blogi

KORONAN VARJOSSA (Kälviän Jouluun)

Täältä löysin elämäni

kaiken mitä tarvitsen:

kauneutta, hiljaisuutta,

sopusoinnun sydämen.

Täällä kotipaikka on,

paras paikka isänmaata.

Vaikka aika tekee työtä,

muuttuu mäki vuotten myötä,

omana sen tunnistan,

paikaks jota rakastan.

Tämä Raija Ridan kaunis KOTIMÄKI runo tuli tänä vuonna entistä läheisemmäksi, sillä

koronavirus käänsi katseen lähelle ja muutti vuoden toiminnan toisenlaiseksi.

Alkuvuosi sujui normaaliin tapaan kuntoillen sekä kokouksissa ja seminaareissa käyden. Maaliskuussa saapui koronavirus maahamme ja muutti elämän menoa niin meillä Kälviällä kuin joka maailman kolkassa.

Lastenlapset joutuivat etäkouluun samoin kuin heidän vanhempansa etätöihin. Minunkin päiväohjelmaan tuli uusia juttuja. Kokouksissa istuttiin etänä kotoa käsin teams-yhteyden varassa.

Lasten ja lastenlasten tapaamiset jäivät vähiin. Yhteyksiä toki pidettiin etupäässä WhatsAppin välityksellä eikä sukulaisiakaan tavattu entiseen tapaan.

Minua koetteli suuresti, kun urheilutapahtumat ja lähetykset olivat pitkään poissa. Sanaristikot ja päivän autoretket tulivat entistä tärkeämmiksi.

Vaimon kanssa tehtiin useita päivän mittaisia kotiseuturetkiä. Pesäkivet, Karhukorvenjärvi ja muut lähitienoot on retkeilty ja tutkittu. Paljon on nähtävää ihan kotikulmillakin. Usein on ollut kahvit ja makkarat ja tulentekovälineet mukana. Marjavuosi oli mainio, joten loppukesästä marjastettiin ahkerasti.

Yhtenä myöhäisenä kesäiltana lähdin yksin autolla Satokosken tielle katsomaan vieläkö siellä tienpäässä rakennukset ovat pystyssä. Eteen tuli sen verran huteran ja lahonneen näköinen silta, etten uskaltanut ajaa siitä yli. Peruutin ja jäin pehmeälle pellolle kiinni. No, kännykkä ja Salon Mauri pelastivat. Mauri kävi ystävällisesti pakettiautollaan nykäisemässä minut ja auton takaisin kantavalle tielle.

Kulttuuritilaisuudet ovat ilahduttaneet monella tapaa tänä vuonna. Kesällä järjestettiin Silimälystiä- kuvataidenäyttely Kälviän Kirkonkylän koululla. Korkeatasoisia töitä näyttelyyn toivat kälviäläistaiteilijat Kaija Kontulainen, Jaakko Pernu, Riku Riippa ja Esa Riippa. Näyttelyssä kävi runsaasti vierailijoita.

Mika Myllylän patsas paljastettiin Haapajärvellä. Murtunut latu – patsas on vaimoni serkun, halsualaisen kuvanveistäjä Seppo Kalliokosken vaikuttava taideteos. Päivään liittyi myös Mikan haudalla käynti.

​Kesän ohjelmaan kuului käynti Kyösti ja Kalervo Kallion museossa Nivalassa. Siellä on upeita maalauksia ja veistoksia, joista opas elävästi kertoi. Kannattaa vierailla museossa. Samoin Veikko Vionojan taidetta kävimme ihailemassa Ullavan Haapalassa.

Puolihengelliset kotiseuturetket kuuluivat pyhäpäivien ohjelmistoon. Merijärvellä satuimme vaimon kanssa kirkkopihaan juuri, kun jumalanpalvelus oli loppumassa. Suntio huomasi satunnaiset matkaajat ja pyysi meitä kirkkokahveille. Kirkossa oli niin mukavaa väkeä ja leppoisa tunnelma, että joimme toisetkin kupposet.

