Valitettavasti kaikki merkit viittaavat siihen, että Suomella on edessään laihat vuodet. Perusteollisuudella menee huonosti. Kilpailukykymme aina vaan heikkenee eikä vienti vedä.
En usko kokoomuksen johtamaan talouspolitiikkaan. Yhtenä esimerkkinä siitä oli Harri Holkerin johtama hallitus, joka ajoi 1990-luvun alkupuolella Suomen todella syvälle surun suolle. Holkeri nojasi itsepäisesti vahvan markan politiikkaan.
Kun olemme luovuttaneet euron myötä finanssipolitiikkamme muiden käsiin, niin taloudelliset ratkaisumahdollisuudet ovat vähissä. Nyt kilpailuun vaikuttavien tekijöitten pitäisi joustaa. Mutta Suomessa ei jousta muut kuin ylimmän johdon palkat sekä eläkkeet. Nekin ylöspäin.
Vahva euro haittaa vientiämme. Nyt pitäisi devalvoida kovaa kyytiä. Mutta sehän on mahdotonta kun ohjakset ovat muilla.
Lisäksi maatamme johtaa umpikujaan itsensä ajanut hallitus. Kataisen hallitus on käytännössä toimintakyvyttömässä tilassa.
Keskusta on vaatinut tämän hallitustaipaleen aikana moneen otteeseen sote-ja kuntarakenneuudistusta parlamentaariseen valmisteluun. Mutta turhaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä peräänkuulutti taannoin talouden Korpilampea. Sekin pyyntö kaikui kuuroille korville.
Nyt kokemattomat ja kopeasti hallitusta johtaneet Katainen ja Urpilainen pyytävät sitten oppositiota apuun hädässään. Kaiken huippuna tämä epäonnistunut hallitus kattaa jo seuraavankin hallituksen pöytää määräämällä ”vakstuukin” laadun ja värin.
Jos presidentti Niinistöä ei olisi riisuttu vallattomaksi, niin olen varma siitä, että hän ei kauan enää katselisi tällaista saamattomuutta.
Suomi on kaltevalla tiellä.