Musta Pekka-pelikorttien ohjeissa luki aikoinaan,
että pelattaessa Mustaa Pekkaa on myös Pekka liitettävä peliin mukaan.
Etyjin juhlakokouksen järjestäjät aikovat pelata peliään keskinäisen kehumisen kerhossa.
He ovat jättämässä Musta Pekka-kortin pelistä pois.
Turha sellaista peliä on pelata.
Suomalainen uutisointi maailman tapahtumista on löysää. Lännettynyttä. Kritiikkiä esitetään vain Venäjää ja sen toimintaa kohtaan. Toki siinä on kritiikin aihetta. Paljonkin. En itsekään hyväksy Venäjän nykyisiä toimia.
Mutta kaikkia niitä jotka yrittävät ymmärtää jollakin tavalla suurta itäistä naapuriamme, syytetään peruutuspeiliin katsojiksi ja taantumuksellisiksi. Muistakaa edistykselliset mitä tapahtui Sikojenlahdella. Ei Amerikka hyväksynyt ohjuksia lähelleen. Venäjä perääntyi. Hyvä näin.
Muistakaa mitä tapahtui Saksojen jälleenyhdistymisessä. Puhuttiin sopimuksesta ettei Nato aseta ohjuksia Venäjän lähialueille. No mitä on tapahtunut? Ohjuskilpiä on ja lisää on suunnitteilla Naton toimesta ihan Venäjän iholle. Enää puuttuu että Suomi luovuttaa puolustamisensa Natolle ja päästää lännen sankarit muutaman kymmenen kilometrin päähän Pietarista.
EU on aliarvioinut Venäjän ja toiminut jenkkien käsikassarana. EU:n piti olla rauhanliike. Siihen siitä ei ole eikä tällä menolla tule.
Suomi on heittänyt Paasikivi-Kekkosen perinnön kauas pois. Siitä ei ole enää edes järjestämään rauhanneuvotteluja. Suomi on menettänyt uskottavuutensa puolueettomana maana sekä idässä että lännessä.
Ensi viikolla järjestettävä Etyj-juhlakokous pitäisi peruttaa. Ilman Venäjää sitä on turha pitää. Ei alkanut ulkoministeri Timo Soinin taival kaksisesti. Miten presidentti ei puuttunut tähän ja estänyt tällaisen farssin syntymisen?
Tällaisen toheloinnin seurauksena Suomi on joutumassa tosi kiusalliseen asemaan.
Suurin epäkohta meillä täällä liitoskunnissa on rakennuslupien saannissa.
Tsaarinaikaiset kantatilamääritykset ja muut turhat esteet pitää raivata
tieltä.
Esimerkiksi Kälviää ei saa pilalle omakotitalorakentamisella. Meillä on nyt
uudessa Kokkolassa tilaa rakentaa.
Myös rakennuslupien käsittely venyy monissa tapauksissa käsittämättömän
pitkiksi.
Nyt tarvitaan asenteen muutosta. Omakotitalojen rakennuslupien saanti
pitää myöntää jos mahdollista. Eikä evätä jos suinkin se voidaan tehdä.
Minulla olisi lukuisia esimerkkejä siitä miten hankalaksi ja toivottomaksi
lupamenettely on tehty. Myös asiakkaitten palvelemisessa on toivomisen
varaa. Asiakkaita pitää neuvoa eikä juoksuttaa turhaan.
En tällä halua moittia viranhaltijoita. He toimivat lain ja asetusten
mukaan.
Meidän päättäjien pitää väljentää näitä ohjeita niin, että terve järki saa
sijansa.
Tänään leikkasin nurmikkoni ensi kertaa tälle kasvukaudelle. Heti alkuun mukava yllätys. Kaksikymmentä vuotta vanha leikkurini hörähti käyntiin kuin nuori ori.
Minun silmiäni vastaleikattu nurmikko hivelee. Aina viikonlopuksi ajan nurmikon ja sitten istun jonkin aikaa ja ihailen. Niin nytkin.
Nurmikon hoitoon liittyvät mukavat muistot pulpahtivat mieleeni. Hyvä edesmennyt naapurini oli Hankkijan miehiä. Hän hoiti nurmikkoaan ja pihaansa huolella. Jostain syystä hän kuitenkin joutui jokainen kevät paikkailemaan nurmikkoaan jääpoltteen tai jonkin muun syyn takia.