Olemme noudattaneet koronaohjeita melko kuuliaisesti. Isoja yleisötilaisuuksia olemme vältelleet. Tosin minä olen poikennut jonkin kerran viitoitetulta polulta. Kävin muutamassa KPV:n ottelussa.

Koronalla on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Monet ihmiset ovat löytäneet luonnon. Retkipoluilla ja -reiteillä on riittänyt ennätysmäärin kävijöitä. Retkitulilla on syntynyt mukavia keskusteluhetkiä niin tuttujen kuin ventovieraiden kanssa. Mikä parasta, myös nuoret ja lapsiperheet ovat retkeilleet lähiseutujen maastoissa. Koronan varjossa on kasvanut myös vastuu lähimmäisistä. On tarjottu apua asioinnissa ikäihmisille ja kannettu huolta jaksamisesta.

Keväällä ja kesällä korona ei paljoa keskipohjalaisia sairastuttanut. Toivottavasti loppuvuosi ja tuleva talvikin menee onnellisesti mahdollisimman vähin tartunnoin.

Vuosi 2020 on osoittanut, että me suomalaiset taivumme muutokseen, kun on pakko.

Vaimoni ja minä toivotamme kaikille tämän lehden lukijoille terveyttä ja onnellista joulun aikaa sekä menestystä uudelle vuodelle.

TapanI Hankaniemi

IHMETELTÄVÄÄ

Kokkolan kaupunki alensi tuloveroa tälle ja ensi vuodelle 0,25 %:lla eli 21.50%:iin. Mielestäni mitkään talouden tunnusluvut tai ennusmerkit eivät tällaista ratkaisua puoltaneet. Näistä kahdesta vuodesta koostuu kaupungille liki neljän miljoonan euron menetykset. Kaupungin veronmaksajille tämä tietää muutaman kymmenen euron lovea. Isotuloisille vähän enemmän ja pienituloisille vähemmän. Kaupungin velkaantuva talous ei puoltanut tätä päätöstä.

Toinen ihmettelyn kohde on kaupungin ylimmän johdon suhtautuminen Kokkotyösäätiöön. He antavat sellaisen kuvan, että on olemassa tai tulemassa joku taho, joka hoitaa tämän tärkeän toiminnan paremmin ja edullisemmin. En usko, että tällaista hyväntekijää ilmestyy.

Kokkotyösäätiö ei ole liikeyritys. Nyt annetaan ymmärtää, että ne rahat joita tähän hyvää työtä tekevään toimijaan on sijoitettu ovat olleet hukkaan heitettyä. Kokkotyösäätiö on toiminut pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien ja huumenuorten parissa mielestäni hyvin. Tulokset tästä työstä tulevat nimenomaan kaupungin ja omistajien hyväksi pienempinä sakkomaksuina ja säästettyinä laitoslaskuina.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että yhä enemmän tarvitaan taloudellista tukea tälle elämisen alueelle. Tekeepä tätä työtä sitten Kokkotyösäätiö tai jokin toinen organisaatio. Yhä useampi tulee putoamaan yhteiskunnan rattailta ja yhä useampi joutuu ahdinkoon koronan ja muiden yhteiskuntaa vaivaavien syiden takia.

ÄIDIN KERTOMAA

Kälviän kirkonkylän koulussa äitini Elvin luokalla
oli vilkas ja komea poika, jonka nimi oli Jalo.
Aina kun luokassa jotain tapahtui, niin opettajan
syyttävä sormi osoitti Jaloa kohti.
Kerran taas luokassa joku villeili ja opettaja entiseen
tapaansa Jaloa komentamaan nurkkaan.
Silloin äitini oli rohkaissut mielensä ja
sanonut. ”Nyt ei kyllä Jalo ollut syypää.”
Kului melkein viisikymmentä vuotta
ja äiti meni tavanomaiselle ostosreissulle
paikalliseen osuuskauppaan KPO:lle.
Samaan aikaan sinne tuli ostoksille myös
Jalokin äitini koulukaveri. He eivät olleet
kohdanneet sitten kouluvuosien.
Jalo oli tullut kaupassa äidin luokse ja
oli kyynelsilmin muistellut ja kiitellyt
äitiä, kun tämä oli puolustanut häntä
luokkakaveria.
Äiti kertoi tätä kyynelsilmin. Tämä oli
kummallekin merkittävä tapahtuma.
On olemassa sanonta:
Ystävällinen sana voi lämmittää
yli talven. Lisään siihen, että yli
vuosikymmenten.

