

Ministerit ovat heitelleet kiitettävästi säästöideoita hallitukselle. Mutta joukossa on myös sellaisia, jotka panevat epäilemään, ovatko niiden esittäjät ollenkaan perillä valtiontalouden perusteista.

Liikenneministeri Merja Kyllönen haluaisi poistaa kilometrikorvaukset tai ainakin alentaa niitä. Valtiolle siitä ei tulisi euronkaan säästöä, ellei Kyllönen tarkoita nimenomaan valtion palkollisten korvauksia.

Kilometrikorvaukset maksaa näet aina työnantaja.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson puolestaan kiisti Tampereella käydessään, että esitys lasten kotihoidontuen lyhentämisestä olisi muu kuin huhu. Huono huhu se onkin, sillä vaikka kotihoidontuki poistettaisiin kokonaan, valtio ei säästäisi euroakaan.

Kotihoidontuen maksaa kyllä Kela, mutta se perii siihen kuluneet rahat kuukausittain takaisin kunnilta. Niinpä myös keskustelu valtion menojen siirtämisestä tätä kautta kunnille on pohjaa vailla.

Yksi suomalaisen poliittisen elämän helmasynneistä tunnetaan nimellä on sovittu. Päätökset tehdään pienissä piireissä ja muut pidetään pimennossa.

Ilmiö näkyy sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Valtiovalta salaili pitkään esimerkiksi niitä asiakirjoja, jotka koskivat Suomen hankkimia Kreikka-vakuuksia ja kuntauudistuksen taustalla olevia laskelmia.

Salaaminen ei sovi tähän päivään. Kataisen varuskuntauudistuskin tehtiin tavalla joka ei kestä päivänvaloa. Puolustusministeri Wallin harhautti eduskuntaa. Ministeri Wallin on menettänyt uskottavuutensa. Kyllä hänen tulee erota.

Turha meidän on moittia Venäjän vaalijärjestelmää ja lähettää sinne tarkkailijoita.

En usko, että siellä kaksi päivää presidentinvaalien jälkeen uskallettaisiin julkistaa  näin mullistavia uutisia kuin nyt meillä.

On syytä kysyä, että eikö tämä sitten ole vaalivilppiä jos mikä?

Maa meni tavallaan kahtia jo ensimmäisellä kierroksella, jolta pääsi jatkoon kaksi eteläisimmän Suomen porvarillista ehdokasta.

Väsyksiin saakka on jo toisteltu, että tuleva presidentti Sauli Niinistö sai vahvan valtakirjan. Hän tekee varmasti voitavansa osoittautuakseen valtakirjan arvoiseksi.

Siinä hankkeessa hänen on lunastettava itselleen asema myös ”toisinäänestäjien” presidenttinä. Niinistö sai niin vahvan tuen, ettei hänen tarvitse palkita ketään, vaan hän voi esiintyä eheyttäjän elkein. Hän kiitti vaali-iltana paitsi kannattajiaan ”myös kaikkia, jotka ovat olleet toista mieltä”. Heidän mielipiteensä pitää yrittää ottaa huomioon.

Jotta Sauli Niinistö onnistuu vakuuttamaan itsensä koko kansan presidenttinä, niin hänen on repäistävä itsensä sieltä vallasväen viiteryhmästä ja tultava kansan pariin.

Varmaa on, että uusi presidentti on kuullut nämä terveiset. Uskon myös, että hänellä on vilpitön halu toimia kaikkien suomalaisten parhaaksi.