Itse en ole uusinut etupihan nurmikkoa vielä tähän mennessä. Se oli hyvälle naapurille ihmettelyn aihe. Hän kysyikin että mihin tämä oikein perustuu?
Vastasin että sinun nurmikkosi ja minun nurmikkoni välillä on kaksi selkeää eroa.
Ensimmäinen ero on siinä että sinä olet kylvänyt nurmesi Hankkijan siemenillä ja minä SOK:n siemenillä.
Toinen syy on se että sinä olet laittanut siemenesi makuuasentoon kun taas minä kylvin ne pystyasentoon.
Joka kevät käytiin värikäs ja reipas henkinen keskustelu pihamaan hoidosta.
Hyvä naapurini oli huumorimies.
Niin minimaalisin, että sen agenda pysyy juuri ja juuri elossa. Katsokaa Irakia, Syyriaa ja Ukrainaa. Ymmärrättekö? Tarkoituksena on laittaa taistelemaan selkä seinää vasten ja korjata tällä tavoin panostuksesta maksimaalinen hyöty. Saada muut sotimaan keskenään ja vahvistua itse suhteellisesti. Tarvittaessa Suomi uhrataan. Otetaan kaikki mitä annettavaa on. Sinä voit olla seuraava, mutta heille sinä et koskaan ollut olemassakaan.
Tämä ilmiö toistuu kerta toisensa jälkeen USA:n operaatioissa sisällissotien ja valtioiden välisten epävakauttamisten muodossa. He ovat siinä hyviä. Mutta se ei riitä. Heidän on tultava aggressiivisemmiksi. Se vähäinen tiimalasin hiekka valuu kuin sormien lävitse. Talouden rakenteet ovat muuttaneet muotoaan huomaamattamme kuin pilvet taivaalla. Ne ovat nyt eri asennossa ja ne eivät ole pelkästään mielikuvituksen ajamia pilviä yllämme, vaan kovan todellisuuden mannerlaattoja allamme. Pois altamme liukuneita. Nyt olemme jääneet mudan ja saven varaan ja pilvenpiirtäjämme ovat alkaneet vajoten kallistua. Loppu käy nopeasti.
Sotaa Ukrainassa on käyty tähän asti amerikkalaisten ja venäläisten lähettäessä aseita ja miehiä omalle valitulleen. Enemmän tai vähemmän epävirallisesti. Mutta nyt suurta agendaa uhkaavat vaarat. Panostusta on lisättävä. Lisää sotilaita. Lisää aseita. Paluuta ei enää ole. En ole sellaiseen tosin uskonut moneen vuoteen. Suuret laivat eivät vaihda muutamassa vuodessa kurssiaan, joten voin vain ennustaa leikkaavista kursseista törmäyksen tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin. Idän nousevat jättiläiset vastaan lännen auringonlaskussa lämmittelevät suuruudet. Laiskistuneet ja rappioituneet. Teräs kirskuu terästä vasten, mutta kertoimia ei tarvitse kertoa.
Maailman valtarakenteet tulevat muuttumaan uskomattomalla tavalla. Taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti. Kuin katsoisitte elokuvaa. Valmistautukaa lähivuosina alkavaan sotaan, mutta popkornit voitte unohtaa. Se ei ole elokuvaa.
Niinistön taiteilu ja ajan pelaaminen kieli keskellä suuta on ollut esimerkki, jonka varoittamana NATO-huumaisessa katsomossa ilmeet ovat hämmästyneet ja omia totuuksia on alettu jopa epäillä. Vuosi sitten oli toinen sävel, vaikka realiteetit ovat olleet samat vuosituhannet. Ei vain ollut tullut koskaan ajateltua. Realiteettejä siis.
Kaikki tulee yllätyksenä. Taantuma, Georgia, Ukraina, Kreikka. Kaikki itsestään selvät asiat. Jopa talvikin. Vielä on vuorossa oppitunti siitä, mitä omien käsien sitominen keskellä villiä länttä maksoi. Keskellä roistoja, huoria, juoppoja ja pelureita. Se lamautti kykymme, tahtomme ja yhtenäisyytemme. Suomalaiset tulevat vielä pakenemaan unelmissaan ajatukseen, että oma maa olisi aikanaan paalutettu peruskalliota myöten suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolelle. Tämäkin valkenee vielä. Mutta suomalaiseen tapaan sekin tulee yllätyksenä. Sitten kun on liian myöhäistä. Nyt tuhlataan viimeinen nautinnonpisara. Nyt valehtelemme todellisen tilanteemme viimeiseen hetkeen, ettei meidän tarvitsisi kohdata todellisuutta.