VIELÄ LIPUTTAMISESTA

On syytä olla iloinen siitä, että suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen on erityisesti tällä vuosituhannella kehittynyt myönteiseen suuntaan. Näin on tapahtunut myös meillä Keski-Pohjanmaaalla.
Nyt on mahdollisuus tulla ulos kaapista ja olla oma itsensä. Tätä syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden myönteistä kehitystä tulee jatkaa. Veikko Lavi sanoi jo vuosikymmeniä sitten, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Tässä hengessä on hyvä mennä eteenpäin.
Minusta tästä tulevan vuoden Pride-tapahtumasta tulee tehdä yhteinen juhla. Sateenkaariliput liehuvat kaduilla ja kaupungin lippusaloissa juhlistavat tätä edistyksen juhlaviikkoa kauniit Suomen liput. Tulevaa valtakunnallista arvokasta tapahtumaa on syytä juhlistaa siniristilipuilla. Ollaan onnellisia siitä, että myönteistä kehitystä on tapahtunut.
Nyt ei ole aihetta rakentaa vastakkainasettelua eikä raja-aitoja ihmisten välille vaan mennä iloisen musiikin tahdissa marssien eteenpäin.
Erilaisuuden tunnustaminen ja hyväksyminen on yhteiskunnan rikkaus.
Tapani Hankaniemi
kaupunginvaltuutettu

HYVINVOINTIKESKUS (hybridihalli) KOKKOLAAN

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa teamsin välityksellä pitämäni puheenvuoro suurin piirtein näin:
Monenlaisia uhkakuvia on mutta elämää on jatkettava ja tulevaisuuteen on uskottava.
Olen kokonaisratkaisun kannalla. Tämä on tulevaisuuden hanke, vuosikymmenten investointi. On kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta arvokas asia, että meillä on alue urheilupuisto, johon voidaan keskittää urheilutoiminnot. Siitä tulee kaikenikäisten kaupunkilaisten hyvinvointikeskus. Hyvinvointiin kannattaa satsata.
Hankkeen yksityiskohdat täsmentyvät suunnittelun edetessä. Hanke edistyy parhaimmassakin tapauksessa sen verran hitaasti, että keskusurheilukentällä pelataan jalkapalloa vielä pitkään.
Jos tässä vaiheessa suunnitelmia kavennetaan, niin ulkopuolisten kiinnostus hanketta kohtaan pienenee. Se ei edistäisi tulevan rahoituksen aikaasaamista.
Uudella perustettavalla yhtiöllä on tällä hetkellä valtuuston myöntämää rahaa noin yksi miljoonaa, joten hanke pysyy kyllä kaupunginvaltuuston ohjaksissa.
Hankkeeseen palataan vielä monen monituista kertaa. Myös kansalaispalautetta kuunnellaan.

RUOTSI JYRÄÄ

Näin koronasta nouseva Ruotsi päihittää Suomen: ”Ei voi kuin katsella kateellisena vieressä”
Ruotsin demarivetoinen hallitus tekee 3 miljardin euron verokevennykset.
Maan velka taittuu koronasta huolimatta jo ensi vuonna ja työllisyys kohenee rivakasti.
Näin kirjoitti päivän Ilta-Sanomat.
Ei vientivetoisen maan pitäisi antaa talouden suitsia muille. Yhteisvaluuttaan meno
ja ohjasten luovuttaminen Brysseliin oli suuri virhe. Hullua on myös se,
että sen projektin isät ovat palkitut eivät edes moititut.
Vaarassa on, että tulevina vuosina täällä naulataan lautoja ikkunoihin ja
lähdetään töitä kyselemään läntisestä naapurista.
Toivottavasti näin ei käy.

