Tapani
HYVINVOINTIKESKUS (hybridihalli) KOKKOLAAN
RUOTSI JYRÄÄ
SUOMALAISTA OSAAMISTA
HANHIPELLOT
OULUN PUOLUEKOKOUKSESSA
SUOMEN KUVALEHTI OULUSSA SUNNUNTAIAAMUNA:
Himangan entinen kunnanjohtaja JORMA TIKKANEN huomaa aamiaisbuffetissa kälviäläisen Tapani Hankaniemen, 75.
”Vanha kelmi!”
Miehet tekevät kyynärpäätervehdyksiä.
Hankaniemi mietti pitkään, äänestääkö Kulmunia vai Saarikkoa. Saarikossa mietitytti, ”niiaako hän vähän liian syvään Brysseliin”.
”Olen vanha jurnuttaja, en kannattanut rahaliittoa”, Hankaniemi sanoo.
Saarikkoa Hankaniemi silti äänesti. Hallitusyhteistyön vasemmistopuolueiden ja vihreiden kanssa on jatkuttava, hän sanoo. ”Suomi on kriisissä, ei keskusta voi hallituksesta lähteä.”
Saarikko on korostanut, että muiden hallituspuolueiden kanssa on tehtävä hyvää yhteistyötä.
Hankaniemeä vähän huolettaa: ”Toivon mukaan tässä ei nyt upotettu kahta kyvykästä naista yhdellä nuijankopautuksella.”
Kulmuni putosi rivikansanedustajaksi. Saarikko puolestaan sai johdettavakseen puolueen, jonka kannatus on ollut ennätysalhaalla ennätyspitkään.
Näin kirjoitti toimittaja Vappu Kaarenoja
Jere Lahden muistolle
LÄMMIN MUISTO
SUOMEN VIENTI VUONNA 2019
Mika lintilän blogi: UUDISTUSLIIKE
Koronakevät oli hallitukselle koetinkivi, jonka yli mentiin.
Viidestä hyvin erilaisesta puolueesta koostuvan hallituksen toimintakyky olisi voinut lamaantua, mutta niin ei käynyt.
Kevät osoitti, että suomalaisten kannalta parhaita päätöksiä voidaan tehdä monenkirjavalla kokoonpanolla.
Päätöksentekokyky näkyy tyytyväisyytenä hallitukseen. Helsingin Sanomien hiljattain julkaisemassa kyselyssä 71 prosenttia suomalaisista katsoi hallituksen onnistuneen tehtävässään hyvin. Tyytyväisyys on ennätyksellisen korkeaa.
KESKUSTAN kannattajista tyytyväisiä hallitukseen oli 81 prosenttia.
Keskustalla on kaikki eväät menestyä hallitusyhteistyön myötä, mutta se vaatii määrätietoista luottamuksen vahvistamista. Keskusta kärsii nyt luottamuspulasta. Puolueen kannatus on historiallisen alhainen.
Keskustalle tärkeät asiat, kuten hajautettu yhteiskunta, kannattava maatalous, kannustava yrittäjyys, uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä perheen ja työn parempi yhdistäminen ovat aiheita joille jotkut vielä eilen naureskelivat. Eivät naureskele enää.
KORONAN jälkeinen Suomi suorastaan huutaa keskustalaisia lempiteemoja, mutta jaksammeko vastata huutoon uskottavasti?
Meidän pitää tarjota suomalaisille kestävistä teemoista kumpuavaa uutta ja rakentavaa suuntaa rohkealla otteella. Keskusta on parhaimmillaan uudistusliike.
Keskustan on turhaa odottaa luottamuksen palautumista, jos pyrimme tavoitteisiimme vanhoja voittoja muistelemalla.
Kuka meihin luottaa, jos lähtökohtamme kaikkeen olisi vain ei, ei ja ei. Ei-puolueet eivät menesty, mutta uudistajiin luotetaan.
Riittääkö meillä kanttia tarttua eteen avautuviin tilaisuuksiin esimerkiksi EU:n alueille ja eri aloille suunnattavan rahoituksen myötä, vaikka se tarkoittaisi muutosta nykyiseen?
KESKUSTAN on pikaisesti ratkaistava, mitä me haluamme olla. Säilyttäjiä vai uudistajia. Muut eivät jää odottamaan, se on varma.
Syksyn budjettiriiheen ladataan enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Jotkut epäilevät, että hallitus ei kestä. Keskustan onneksi epäilijät ovat pääasiassa muita kuin keskustalaisia.
Uskon vahvasti, että kevään kokemusten myötä kaikilla hallituspuolueilla riittää sitkoa määrätietoisiin päätöksiin.
Työllisyyttä vahvistavat toimet, elinvoimaa vahvistava aluepolitiikka sekä ilmastoystävällisempää Suomea ja hajautettua yhteiskuntaa vauhdittavat investoinnit edellyttävät kaikilta ratkaisuhalukkuutta.
HALLITUKSEN kestokyky edellyttää rehellisyyttä itseltä ja muilta.
On päivän selvää, että tulevien vuosien aikana jokainen puolue tulee saamaan haluamaansa ja nielemään inhoamaansa. Yhdelläkään puolueella ei ole varaa kaksilla rattailla istumiseen, jos mielii kantaa vastuuta uskottavasti.
Hallituksen ja tulevien hallitusten työssä on kyse myös odotusten hallinnasta. Liialliset lupaukset tai päämäärätön vikurointi ja niihin tarrautuminen ovat myrkkyä ajassa, jota leimaa jatkuva epävarmuus.
Poliittinen kriisi olisi pahinta, mitä Suomen osaksi voisi nyt koitua. Kriisin aiheuttajan olisi vaikeaa markkinoida itseään vastuunkantajana, saati uudistajana.