Niin minimaalisin, että sen agenda pysyy juuri ja juuri elossa. Katsokaa Irakia, Syyriaa ja Ukrainaa. Ymmärrättekö? Tarkoituksena on laittaa taistelemaan selkä seinää vasten ja korjata tällä tavoin panostuksesta maksimaalinen hyöty. Saada muut sotimaan keskenään ja vahvistua itse suhteellisesti. Tarvittaessa Suomi uhrataan. Otetaan kaikki mitä annettavaa on. Sinä voit olla seuraava, mutta heille sinä et koskaan ollut olemassakaan.
Tämä ilmiö toistuu kerta toisensa jälkeen USA:n operaatioissa sisällissotien ja valtioiden välisten epävakauttamisten muodossa. He ovat siinä hyviä. Mutta se ei riitä. Heidän on tultava aggressiivisemmiksi. Se vähäinen tiimalasin hiekka valuu kuin sormien lävitse. Talouden rakenteet ovat muuttaneet muotoaan huomaamattamme kuin pilvet taivaalla. Ne ovat nyt eri asennossa ja ne eivät ole pelkästään mielikuvituksen ajamia pilviä yllämme, vaan kovan todellisuuden mannerlaattoja allamme. Pois altamme liukuneita. Nyt olemme jääneet mudan ja saven varaan ja pilvenpiirtäjämme ovat alkaneet vajoten kallistua. Loppu käy nopeasti.
Sotaa Ukrainassa on käyty tähän asti amerikkalaisten ja venäläisten lähettäessä aseita ja miehiä omalle valitulleen. Enemmän tai vähemmän epävirallisesti. Mutta nyt suurta agendaa uhkaavat vaarat. Panostusta on lisättävä. Lisää sotilaita. Lisää aseita. Paluuta ei enää ole. En ole sellaiseen tosin uskonut moneen vuoteen. Suuret laivat eivät vaihda muutamassa vuodessa kurssiaan, joten voin vain ennustaa leikkaavista kursseista törmäyksen tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin. Idän nousevat jättiläiset vastaan lännen auringonlaskussa lämmittelevät suuruudet. Laiskistuneet ja rappioituneet. Teräs kirskuu terästä vasten, mutta kertoimia ei tarvitse kertoa.
Maailman valtarakenteet tulevat muuttumaan uskomattomalla tavalla. Taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti. Kuin katsoisitte elokuvaa. Valmistautukaa lähivuosina alkavaan sotaan, mutta popkornit voitte unohtaa. Se ei ole elokuvaa.
Niinistön taiteilu ja ajan pelaaminen kieli keskellä suuta on ollut esimerkki, jonka varoittamana NATO-huumaisessa katsomossa ilmeet ovat hämmästyneet ja omia totuuksia on alettu jopa epäillä. Vuosi sitten oli toinen sävel, vaikka realiteetit ovat olleet samat vuosituhannet. Ei vain ollut tullut koskaan ajateltua. Realiteettejä siis.
Kaikki tulee yllätyksenä. Taantuma, Georgia, Ukraina, Kreikka. Kaikki itsestään selvät asiat. Jopa talvikin. Vielä on vuorossa oppitunti siitä, mitä omien käsien sitominen keskellä villiä länttä maksoi. Keskellä roistoja, huoria, juoppoja ja pelureita. Se lamautti kykymme, tahtomme ja yhtenäisyytemme. Suomalaiset tulevat vielä pakenemaan unelmissaan ajatukseen, että oma maa olisi aikanaan paalutettu peruskalliota myöten suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolelle. Tämäkin valkenee vielä. Mutta suomalaiseen tapaan sekin tulee yllätyksenä. Sitten kun on liian myöhäistä. Nyt tuhlataan viimeinen nautinnonpisara. Nyt valehtelemme todellisen tilanteemme viimeiseen hetkeen, ettei meidän tarvitsisi kohdata todellisuutta.
Sillä pian on pakko todeta ristiriitojen lamauttamina aaltojen vyöryvän yli kykenemättämme estämään niitä. Se on totuus.
Olemme tuuliajolla. Ja se tulee yllätyksenä.
Timo Kohvakka