SUOMALAISTA OSAAMISTA

Harvojen tuntema suomalainen satelliittifirma sai juuri yli 70 miljoonan rahoituspotin –
näin toimii ”maailman parhaita tutkasatelliitteja” valmistava suomalainen
avaruusteknologiaan keskittyvä startup-yritys Iceye Oy.
Se on solminut sopimuksen yhdysvaltalaisen kantorakettiyhtiön
Vector Space Systemsin kanssa suomalaisten mikrosatelliittien toimittamisesta
maata kiertävälle radalle. Sopimus käsittää kaikkiaan 21 laukaisua neljän vuoden aikana.
Ei Katri Kulmuni ihan höpöjä puhunut.
Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, taivas ja ulkoilma

HANHIPELLOT

Vihreä ympäristöministeri Krista Mikkonen kertoi Ylen Ykkösaamussa,
että valkoposkihanhien ruokailuun tarkoitetut niin sanotut hanhipellot
on tarkoitus saada pystyyn jo ensi kevääksi.
Minkälaiset kyltit ja viitoitukset ympäristöministeri Mikkonen
laittaa peltojen pientareille, että valkoposkihanhet osaavat omille pelloilleen.
Se tässä kiinnostaa.
Toivotan onnea tälle luovalle esitykselle.

OULUN PUOLUEKOKOUKSESSA

SUOMEN KUVALEHTI OULUSSA SUNNUNTAIAAMUNA:

Himangan entinen kunnanjohtaja JORMA TIKKANEN huomaa aamiaisbuffetissa kälviäläisen Tapani Hankaniemen, 75.

”Vanha kelmi!”

Miehet tekevät kyynärpäätervehdyksiä.

Hankaniemi mietti pitkään, äänestääkö Kulmunia vai Saarikkoa. Saarikossa mietitytti, ”niiaako hän vähän liian syvään Brysseliin”.

”Olen vanha jurnuttaja, en kannattanut rahaliittoa”, Hankaniemi sanoo.

Saarikkoa Hankaniemi silti äänesti. Hallitusyhteistyön vasemmistopuolueiden ja vihreiden kanssa on jatkuttava, hän sanoo. ”Suomi on kriisissä, ei keskusta voi hallituksesta lähteä.”

Saarikko on korostanut, että muiden hallituspuolueiden kanssa on tehtävä hyvää yhteistyötä.

Hankaniemeä vähän huolettaa: ”Toivon mukaan tässä ei nyt upotettu kahta kyvykästä naista yhdellä nuijankopautuksella.”

Kulmuni putosi rivikansanedustajaksi. Saarikko puolestaan sai johdettavakseen puolueen, jonka kannatus on ollut ennätysalhaalla ennätyspitkään.

Näin kirjoitti toimittaja Vappu Kaarenoja

Jere Lahden muistolle

Jere Kaleva Lahti (3. helmikuuta 1943 Kälviä – 30. heinäkuuta 2020 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja, vuorineuvos ja kokoomuksen kansanedustaja kaudelta 2003–2007.
Lahti aloitti työuransa SOK:ssa tukkumyyjäharjoittelijana vuonna 1963 ja eteni aina SOK:n pääjohtajaksi asti. Hän oli pääjohtaja vuosina 1988–2002 ja uudisti yritystä ja sen toimintaa.
Jere Lahti oli Kälviä-päivien pääjuhlassa kunnan kutsumana juhlapuhujana. Hän piti hyvän puheen. Kahviteltaessa Jere kertoi nykyisen ABC-ketjun alkuvaiheista. Erinomaisesti menestynyt brändi lanseerattiin Jeren pääjohtajakaudella. Jere kertoi, että heillä oli työryhmä, jonka tehtävänä oli etsiä nimi uudelle toiminnalle.
Ehdotuksia tuli useita, eikä mikään ehdotetuista nimistä saanut hyväksyntää. Sitten eräs toimikunnan jäsenistä vähän kyllästyneenä tokaisi, että olkoon vaikka A B C. Se valittiin projektin työnimeksi ja se jäi sitten pysyväksi. Ei silloin valittu nimi ole liikeideaa eikä menestyvää liiketoimintaa haitannut. Pikemminkin päinvastoin.
Jere Lahti oli pikkuserkkuni.