Sillä pian on pakko todeta ristiriitojen lamauttamina aaltojen vyöryvän yli kykenemättämme estämään niitä. Se on totuus.
Olemme tuuliajolla. Ja se tulee yllätyksenä.
Timo Kohvakka
Sukupolvenvaihdos ulkopolitiikassa ei ole onnistunut. Olemme ajautumassa Venäjän kanssa vastakkain. Nykyiset päättäjät ovat ylimielisesti heittäneet romukoppaan vanhojen viisaiden Paasikiven ja Kekkosen opit.
Nyt ollaan niin niin miestä ja kuunnellaan herkällä korvalla mitä lännellä sanotaan. Puolueettomuudesta luopuminen oli raskas virhe. Sitä vielä kadutaan.
Venäjä tulee meitä haastamaan monin eri konstein. Länsi on aliarvioinut Venäjän intressit ja mahdin. Me heidän mukanaan. Ryssäfobia on altistanut liian monet.
Olen todella huolestunut tilanteesta.
Meitä on kohdannut suuri suru. Sukumme kokoava voima nuorempi veljeni Tuomo menehtyi äkkiarvaamatta viime sunnuntaina sairaskohtaukseen Kolarissa. Hän oli vaimonsa Leenan kanssa tulossa lomalta Äkäslompolasta kotiin.
Tuomo vietiin liian aikaisin. Hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa perheelleen, suvullemme ja kotiseudullemme. Tuomon laajan harrastustoiminnan pääkohteet viime vuosina olivat seurakuntatyö, sukututkimus ja kotiseututyö.
Voimia Tuomon läheisille puoliso Leenalle sekä Aku-Matin ja Anna-Kaisan perheille.
Tuomoa kiittäen ja kaivaten.
Tapani-veli
Peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd) mielestä esitetty 19 sote-alueen määrä voi olla liikaa. Huovinen sanoo Keskisuomalaisessa, että sopiva sote-alueiden määrä olisi 15.
Esityksessä uudeksi sote-laiksi on määritelty, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään 19 alueella. Lehden mukaan esityksessä kuitenkin todetaan, että jäsenkunnat voivat sopia alueiden yhdistämisestä, jolloin lukumäärä voi olla pienempikin.
Huovinen sanoo, että alle 200 000 asukkaan väestöpohjalla on asiantuntijoiden mukaan vaikea saada aikaan kattavat erikoistason palvelut.
Meille keskipohjalaisille demarien suunnitelmat alkavat olla huolestuttavia. Meille tärkeät koulutus- ja terveysasiat aiotaan viedä muiden päätettäviksi.
Mitähän mieltä Jutta Urpilainen on aatesisarensa ajatuksista?
Suomen johtajat ovat päättäneet, että Ukrainan-sodan ollessa kesken Suomi ei hae Naton jäsenyyttä, jotta emme provosoisi akuuttia kriisiä pahemmaksi.
Poliitikot laidasta laitaan antavat ymmärtää, että päätös on yksimielinen ja harkittu. Vieläpä niin, että Suomi on näin päättänyt vakaasti yksin.
Tuo käsitys on ehkä virheellinen. Nato ei nimittäin halua tällä hetkellä Suomea jäseneksi.
Tämän tiedon paljastaa yllättäen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Presidentti on antanut haastattelun ruotsalaiselle päivälehdelle. Dagens Nyheterissä on Niinistön suora sitaatti: ”On myös totta, että olosuhteet nyt ovat sellaiset että monet Lännessä ovat sanoneet, että ei ehkä ole viisasta hakea nyt.”
Naton vanhat jäsenmaat ovat siis torjuneet Suomen liittoutumisen vallitsevissa oloissa. Onko Suomi kokeillut kepillä jäätä? Vai ovatko esimerkiksi Yhdysvallat, Britannia ja Saksa antaneet rukkaset pyytämättämme?
On erikoista, että Niinistö ottaa esiin Nato-maiden kielteisen kannan ja vielä ruotsalaisessa mediassa. Haluaako hän mutkan kautta hillitä toisen kokoomuslaisen kärkipoliitikon Alexander Stubbin Nato-hinkua?
Näin kirjoitti Iltalehti.
Natoon on turha haikailla. Se ei meitä huoli.