Tähyilen jo soten jälkeiseen aikaan.
Kuntien vastuulla tulee jatkossakin olemaan asuntopolitiikka, yhdyskuntasuunnittelu, kaavoitus ja tonttipolitiikka, liikenne sekä koulutus-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut. Kunnat vastaavat myös kuntalaistensa hyvinvoinnin edistämisestä. Kuntien elinkeinopolitiikka yritystoiminnan edistämisessä on tärkeässä asemassa.
Muutos avaa aina myös mahdollisuuden. Soten siirryttyä leveämmille hartioille aukenee kunnille, kaupungeille ja alueille mahdollisuus paneutua isommalla tarmolla elinvoimakysymyksiin. Työtä ja toimeentuloa maamme tarvitsee. Ellei työllisyysasioissa onnistuta niin huonosti käy. Erityisesti nuorison työllistyminen on kohtalon kysymys. On selvää että julkisen sektorin eväät työpaikkojen luomisessa ovat rajoitetut. Mutta edellytysten parantamisessa sillä on jatkossakin merkittävä rooli.
Raveissa hitaimmat ja vähemmän ansainneet hevoset lähtevät paalulta kun taas nopeimmat ja eniten tienanneet ravurit lähtevät takamatkalta. Tässä soten jälkeisessä lähdössä parhaat ja tuloskuntoisimmat kunnat, kaupungit ja alueet pääsevät lähtemään paalulta ja taantuvat ja velkaantuneimmat lähtevät kaukaa takaa. Alueitten erot voivat kasvaa vaarallisen suuriksi. Tämä tullee olemaan suuri haaste valtiovallalle.
Maan hallituksella pitää olla takataskussaan avaimia millä estetään tai ainakin hidastetaan yhä jyrkkenevämmäksi käyvä eriarvoistumisen kehitys.