Aina tärkeän ottelun jälkeen pelataan jälkipeliä vaikka se ani harvoin ottelutulosta toiseksi muuttaa. Kokkolan lukiouudistus oli niin tärkeä ottelu, että sitäkin on syytä vielä vähän ”pekuleerata”.
Tärkein argumentti Lucina Hagmanin lukion lahtaajien mielestä oli sen kalleus. Päätöksen perustelut olivat siis pitkälle taloudellisia.
On syytä tätä taloudellista puolta tarkastella lähemmin. Seuraavia tosiasioita päätös ei muuttanut mihinkään suuntaan. Kokkolan lukiolaisten määrä pysyy (toivottavasti) entisellään. Yhtään opettajaa ei päätöksen seurauksena vähennetä. Myöskään rehtoreitten määrää päätös ei harvenna. Mistä säästöt sitten tulevat? En minä ainakaan osaa sanoa. Siitäkö, että pannaan oppilaat maantielle? Siirretään toiseen paikkaan.
Tulevien vuosien tilakysymyksistäkään ei ole kenelläkään pitävää otetta eikä tietoa. Tasaiseen tahtiin home- ja sisäilmaongelmat valtaavat julkisen sektorin toimitiloja ja aivan erityisesti koulutiloja.
Lukiotyöryhmässä ei ollut yhtään todellista LH:N puolustajaa. Laskelmat perustuivat paljon puhuttuihin ”kuponkien alustaviin laskelmiin.” Myös lukiokoulutuksen kehitysnäkymät ovat vielä hämärän peitossa. Onko niiden yleissivistävä rooli historiaa? Toivottavasti ei.
Pienten lukioitten erityislisästä annettiin päättäjille epävarmaa ennakkotietoa. Se on selvää, että lukiokoulutuksen määrärahat supistuvat mutta poistetaanko pienten lukioitten erityislisä? Se ei ole ollenkaan varmaa.
Tämä tehty lukiopäätös ei aiheuta henkseleitten paukuttelua. Ei se ollut kummoinenkaan rakenteellinen uudistus. Mentiin siitä mistä aita oli matalin.
Päätöksellä tapettiin valtakunnallisesti korkealle noteerattu tehokas huipputulosta tehnyt koulutusyksikkö.